Georg von der Marwitz

Georg von der Marwitz (3. heinäkuuta 1856 Klein Nossin, lähellä Kösliniä, Pommeri – 27. lokakuuta 1929 Wundichow, Pommeri) oli saksalainen kenraali, joka palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.

Kenraali Marwitz (kesk.) vuonna 1914.

Marwitz aloitti sotilasuransa ratsuväenupseerina vuonna 1875 ja palveli vuodesta 1888 esikuntatehtävissä. Hänestä tuli 1905 eversti, 1908 kenraalimajuri ja ratsuväkiprikaatin komentaja, 1911 kenraaliluutnantti ja divisioonan komentaja, 1913 ratsuväen ylitarkastaja sekä 1914 ratsuväenkenraali. Maailmansodan puhjettua Marwitz nimitettiin komentamaan toista ratsuväkiarmeijakuntaa, joka muodosti Ranskaan ja Belgian hyökänneiden joukkojen oikean sivustan.[1] Belgiassa elokuun alkupuolella käydyssä Haelenin taistelussa hän sai havaita, ettei ratsuväen käyttö hyökkäyksiin tahtonut enää toimia uusissa sodankäynnin oloissa. Joulukuussa 1914 Saksan sodanjohto hajottikin Marwitzin ratsuväkiryhmän ja hänet siirrettiin itärintamalle 38:nnen ratsuväen reserviarmeijakunnan komentajaksi, koska ratsuväen arveltiin soveltuvan paremmin itärintaman sodankäyntiin. Marwitzin joukot osallistuivat Masurian järvien toiseen taisteluun helmikuussa 1915, minkä jälkeen hänet siirrettiin Karpaateille.[2]

Syksyllä 1915 Marwitz palasi länsirintamalle kuudennen armeijakunnan johtoon, mistä hänet kesällä 1916 komennettiin takaisin itään torjumaan venäläisten Brusilovin hyökkäystä, ja sitten joulukuussa 1916 takaisin länteen toisen armeijan komentajaksi. Viimeisin komennus jatkui syyskuuhun 1918. Cambrain taistelussa marraskuussa 1917 Marwitz torjui brittien hyökkäyksen tehokkaalla vastahyökkäyksellä, mutta seuraavan kevään suurhyökkäyksessä hän ei saanut suunnitelmien mukaisesti vallattua Amiensia. Amiensin taistelussa 8. elokuuta 1918 britit onnistuivat murtamaan Marwitzin armeijan linjat ”Saksan armeijan mustana päivänä”. Syyskuussa Marwitz siirrettiin viidennen armeijan komentajaksi Verduniin. Hän vetäytyi palveluksesta sodan päätyttyä joulukuussa 1918.[2]