George H. W. Bush

George Bushin vanhemmat olivat Prescott Bush ja Dorothy Walker. Prescott Bush toimi Connecticutin osavaltion senaattorina ja oli osakkaana merkittävässä investointiyhtiössä Brown Brothers Harrimanissa.

George Bush kävi koulunsa vuosina 1936–1942 Massachusettsin Andoverissa Phillips-akatemiassa, jossa hän osoitti johtajantaitojaan baseball-joukkueen kapteenina[2] ja A.U.V.-veljeskunnan ("Auctoritas, Unitas, Veritas" – Auktoriteetti, yhtenäisyys, totuus) jäsenenä.[3] Bush oli vielä Phillips-akatemiassa, kun hän kuuli hyökkäyksestä Pearl Harboriin ja valmistuttuaan 1942 kesäkuussa hän liittyi Yhdysvaltain laivastoon.[4]

Toisen maailmansodan aikana Bush toimi laivaston lentäjänä ja sai palveluksestaan Tyynenmeren rintamalla kunniamitalin (Distinguished Flying Cross). Kun Bush ohjasi torpedopommittajaa, japanilainen ilmatorjuntatuli ampui hänet alas ja yhdysvaltalainen sukellusvene USS Finback pelasti hänet merestä.[5]

Sodan jälkeen Bush lähti opiskelemaan Yalen yliopistoon, jossa hän liittyi Delta Kappa Epsilon -veljeskuntaan ja myöhemmin "Skull and Bones" -salaseuraan.[5][6]

George H. W. Bush meni naimisiin Barbara Piercen kanssa 6. tammikuuta 1945. Avioliitosta syntyi kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhin tytär, Pauline Robin, kuoli kolmen vuoden ikäisenä leukemiaan.[2] George Walkerin lisäksi politiikassa on menestynyt Floridan kuvernöörinä toiminut Jeb Bush.[7]

Sodan jälkeen Bush osallistui öljybisnekseen vaihtelevin tuloksin. Hän kuitenkin varmisti paikan Dresser-yhtiössä käyttäen apunaan isänsä investointipankkisuhteita. Hänen poikansa Neil Mallon Bush on nimetty Dresserin työnantajan Neil Mallonin mukaan, joka on Bushien läheinen perheystävä. Vuosikymmeniä myöhemmin Dresser fuusioitui Halliburtonin kanssa, joiden entisiin toimitusjohtajiin kuuluu muun muassa Dick Cheney, ensimmäisen Bushin hallinnon puolustusministeri ja entisen hallinnon varapresidentti. Bush johti myös yhtiötä nimeltä Zapata Oil[2].

Presidentti Ronald Reagan ja varapresidentti Bush Valkoisessa talossa 20. heinäkuuta 1984.

Bush siirtyi tavanomaisen politiikan pariin vuonna 1964 kilpailemalla demokraattista senaattori Ralph Yarboroughia vastaan. Vaalien kynnyskysymys oli Yarboroughin epäsuosittu puoltoääni kansalaisoikeustaistelun tuloksena 1964 säädetystä laista, jota lähes kaikki etelävaltioiden poliitikot vastustivat. Hän kutsui Yarboroughia radikaaliksi ja vasemmiston demagogiksi. Yarborough vastaavasti syytti Bushia yrityksestä ostaa senaattipaikka. Bush hävisi 1964 demokraattien murskavoitossa.

Myöhemmin Bush valittiin 1966 ja 1968 Teksasin 7. alueelta Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Hän menetti paikan senaatissa 1970 demokraatti Lloyd Bentsenille.[2] 1970-luvun aikana Bush toimi Nixonin ja Fordin hallintojen alaisuudessa useassa virassa, muiden muassa republikaanien kansalliskomitean puheenjohtajana, Yhdysvaltain YK:n suurlähettiläänä, Yhteysviraston päällikkönä Kiinan kansantasavallassa ja CIA:n johtajana.[5]

Bush pyrki presidentiksi vuonna 1980 mutta hävisi republikaanipuolueen ehdokkuuden Ronald Reaganille, entiselle Kalifornian kuvernöörille. Reagan valitsi Bushin varapresidenttiehdokkaakseen.[5] Bush edusti sellaista, mitä Reaganilta puuttui: hän oli sotaveteraani, elinikäinen republikaani ja tunnettu nimi kansainvälisillä kentillä suurlähettiläsvirkojensa takia, kun taas Reagan oli viettänyt sodan kotirintamalla, kääntynyt demokraatista republikaaniksi ja oli huonosti tunnettu Yhdysvaltain ulkopuolella.

