George Michael

Michael aloitti uransa muodostamalla yhtyeen The Executive parhaan ystävänsä, samaa Bushey Meads -koulua käyvän Andrew Ridgeleyn kanssa. Menestys alkoi kuitenkin vasta vuonna 1981, kun he perustivat yhdessä Wham!-duon. Ensimmäinen albumi Fantastic! oli menestys, ja vuoden sisällä he julkaisivat ensimmäinen singlensä "Wham Rap! (Enjoy What You Do)". Seuraava julkaisu "Young Guns (Go For It)" oli ensimmäinen monista peräkkäisistä Top-10-hiteistä Britanniassa. Sen jälkeen julkaistiin "Bad Boys", "Club Tropicana", "Wake Me Up Before You Go Go", "Freedom", "Last Christmas/Everything She Wants" ja "I'm Your Man" sekä toinen albumi Make It Big. George Michael lauloi myös alkuperäisellä Band Aid -levytyksellä ”Do They Know It's Christmas?” ja lahjoitti tuotot "Last Christmas / Everything She Wants" -singlestä hyväntekeväisyyteen. Hän lauloi taustalla David Cassidyn vuoden 1985 hitillä ”The Last Kiss”.

Soolojulkaisujen ”Careless Whisper” (1984) ja ”A Different Corner” (1986) menestyksen myötä huhut yhtyeen hajoamisesta kiihtyivät ja kesällä 1986 Wham! hajosi julkaistuaan jäähyväissinglen ”The Edge of Heaven” ja albumin sekä pidettyään loppuunmyydyn konsertin Wembleyn stadionilla.

George Michael Faith-levyn kiertueella vuonna 1988.

Yksi Michaelin suurimmista soolohiteistä oli "Faith" samannimiseltä albumilta, joka nousi ykköseksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa ja tuotti neljä Yhdysvaltain singlelistan ykköstä. Vuonna 1986 Michael teki duetot Aretha Franklinin ja Jody Watleyn kanssa. Vuonna 1989 hän lauloi taustalla hyvän ystävänsä Deon Estusin kanssa kappaleella "Heaven Help Me", jonka he olivat kirjoittaneet yhdessä. Se ei yltänyt aivan Britannian neljänkymmenen kärkeen, mutta sijoittui viidenneksi Yhdysvalloissa.

Michael kirjoitti "Careless Whisper" -kappaleen ollessaan 17-vuotias ja siitä tuli yksi vuosikymmenen soitetuimmista kappaleista sekä äänestyksen Londoner's Favourite Record of All Time voittaja tammikuussa 1995. Edellisen äänestyksen järjestämiseen osallistunut radioasema ja erään valtakunnallisen lehden lukijat valitsivat hänet parhaaksi mieslaulajaksi. Muita hänen menestyskappaleitaan ovat muuan muassa "Father Figure", "Kissing a Fool", "One More Try", "Freedom 90", "Fastlove", "Jesus to a Child", "Don't Let the Sun Go Down on Me" (duetto Elton Johnin kanssa), vuoden 2002 "Freeek!" sekä kiistanalainen Irakin sodan ja Bushin vastainen laulu "Shoot the Dog" ja siihen liittyvä musiikkivideo[3].

Hänen musiikkityylinsä vaihteli balladeista funkahtaviin dance-kappaleisiin. 35-vuotisen uransa aikana George Michaelin levyjä myytiin yli 100 miljoonaa kappaletta.

Michael julkaisi singlejään yksi kerrallaan eri levy-yhtiöillä, mutta päätyi lopulta Sonyyn, jolla hän julkaisi odotetun albuminsa Patience maaliskuussa 2004. Aiemmat kaksi singleä oli julkaistu Polydorin kautta. Patience meni suoraan ykköseksi Britanniassa ja kakkoseksi Australiassa.

Vuoden 2005 Live 8 -kiertueen Lontoon Hyde Parkissa pidetyssä konsertissa Michael esitti The Beatlesin klassikkokappaleen "Drive My Car" duettona Paul McCartneyn kanssa. Tapahtuman aikana hän kertoi BBC:n Radio 1 -kanavalle tekevänsä musiikkia kotona ja vihjasi suunnittelevansa kiertuetta vuodeksi 2006.

21. huhtikuuta 2006 ilmoitettiin Michaelin juhlistavan 25 -vuotista taiteilijauraansa 25 Live -konserttikiertueella. Se alkoi 23. syyskuuta Barcelonasta Espanjassa ja päättyi joulukuussa 2006 Lontoon Wembley Arenalle. Michaelin kotisivujen mukaan arviolta 1,3 miljoonaa fania todisti 25 Live kiertueen 80 konserttiesiintymistä.

Sony BMG julkaisi 13. marraskuuta 2006 kahden CD:n "Greatest Hits" -albumin, Twenty Five. 2-CD albumi sisälsi 29 Michaelin kappaletta aina Wham!in hiteistä alkaen. Kolme kokoelman kappaleista oli aiemmin julkaisemattomia; "An Easier Affair", "Heal The Pain" Paul McCartney kanssa ja "This Is Not Real Love" Brittilaulajatar Mutya Buenan kanssa. Twenty Five albumista julkaistiin myös neljäkymmentäneljä kappaletta käsittävä kolmen CD:n Deluxe versio, jossa mukana oli neljäs ennen julkaisematon kappale, "Understand".

