George Meade

George Gordon Meade (31. joulukuuta 1815 – 6. marraskuuta 1872) oli Yhdysvaltain armeijan ammattisotilas ja siviilissä insinööri rannikon rakennustyömailla, mukaan lukien useilla majakoilla. Hän taisteli menestyksekkäästi seminolisodissa ja Meksikon–Yhdysvaltain sodassa. Sisällissodassa hän oli kenraali, kohoten prikaatinkenraalista Potomacin armeijan komentajaksi. Hänet tunnetaan parhaiten voitostaan Robert E. Leelle Gettysburgin taistelussa kesällä 1863. Vuosina 1864–1865 Meade jatkoi Potomacin armeijan komentajana Overaland-kampanjassa ja Richmond–Petersburg-kampanjassa ja Appomattoxin kampanjassa mutta jäi ylipäällikkönsä kenraaliluutnantti Ulysses S. Grantin varjoon.

George Meade

Lapsuus ja nuoruus

Meade syntyi Cádizissa Espanjassa kahdeksantena 11 Richard Worsam Meaden ja Margaret Coats Butler Meaden lapsesta. Hänen veljensä Richard Worsam Meade II oli tuleva laivastoupseeri. Hänen isänsä, rikas philadelphialainen kauppamies palveli Espanjassa laivastoagenttina Yhdysvaltain hallitukselle, joutui taloudelliseen ahdinkoon, koska hänen tukensa Espanjassa loppui Napoleonin sotiin ja hän kuoli vuonna 1828, kun Meade oli teini-ikäinen. Hänen perheensä palasi Yhdysvaltoihin kuusi kuukautta isän kuoleman jälkeen taloudellisista syistä. Nuori George haki Mount Hope -instituuttiin Baltimoreen ja meni Yhdysvaltain sotilasakatemiaan (West Pointiin) 1831, pääasiassa taloudellisista syistä. Hän valmistui 19. luokkansa 56 kadetista 1835. Vuoden hän palveli 3. Yhdysvaltain tykistössä Floridassa taistellen seminoli-intiaaneja vastaan ennen kuin erosi armeijasta, uralta, jonne ei ajatellut lähteä edes West Pointiin hakiessaan. Hän työskenteli siviili-insinöörinä Alabamassa, Georgiassa ja Floridan rautatiellä ja sotilashallinnossa. 31. joulukuuta 1840 hän nai Margaretta Sergeantin, John Sergeanin tyttären. He saivat seitsemän lasta (John Sergeant Meaden, eversti George Meaden, Margaret Butler Meaden, Spencer Meaden, Sarah Wise Meaden, Henrietta Meaden, ja William Meaden). Pitäessään hikistä siviilityötä mahdottoman vastanaineelle miehelle, hän meni uudestaan armeijaan 1842 toiseksi luutnantiksi armeijan kartoittajainsinöörien palvelukseen.

Sisällissota

Sisällissodan alettua hänet ylennettiin kapteenista prikaatinkenraaliksi 31. elokuuta 1865. Hän komensi 2. prikaatia Pennsylvanian reservijoukoista, osallistui Washingonin puolustuksen rakentamiseen ja liittyi Virginian niemimaan sotaretkeä varten George B. McClellanin joukkoihin 1862. Seven Pinesin taistelussa Meade haavoittui selkään, käteen ja kylkeen. Hän toipui haavoistaan Pohjois-Virginian sotaretkeen mennessä ja taisteli toisessa Bull Runin taistelussa kenraalimajuri Irwin McDowellin joukoissa.

Pohjoisvaltioiden kenraalit Potomacissa Virginiassa elo-marraskuussa 1863: Gouverneur K. Warren, William H. French, George G. Meade, Henry J. Hunt, Andrew A. Humphreys, George Sykes.