Reagan ja Bush voittivat toistamiseen 1984 vaaleissa. Iran-Contra-skandaali ravisteli pahemman kerran Reaganin hallintoa toisella kaudella. Myös Bushin osallisuutta siihen tutkittiin, mutta häntä ei katsottu voitavan syyttää.

Kahdeksan vuoden varapresidenttiyden jälkeen vuonna 1988 Bush kampanjoi presidentiksi varapresidenttiehdokkaanaan tuntematon senaattori Dan Quayle. He voittivat demokraattien vastaehdokkaat Michael Dukakisin ja Lloyd Bentsenin vuoden 1988 vaaleissa.[5]

Toisena varapresidenttikautenaan Bush oli päässyt jo toimimaan presidentinvirassa, kun 13. heinäkuuta 1985 presidentti Reaganilta poistettiin leikkauksessa pahanlaatuisia polyyppeja umpisuolesta.

Katso myös: George H. W. Bushin hallitus

Bush ja Mihail Gorbatšov Helsingissä 1990.

Heti kautensa aluksi Bush joutui selvittämään maassa riehunutta säästöpankkikriisiä (engl. Savings and Loans Crisis). Veronmaksajat järkyttyivät kerrottaessa sen maksavan jopa 50 miljardia dollaria. Todellisuudessa kriisi oli ohi vasta 1995 ja tuli maksamaan 150 miljardia.[8]

George Bushin presidentinkirjasto ja -museo.

Hävittyään vaalit Bush vetäytyi julkisesta elämästä eläkkeelle. Bushit asuivat Houstonissa Teksasissa, ja heidän kesäasuntonsa sijaitsi Kennebunkportissa Mainessa.[10]

Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (Operation Southern Watch).[11]

Vuonna 1995 Bush erosi Kansallisesta kivääriyhdistyksestä sen jälkeen kun yhdistyksen varapresidentti Wayne LaPierre oli puolustanut Oklahoma Cityn pommi-iskun tekijää ja syyttänyt ATF:n ja Yhdysvaltain salaisen palvelun agentteja Al Whicheria, John Magawia ja Steve Willisia piilonatsisympatioista. Molemmat agentit palvelivat Bushia tämän presidenttikauden aikana ja Bush torjui väitteet heidän natsisympatioistaan.[12]

George Bushin presidentinkirjasto ja -museo sijaitsevat Teksasin A&M-yliopiston kampuksella.[13] Kymmenes Nimitz-luokan lentotukialus nimettiin USS George H. W. Bushiksi, kun se laskettiin vesille 2009.[14] George Bushin kansainvälinen lentokenttä Houstonissa nimettiin entisen presidentin mukaan 1997.[15] Hän jäi leskeksi huhtikuussa 2018.

• Meacham, Jon: Destiny and Power: The American Odyssey of George Herbert Walker Bush. New York: Random House, 2015. ISBN 978-1-4000-6765-7.
• Sununu, John H.: The Quiet Man: The Indispensable Presidency of George H. W. Bush. Broadside Books, 2015. ISBN 978-0-06-238428-7.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George H. W. Bush Wikimedia Commonsissa

• Rytsä, Paavo: Presidentti Koiviston tasapainoilua lännen ja idän välissä Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 1.12.2018.

Yhdysvaltain Yhdistyneiden kansakuntien suurlähettiläät

• Stettinius
• Austin
• Lodge
• Wadsworth
• Stevenson
• Goldberg
• Ball
• Wiggins
• Yost
• Bush
• Scali
• Moynihan
• Scranton
• Young
• McHenry
• Kirkpatrick
• Walters
• Pickering
• Albright
• Richardson
• Holbrooke
• Negroponte
• Danforth
• Bolton
• Khalilzad
• Rice
• Power
• Haley
• Craft
• Thomas-Greenfield