Georg Magnus Sprengtporten

Georg (Göran) Magnus Sprengtporten (Suomessa usein myös muodossa Yrjö Maunu; 16. elokuuta 1740 Porvoon pitäjä – 13. lokakuuta 1819 Pietari, Venäjä)[2] oli Ruotsin ja Venäjän politiikassa vaikuttanut kreivi. Hän on Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä autonomisen Suomen ensimmäinen mutta lyhytaikainen kenraalikuvernööri. Hän oli Jakob Magnus Sprengtportenin nuorempi veli. Historiassa Sprengtporten muistetaan ehkä ennen kaikkea tavoitteestaan luoda itsenäinen Suomen valtio Venäjän tuella. Sprengtporten kirjoitti ensimmäisen ehdotuksen itsenäisen Suomen perustuslaiksi.

Georg Magnus Sprengtporten
Georg Magnus Sprengtporten, Berndt Godenhjelmin maalaama muotokuva.
Georg Magnus Sprengtporten, Berndt Godenhjelmin maalaama muotokuva.
Kenraalikuvernööri Suomi
1808–1809
Kuvernööri Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen viranhaltija
Edeltäjä Gustaf Fredrik von Rosen
Seuraaja Michael Andreas Barclay de Tolly
Henkilötiedot
Koko nimi Georg (Göran) Magnus Sprengtporten
Syntynyt16. elokuuta 1740
Porvoon pitäjä, Ruotsin valtakunta
Kuollut13. lokakuuta 1819 (79 vuotta)
Pietari, Venäjä [1]
Kansalaisuus Ruotsi 1740– Suomi 1809–
Puoliso Anna Elisabeth Glansenstierna (k. 1785), 2. Varvara Nikolaevna Sprengtporten, s. Samytskaya (k. 1850)
Vanhemmat isä; Magnus Wilhelm Sprengtport, äiti; Elsa Katarina Ulfsparre af Broxvik
Tiedot
Dynastia Sprengtporten
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Venäjän keisarikunta Venäjän keisarikunta
Sotilasarvo Jalkaväenkenraali
Taistelut ja sodat Kustaa III:n sota (1788-1790)
Sprengtportenin toinen puoliso Varvara Nikolajevna Sprengtporten, o.s. Samytskaja.

Sprengtportenin asema Suomen historiassa on kiistelty ja ristiriitainen. Häntä on luonnehdittu niin maanpetturiksi kuin kansallissankariksikin. Sprengtportenia on yleisesti pidetty hankalana persoonana, joka suututti ihmisiä äkkiväärällä käytöksellään. Hän oli myös kunniankipeä ja kateellinen. Myös Sprengtportenin Suomen itsenäistymispyrkimysten motiiveista vallitsee epäselvyys: oliko kyseessä puhdas isänmaallisuus vai halu kostaa Ruotsin kuninkaalle ja päästä itse Suomen kenraalikuvernööriksi.[3]

Sprengportenin suomalaisiksi muokatut etunimet Yrjö Maunu on otettu käyttöön 1920–1930-lukujen suomalaiskansallisessa historiankirjoituksessa.

Upseerisuvun vesa

Sprengtportenin isä oli Maunu Wilhelm Sprengtport, joka palveli majurina Hämeen-Uudenmaan rakuunissa, ollen kokenut sotilas.[4]

Yrjö Maunu Sprengtporten liittyi armeijaan ja ylennettiin kapteeniksi Pommerin sodan aikana. Hän avusti veljeään vuoden 1772 vallankumouksessa. Vuonna 1775 hänet ylennettiin everstiksi ja vasta muodostetun Savon prikaatin komentajaksi. Sprengtporten koulutti upseereita aluksi omilla varoillaan Brahenlinnan virkatalossa Ristiinassa ja perusti vuonna 1779 Haapaniemen sotakoulun (Haapaniemen kadettikoulu, jonka nimi muutettiin vuonna 1812 Haapaniemen Kenttämittauskouluksi, aloitti toimintansa Kuopiossa 1. elokuuta 1780 ja 1. toukokuuta 1781 se sijoitettiin Haapaniemen tilalle Rantasalmen pitäjään[5]), jossa se toimi vuoteen 1819 saakka vallanpitäjän vaihdoksesta huolimatta. Sprengtporten otti käyttöön uuden, liikkuvan sodankäyntitavan, johon hän oli saanut vaikutteita Pommerin sodasta.[1] Hän myös opetteli suomen kielen.

Ristiinassa alkaneen ja Haapaniemessä jatkuneen toimintansa perusteella Sprengtportenia on pidetty suomalaisen sotilaskorkeakoulutuksen perustajana.

Ranska ja Benjamin Franklinin tasavaltalaisihanne

Pian Sprengtporten tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei hänen palveluksiaan arvostettu. Vieraillessaan Venäjän keisarillisessa hovissa Pietarissa vuonna 1779 hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja hänen tyytymättömyytensä Ruotsin kuningasta vastaan kasvoi edelleen.[1] Sprengtporten erosi Ruotsin armeijasta ja toimi kaksi seuraavaa vuotta Ranskassa, jossa hän tapasi Benjamin Franklinin ja ihastui syvästi tämän tasavaltalais- ja itsenäisyysaatteisiin, mutta Franklin piti Sprengtportenin pyrkimyksiä epärealistisina. Sprengtporten palasi Suomeen 1781.

