George Habash
George Habash (arab. جورج حبش, Jūrj Ḥabaš; 2. elokuuta 1926 Lydda, Palestiinan brittiläinen mandaatti – 26. tammikuuta 2008 Amman, Jordania) oli Palestiinan vapautuksen kansanrintaman (PFLP) perustaja ja johtaja. Hänet tunnettiin myös nimellä al-Hakim (arab. الحكيم, al-Ḥakīm), ”tohtori”.
Habash syntyi Lodissa ortodoksikristittyyn kauppiasperheeseen. Hän lähti opiskelemaan lääketiedettä. Israelin armeija valtasi kaupungin heinäkuussa 1948 Israelin itsenäisyyssodan aikana ja Lyddan noin 10 000 asukasta marssitettiin ns. Lyddan kuolemanmarssilla kaupungista arabien puolelle.
Habash opiskeli American University of Beirutissa, jossa hän tapasi Wadie Haddadin. Valmistuttuaan luokkansa priimuksena hän työskenteli pakolaisleireillä Jordaniassa ja perusti Haddadin kanssa klinikan Ammaniin. Hänestä tuli nasserismin innoittaman Arabinationalistisen liikkeen perustajajäsen 1951. Habashia syytettiin osallisuudesta vuoden 1957 vallankaappauseritykseen ja hänet tuomittiin poissaolevana. Seuraavana vuonna hän pakeni Syyriaan (silloin osa Yhdistynyttä arabitasavaltaa), mutta hän joutui palaamaan Libanoniin 1961 Arabitasavallan hajotessa.
Kuuden päivän sodan jälkeen pettymys Nasseriin kasvoi ja Habash muutti Arabinationalistisen liikkeen radikaaliksi Palestiinan vapautuksen kansanrintamaksi. PFLP julistautui marxilais-leniniläiseksi 1969. Sillä on aina ollut ehdoton linja Israelia vastaan ja sen tavoitteena on sen hävittäminen sotilaalliseen kamppailun keinoin. PFLP sai maineen kaikkein radikaaleimpana palestiinalaisten järjestöistä. Tavoitteena oli pitää israelilaiset jatkuvan, paitsi sotilaallisen, myös psykologisen paineen alla. Se oli myös usein huonoissa väleissä maltillisempien PLO:n jäsenjärjestöjen, kuten Jasser Arafatin Fatahin kanssa.
Mm. lentokonekaappaukset Jordaniaan vuonna 1970 saivat Jordaniassa aikaan vastareaktion, joka tunnetaan nimellä "musta syyskuu", ja joka oli tuhota PLO:n. PFLP:ta arvosteltiin ankarasti ja se vähensi väkivaltaa ja sanoutui 1970 irti kansainvälisestä terrorismista, mutta toisaalta Wadie Haddadin johtama PFLP-EO jatkoi kaappauksia myös ulkomailla, eikä PFLP estellyt sitä.
Mustan syyskuun jälkeen palestiinalaiset fedayeen-taistelijat siirtyivät Libanoniin. Habashin terveys heikentyi 1972 ja hän menetti valtaa järjestöissä. Palestiinalaisten kansallisneuvosto hyväksyi 1974 päätöksen, jota PFLP piti askeleena kohti kahden valtion ratkaisun hyväksymistä ja Habash sanoutui irti PLO:sta ja liittyi Irakin tukemiin rejektionisteihin. PFLP liittyi takaisin vasta PLO:n tuomittua Anwar Sadatin rauhanhankkeen Israelin kanssa. PFLP kärsi suuria tappioita Libanonin sisällissodassa taisteluissa kristittyjä falangisteja ja Syyrian armeijaa vastaan. Myöhemmin sen välit Syyriaan kuitenkin paranivat ja Habash muutti asumaan Damaskokseen.
Oslon rauhansopimuksen myötä Habash ja PFLP sanoutuivat kokonaan irti PLO:sta ja Arafatista. Ryhmä perusti Damaskokseen keskuksen ja liittoutui ensi kertaa PLO:ta vastustavien islamistiryhmien kanssa. Habash kieltäytyi ikinä palaamasta palestiinalaisalueille, koska se olisi merkinnyt Oslon sopimuksen legimiteetin tunnustamista. Hän muutti takaisin Ammaniin 1992.