George Onslow

Andre George Louis Onslow (27. heinäkuuta 1784 – 3. lokakuuta 1853) oli ranskalainen säveltäjä.

Ranskalainen säveltäjä George Onslow.

George Onslow syntyi ja asui koko ikänsä Ranskassa. Hänen isänsä oli englantilainen aristokraatti, joka pakeni kotimaastaan sukuskandaalin vuoksi, ja äitinsä ranskalainen. Hän opiskeli matematiikkaa, ennen kuin ryhtyi vakavissaan harjoittamaan musiikkiopintoja. Hän opiskeli pianonsoittoa Johann Baptist Cramerin ohjauksessa ollessaan nuorena Lontoossa. Hänen ainoa sävellyksen opettajansa oli Anton Reicha, jonka ohjauksessa hän opiskeli Pariisissa 1807–1808.

Onslow'n toisen korvan kuulo vaurioitui metsästysretkellä. Hän omisti kaksi linnaa ja harjoitti maanviljelyä.

Hänen 36 jousikvartettoaan ja 34 jousikvintettoaan pidettiin hänen elinaikanaan ja vielä 1800-luvun lopulle suuressa arvossa, etenkin Saksassa, Itävallassa ja Englannissa, missä hänet nostettiin säveltäjien eturiviin. Hänen säveltäjäntyötään ihailivat niin Beethoven kuin Schubertkin, joka piti esikuvanaan Onslow'n teoksia säveltäessään omia sellokvintettojaan (D.956) eikä suinkaan, vaikka niin usein väitettiin, Boccherinia. Robert Schumann, joka lienee ollut 1800-luvun alkupuolen merkittävin musiikkikriitikko, nosti Onslow'n kamarimusiikin Mozartin, Haydnin and Beethovenin rinnalle. Samaa mieltä oli Mendelssohn. Muun muassa sellaiset kustantajat kuin Breitkopf & Härtel ja Kistner kilpailivat saadakseen hänen sävellyksensä julkaistavakseen. Onslow'n maine oli niin suuri, että hänet valittiin loistavana pidetyn kamarimusiikkinsa ansiosta Luigi Cherubiniin seuraajaksi arvostetun Académie des beaux-artsin johtajana, ja merkille pantavaa on, että se tapahtui "oopperahullussa Ranskassa", jossa tuskin välitettiin kamarimusiikista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hänen, kuten monen muunkin hienon säveltäjän, musiikkinsa vaipui unohduksiin, ja aina vuoteen 1984, jolloin vietettiin hänen syntymänsä 200-vuotisjuhlaa, hän oli lähes täysin tuntematon. Onslow'n sävellykset olivat sikäli ainutlaatuisia, että hän onnistui yhdistämään hienosti oopperan draamaa Wienin mestareiden kehittämään kamarimusiikkikieleen.

Tunnetuimpien ja arvostetuimpien jousikvartettojensa ja -kvintettojensa lisäksi hän sävelsi 10 pianotrioa, kolme pianokvintettoa, kvinteton pianolle ja puhaltimille, kaksi sekstettoa puhaltimille ja pianolle, septeton puhaltimille ja pianolle, noneton jousille ja puhaltimille, kuusi sonaattia viululle ja pianolle ja yhden sellolle ja pianolle.

Kamarimusiikin lisäksi hän sävelsi neljä sinfoniaa, neljä oopperaa (joista ainakin yhden, Le Colporteur, teemaa käyttivät hyväkseen muut säveltäjät, kuten Friedrich Kuhlau huilukonsertossaan), useita teoksia yksinomaan pianolle sekä viisi vokaaliteosta. Hänen toisessa sinfoniassaan (D-molli, opus 42) ilmenee tyylillisiä yhtäläisyyksiä Beethoveniin, etenkin sen dramaattisessa ensimmäisessä osassa, sekä myös Schubertiin.

Onslow jäi kolmen suuren, Beethovenin, Mozartin ja Haydnin varjoon. Hänen sinfonioidensa viimeiset esitykset ajoittuvat 1840-luvulle. Kamarimusiikkiteoksia esitettiin vielä ensimmäisen maailmansodan aikoihin, mutta sen jälkeen nekin unohdettiin. Syynä on pidetty muun muassa niiden vaikeutta.

Onslow'n musiikin renessanssi johtuu vanhojen sävellysten autenttisuutta tutkivasta liikkeestä, joka syntyi 1970-luvulla Euroopassa. Kaikki sinfoniat ja osa kamarimusiikkiteoksista on levytetty.

Onslow'n ensimmäinen sinfonia sai Suomen-kantaesityksensä Helsingin juhlaviikoilla 2007. Sen esitti Tuomas Hannikaisen johtama Kuudennen kerroksen orkesteri. Soittimina käytettiin periodisoittimia.