Twenty Five (2006) oli neljäs "Best Of" -julkaisu George Michaelilta. Edellisiä ovat olleet vuoden 1986 The Final ja If You Were There (1997), jotka molemmat ovat Wham!-kokoelmia sekä soolokokoelma Ladies & Gentlemen: The Best of George Michael (1998).

Vuonna 2005 George Michael levytti Paul McCartneyn kanssa uuden version "Heal the Pain" -kappaleesta. Kappale julkaistiin vuonna 2006 Twenty Five-kokoomalevyllä.

Michael esiintyi Suomessa kerran, 1. heinäkuuta 2007 Helsingin Hartwall Areenalla.

Vuonna 1993 Michael osallistui oikeusjuttuun levy-yhtiötään Sonyn ostamaa CBS:ää vastaan. Hän muun muassa valitti, että Sony ei ollut tukenut toisen albumin julkaisua tarpeeksi, mikä oli johtanut heikkoon myyntiin Yhdysvalloissa edeltäjäänsä Faith-albumiin verrattuna. Sony vastasi, että Michael ei ollut suostunut esiintymään promotionaalisissa videoissa ja se oli johtanut huonoon menestykseen. Oikeudenkäynti pidettiin Lontoossa, ja Michael hävisi sen lopulta. Tämän seurauksena hän ilmoitti, ettei aio julkaista uutta materiaalia ennen kuin on tehnyt minimissään sen, mihin Sonyn sopimus hänet velvoittaa.

Hän on myös tunnettu pidätyksestään siveettömästä käytöksestä 7. huhtikuuta 1998 julkisessa WC:ssä Beverly Hillsin puistossa. Hänet pidätti siviiliasuinen Beverly Hillsin poliisi Marcelo Rodriguez.

»No, minua seurattiin vessaan ja sitten tämä poliisi – no en tietenkään tiennyt hänen olevan poliisi silloin – hän alkoi pelata tällaista peliä. Luulisin, että sen nimi on "näytän sinulle omani, näytä minulle omasi, ja sitten kun näytät minulle omasi, minä pidätän sinut!»
(George Michael [4])

Myönnettyään syyllisyytensä Michael sai sakkoa 810 dollaria ja tuomion 80 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Sen jälkeen hän ryhtyi avoimeksi seksuaalisuudestaan.

Pian tapahtuman jälkeen Michael parodioi asiaa uudella musiikkivideollaan "outside", jossa oli poliiseiksi pukeutuneita miehiä suutelemassa. Pidätyksen tehnyt poliisi Rodriguez sanoi videon pilkkaavan häntä ja että Michael oli loukannut hänen kunniaansa haastatteluissa. Sen vuoksi hän haastoi laulajan oikeuteen vuonna 1999 vaatien 10 miljoonaa dollaria. Oikeus hylkäsi kanteen vedoten poliisin asemaan julkisena virkamiehenä, mutta ylempi oikeusaste otti asian uudelleen käsittelyyn 3. joulukuuta 2002.

Michael otti usein julkisuudessa poliittisesti kantaa. Vuonna 1984 hän lauloi Band Aidin singlellä "Do They Know It's Christmas?" Etiopian nälänhädän vuoksi. Se pysyi ykkösenä jouluna 1984 pitäen Wham!:in "Last Christmas" -kappaleen kakkossijalla. Michael lahjoitti sen tuoton Band Aidille ja sen jälkeen esiintyi Elton Johnin kanssa Live Aid -tapahtumassa vuonna 1985.

1980-luvulla Michael oli hyvin kriittinen Margaret Thatcherin konservatiivisen hallituksen ja Yhdysvaltain välillä solmitun risteilyohjusliiton suhteen. Michael sanoi, että hänestä tuntui pahalta, kun hän maksoi ohjuksista verorahojensa kautta, mutta oli kuitenkin velvoitettu maksamaan veroja kotimaahansa.

26. helmikuuta 2006 Michael pidätettiin huumeiden hallussapidosta. Hän kuvaili tapahtumaa sanoilla ”oma vikani, kuten yleensäkin”. Hänet päästettiin vapaaksi poliisikuulustelujen jälkeen.[5]

Michael vältteli julkisuutta viimeiset elinvuotensa ja hän kuoli kotonaan sydänkohtaukseen nukkuessaan 25. joulukuuta 2016.[6] Maaliskuussa valmistui kuolinsyyntutkimus, jonka mukaan luonnolliseen kuolemaan johtivat muun muassa sydänlihastulehdus ja rasvamaksa. George Michael haudattiin 30. maaliskuuta.[7]

Häneltä oli määrä ilmestyä uusi albumi ja elämäkerrallinen dokumenttielokuva vuonna 2017.[8]

Michael seurusteli brasilialaisen pukusuunnittelija Anselmo Feleppan kanssa vuodesta 1991 tämän AIDSista johtuneeseen aivoinfarkti-kuolemaan saakka vuonna 1993. Single "Jesus To A Child" oli tribuutti Feleppalle.

Michael seurusteli entisen stuertin ja cheerleader-valmentaja Kenny Grossin kanssa vuosina 1996-2008.[9]

Michael seurusteli kampaaja Fadi Fawazin kanssa vuodesta 2012 kuolemaansa saakka. Fawaz löysi Michaelin kuolleena tämän kodista.[10]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Michael Wikimedia Commonsissa

• Virallinen sivusto
• George Michaelin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa