Georg Neumark

Georg Neumark (16. maaliskuuta 1621 Langensalza, Thüringen, Saksa - 18. heinäkuuta 1681, Weimar, Saksa) oli saksalainen luterilainen virsirunoilija, säveltäjä, kirjastonhoitaja ja hovirunoilija Weimarissa.

Georg Neumark

Neumark kävi koulua Schleusingenissä ja Gothassa. 1641 hän lähti joidenkin liikematkalle lähtevien kauppiaiden kanssa Köningsbergiin, jossa hän suunnitteli jatkavansa opintojaan. Matkalla seurue kuitenkin joutui ryöstetyksi ja hänelle jäi vain rukouskirja sekä vähän rahaa, jonka hän oli piilottanut vaatteisiinsa. Hän palasi Magdeburgiin ja etsi työtä, mutta tuloksetta. Kielissä hän lopulta sai apua kirkkoherralta, joka oli kotoisin Neumarkin kotiseudulta. Hän sai kotiopettajan paikan ja saattoi lopulta 1643 jatkaa opintojaan Köningsbergissä.[1]

Hän opiskeli lakitiedettä ja runousoppia Köningsbergissä ja viipyi siellä vuoteen 1648. Hän oleskeli sen jälkeen mm. Varsovassa, Danzigissa ja Hampurissa kunnes palasi 1651 takaisin Thüringeniin ja hänestä tuli Saksin-Weimarin ruhtinas Wilhelm II:n kirjastonhoitaja ja hovirunoilija. Lopulta hänestä tuli arkistosihteeri ja sai arvonimen pfalzgreve.[1]

Hän on kirjoittanut maallisia pastoraalirunoja ja tilapäisrunoja ja hän oli taitava gamban soittaja, mutta hänet tunnetaan virsirunoilijana. Hän on säveltänyt kirjoittamiaan virsiä ja hän on kirjoittanut 34 virttä, mutta niistä on säilynyt käytössä vain yksi, jonka hän kirjoitti Kielissä saatuaan siellä kotiopettajan paikan, joka innoitti hänet kirjoittamaan tunnetuimman virtensä "Wer nur den lieben Gott lässt walten".[1] Virsi on vuodelta 1741, mutta se on julkaistu 1657. Hänen teoksiaan ovat mm. Fortgepflantzer Musikalisch Poetischer Lustwald, 1657 ja Der Neu-Sprossende Teutsche Palmbaum 1669.[2]

Johann Sebastian Bach on käyttänyt Neumarkin virsirunoja ja koraalia teoksissaan mm kantaateissaan BWV 21, BWV 88, BWV 93 (Wer nur den lieben Gott läßt walten) sekä BWV 197 ja BWV 434.[1]

Neumarkin virsi "Wer nur den lieben Gott läßt walten" on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virsi 370 "Ah, tiesi usko haltuun Herran" (Ruots. Gustaf Ållon 1684, suom. arkkivirtenä 1700, uud. Niilo Rauhala 1984 Sävelmä: Georg Neumark 1657). Neumarkin sävelmä on myös virsillä 245 "Nyt sydän luopuu kalleimmastaan" (Jochen Klepper 1940, suom. Anna-Maija Raittila 1983) ja 479 "Sinussa, Kristus, luotiin kerran" (Niilo Rauhala 1984).

Ruotsin kirkon virsikirjassa Neumarkin virsi on 575 "Ah, tiesi usko haltuun Herran" (Ruots. Gustaf Ållon 1684, Olov Hartman 1978, uud. suom. Hartmanin ruotsinkielisen tekstin mukaan Anna-Mari Kaskinen 1999, säv. Georg Neumark 1641). Sävelmä on myös virrellä 270 "Kun yhä viipyy aamurusko". (Ernst M. Arndt 1819, suom. Pekka Kivekäs 1997).