Hänen prikaatinsa suojasi peräytyvää unionin armeijaa Henry House Hillillä. Maryland-kampanjan alettua muutamaa päivää myöhemmin Meade sai komentoonsa 1. divisioonan I armeijakunnasta ja kunnostautui South Mountainin taistelussa. Hän sai kiitosta ylipäällikkö Joseph Hookerilta, joka sanoi että Meaden ja hänen miestensä avulla voittaisi mitä tahansa. Antietamin taisteluun Meade sai komentoonsa McClellaninilta koko I armeijakunnan. Hän menestyi hyvin mutta haavoittui reiteen. Fredericksburgin taistelussa Meaden divisioona oli ainoa yksikkö, joka saavutti konfederaation linjat ja iski nuolenkärkenä Stonewall Jacksonin joukkoja vastaan. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 29. marraskuuta 1862. Hän sai nyt komentoonsa V armeijakunnan, jota johti Chancellorsvillessä, mutta ei saanut Hookerilta tukea hyökkäyssuunnitelmilleen kenraali Robert E. Leen joukkoja vastaan.

Gettysburgin taistelu ja myöhemmät vaiheet

Ennen Gettysburgin taistelua Hooker siirrettiin pois Potomacin armeijan komennosta, ja Lincoln nimitti hänen tilalleen George Meaden. Meade kunnostautui lyömällä armeijallaan etelävaltioiden Pohjois-Virginian armeijan Gettysburgin taistelussa 1.–3. heinäkuuta 1863. Hänen joukkonsa torjuivat taistelun viimeisenä päivänä George Pickettin komentaman 15 000 etelävaltiolaisen hyökkäyksen Cemetary Hillin luona. Radikaalit republikaanit ja Yhdysvaltain kongressin sotakomitea pitivät Meadea kuitenkin kovapäisenä ja yrittivät saada hänet pois armeijan johdosta. Hän johti armeijaa vielä saman syksyn Bristoen ja Minen Runin sotaretkillä, mutta Lee onnistui päihittämään hänet. Sodan loppuajan hän palveli esikuntatehtävissä kenraali Grantin päämajassa, ja johti tehokkaasti Overland- ja Richmond-Petersburgin sotaretkiä. Hänen vastuullaan ovat kuitenkin myös katastrofaalinen kraatterin taistelu Petersburgissa ja katastrofaalinen unionin hyökkäys Cold Harborissa, jota ei edeltänyt minkäänlainen neuvonpito unionin kenraalien kesken.

Sodan jälkeen Meade työskenteli sotilastehtävissä, muun muassa Atlantan alueen jälleenrakennuksen kuvernöörinä Atlantassa John Popen seuraajana ja sai kunniatohtorin arvon Harvardista lakitieteissä.

Meade kuoli Philadelphiassa vanhojen haavojen aiheuttamiin komplikaatoihin ja keuhkokuumeeseen ja on haudattu Laurel Hillin hautausmaahan.

Lähteet
  • Coddington, Edwin B., The Gettysburg Campaign; a study in command, Scribner's, 1968, ISBN 0-684-84569-5.
  • Davis, William C., and the Editors of Time-Life Books, Death in the Trenches: Grant at Petersburg, Time-Life Books, 1986, ISBN 0-8094-4776-2.
  • Eicher, John H., and Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
  • Gallagher, Gary W., ed., Three Days at Gettysburg: Essays on Confederate and Union Leadership, The Kent State University Press, 1999, ISBN 0-87338-629-9.
  • Grant, Ulysses S., Personal Memoirs of U. S. Grant (Arkistoitu – Internet Archive), Charles L. Webster & Company, 1885–86, ISBN 0-914427-67-9.
  • Hunt, Harrison, Heroes of the Civil War, Military Press, 1990, ISBN 0-517-01739-3.
  • Jaynes, Gregory, and the Editors of Time-Life Books, The Killing Ground: Wilderness to Cold Harbor, Time-Life Books, 1986, ISBN 0-8094-4768-1.
  • Sauers, Richard A., "George Gordon Meade", Encyclopedia of the American Civil War: A Political, Social, and Military History, Heidler, David S., and Heidler, Jeanne T., eds., W. W. Norton & Company, 2000, ISBN 0-393-04758-X.
  • Sears, Stephen W., Controversies & Commanders: Dispatches from the Army of the Potomac, Houghton Mifflin Co., 1999, ISBN 0-395-86760-6.
  • Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg (Arkistoitu – Internet Archive), Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.
  • Warner, Ezra J., Generals in Blue: Lives of the Union Commanders, Louisiana State University Press, 1964, ISBN 0-8071-0822-7.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.