Georg Michaelis

Theobald von Bethmann Hollweg erotettiin 13. heinäkuuta 1917 ja Michaelis valittiin valtakunnankansleriksi ja Preussin pääministeriksi. Tärkeimmät puoluejohtajat alkoivat vastustaa Michaelisia hyvin pian virkaanastumisen jälkeen. Varsinkin ulkoministeri Richard von Kühlmannin laatima vastaus paavin rauhanesitykseen elokuussa 1917 oli hyvin epämääräinen, koska Michaelis ja Kühlmann olivat ajatelleet pitää Belgiaa pelinappulana tulevissa neuvotteluissa Ympärysvaltojen kanssa. Kun nämä salaiset toimet paljastuivat, Matthias Erzberger syytti hallitusta todellisten rauhanmahdollisuuksien menettämisestä. Michaeliksen ura kanslerina katkesi lopullisesti elokuussa 1917 tapahtuneisiin laivaston levottomuuksiin, jotka hän ja amiraali Eduard von Capelle hoitivat huonosti.[1]

Sata päivää kestäneen kansleriutensa aikana Michaelis teki tärkeitä hallinnollisia uudistuksia, jotka johtivat liittovaltion talousministeriön perustamiseen 31. lokakuuta 1917. Hänellä oli myös sosiaalidemokraattien suosion voittamiseksi suunnitelmia sosiaaliturvan uudistamiseksi, mutta näitä ei saatu julkistettua ennen kuin Michaelis erosi 1. marraskuuta 1917.[1] Michaelista pidettiin yleisesti kenraalien Paul von Hindenburgin ja Erich Ludendorffin marionettina.[3]

Maaliskuussa 1918 Michaelis valittiin Pommerin provinssin Oberpräsidentiksi. Virassa hän toimi huhtikuuhun 1919.[4] Tämän jälkeen hän muun muassa teki hyväntekeväisyystyötä opiskelijoiden parissa[1]. Vuonna 1921 hän julkaisi muistelmansa nimellä Für Staat und Volk. Eine Lebensgeschichte.[5]