George Bingham (Lucanin 3. jaarli)

George Charles Bingham, Lucanin kolmas jaarli (16. huhtikuuta 1800 Lontoo – 10. marraskuuta 1888 Lontoo)[1] oli brittiläinen sotilas. Hänet tunnetaan kenties parhaiten siitä, että hän antoi käskyn surullisenkuuluisaan kevyen prikaatin hyökkäykseen Krimin sodan Balaklavan taistelussa vuonna 1854.

Jaarli Lucan, Francis Grantin maalaama muotokuva.

George Bingham oli Lucanin toisen jaarlin vanhin poika. Hän opiskeli Westminster Schoolissa, mutta siirtyi vuonna 1816 sotilasuralle. Hän yleni vuonna 1826 everstiluutnantiksi ja osallistui vuonna 1828 Venäjän armeijassa sotaan Balkanilla. Vuosina 1826–1830 hän oli myös parlamentin alahuoneen jäsenenä ja peri Lucanin jaarlin arvon 1839.[1]

Lucan ylennettiin vuonna 1851 kenraalimajuriksi ja Krimin sodan puhjettua vuonna 1854 hänet asetettiin ratsuväkidivisioonan johtoon. Divisioona koostui kahdesta prikaatista, joista kevyttä prikaatia komensi hänen lankonsa Cardiganin jaarli. Lucan ja Cardigan halveksivat toisiaan.[1] Balaklavan taistelussa 25. lokakuuta 1854 Lucan johti itse raskasta prikaatia pakottaen venäläisen ratsuväen perääntymään. Sen jälkeen hän sai ylipäällikkö lordi Raglanilta kaksi erillistä määräystä, joiden mukaan kevyen prikaatin piti hyökätä vetäytyvien venäläisten kimppuun. Toinen käskyistä saapui myöhässä, joten ensimmäistä määräystä kirjaimellisesti tulkinnut Lucan lähetti kevyen prikaatin venäläisten ylivoimaista vahvempaa asemaa vastaan heikomman aseman sijasta. Kevyt prikaati tuhottiin, ja kahden rykmentin voimin sen perääntymistä suojannut Lucan haavoittui itsekin jalkaan. Tapauksen vuoksi Raglan määräsi Lucanin palaamaan Englantiin vuonna 1855.[1][2] Lucan pyysi tapauksen selvittämistä sotaoikeudessa, mutta pyyntö hylättiin. Asiaa käsiteltiin tuloksetta parlamentin molemmissa kamareissa. Vaikka Lucan ei enää tämän jälkeen osallistunut mihinkään sotatoimiin, hänet ylennettiin 1865 kenraaliksi ja 1887 sotamarsalkaksi.[1]

Lucanin aloitteesta parlamenttiedustajien valan kaavaa muutettiin vuonna 1858 siten, että myös juutalaiset saattoivat tulla parlamentin jäseniksi.[2]