Suomen itsenäistymissuunnitelma

1700-luvun loppupuolella Suomessa oli kuningasvastaisia "perustuslaillisia patriootteja" ja kruunulle uskollisia "rojalisteja". Kustaa III:n itsevaltaiset olivat nostattaneet Suomessa aatelisrepublikaanista henkeä, joka oli saanut inspiraatiota muun muassa Voltairen, Helvétiuksen, de la Mettrien, Raynalin ja Rousseaun ajatuksista.[6]

Noin vuoden 1783 aikoihin Sprengtporten alkoi väittää Ruotsin sortaneen Suomea samaan tapaan kuin Englanti sorti Amerikan siirtokuntia. Sprengtportenin mukaan Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin itsenäisyys tai liittyminen Venäjään, sillä Venäjä tavoittelisi Pietarin turvaamista ja Suomenlahden herruutta. Spekulaatiot Suomen asemasta olivat olleet yleisiä 1780-luvun alkupuolella. Epäilyt kohdistuivat Ruotsin halukkuuteen suojella Suomea ja myös suomalaisten uskollisuuteen Ruotsin kruunulle.[7]

Valtiopäivillä 1786 hän vastusti avoimesti Kustaa III:n valtaa ja kävi venäläisten ministerien kanssa salaisia neuvotteluja ajatuksestaan irrottaa Suomi Ruotsista asevoimin. Sprengtporten kirjoitti perustuslakiehdotuksen itsenäiselle Suomen tasavallalle vuonna 1786.

Poliittisena upseerina Venäjän armeijassa

Seuraavana vuonna Sprengtporten liittyi Katariina II:n kutsusta Venäjän palvelukseen. Mukanaan hänellä oli kopiot kartoista ja puolustussuunnitelmista, joita hän oli valmistellut Savon prikaatin komentajana.[8] Vuosien 1788–1790 sodassa hän oli mukana Venäjän armeijassa sotimassa Ruotsia vastaan. Omaa joukko-osastoa Sprengtportenille ei annettu, vaan hän toimi eräänlaisena "poliittisena upseerina".

Hän ei ollut itse osallistunut Anjalan liiton tai Liikkalan nootin valmisteluun, mutta rohkaisi Katariinaa tukemaan sitä. Sprengtportenin omat taivuttelut eivät tuottaneet tulosta Kustaan III:n kukistettua kapinayrityksen, eikä hän pystynyt sotimaankaan enää tehokkaasti haavoituttuaan pahasti Porrassalmen taistelussa 1789. Katariina II lahjoitti hänelle tuhat kultadukaattia, kartanon ja viisisataa maaorjaa.

Böömin vuodet

Sodan päätyttyä Sprengtporten ajautui epäsuosioon Ruotsin tuomittua hänet petturiksi ja Katariina II:n petyttyä Sprengtportenin kyvyttömyyteen kääntää suomalaiset puolelleen. Seuraavien viiden vuoden ajaksi 1793–1798 hän lähti Venäjältä ja vietti ajan Teplicessä, Böömissä, missä hän oli säännöllisessä yhteydessä kreivi Joseph Karl von Waldsteinin kirjastonhoitajana toimineen Giacomo Casanovan kanssa.

Epäonnistumisia, kuolema unohdettuna

Venäjän keisari Paavali I tarvitsi Sprengtportenin palveluksia Napoleonin kanssa vuonna 1800 Maltan ritarikunnasta ja vankien vaihdosta käydyissä neuvotteluissa. Paavalin kuoleman jälkeen hän jäi jälleen hovin epäsuosioon, kunnes hänet kutsuttiin palvelukseen 1808 ennen sodan alkamista Ranskan kanssa. Sprengtporten laati Suomen sotaa varten Suomen valtaamiseksi ensimmäisen hyökkäyssuunnitelman, jota pienin muutoksin alettiinkin toteuttaa 21. helmikuuta 1808 alkaen talvihyökkäyksenä.

Äskettäin on väitetty, että Sprengtportenin itsenäisyysajatusten muisto eli Viaporin upseeriston keskuudessa ja siten vaikutti Suomen sodassa linnoituksen antautumiseen.[9] Perinteisesti antautumisen syinä on kuitenkin pidetty komendantti Cronstedtin tappiomielialaa, Viaporin eristyneisyyttä, upseeriston venäläisiltä saamia lahjuksia ja linnoituksen saamaa värittynyttä informaatiota, jonka mukaan Ruotsin maa-armeija olisi jo tuhoutunut.[10]

Sprengporten nimitettiin ensimmäiseksi Venäjän kenraalikuvernööriksi Suomeen 1. joulukuuta 1808 kreivin arvolla.[1] Hän ei enää saavuttanut suomalaisten suosiota, vaan monet pitivät häntä maanpetturina. Tästä syystä Sprengtporten erosi kenraalikuvernöörin virasta jo seuraavana vuonna. Porvoon valtiopäiville Sprengtporten kuitenkin otti osaa.[11] Kreivi Sprengtporten ei koskaan introdusoinut sukuansa Suomen ritarihuoneeseen. Viimeiset kymmenen vuottaan hän vietti eläkkeellä ja kuoli lopulta suomalaisten vieroksumana ja unohdettuna Pietarissa.[12]

Tunnustukset

Ritarikunnat

Arvonimet ja nimitykset

Sotilasarvo

Muistomerkit

Sprengtportenin muistokivet sijaitsevat Kuopion satamapuistossa (ennen Kuopion Tuhkaniemi). Taiteilija Jaakko Rönkkö suunnitteli vuonna 1993 Sprengtportenin perhepuistoksi nimetyn satamapuiston osan ja muistokiven, jossa lukee: Itsenäisyyden uranuurtaja, Suomen tasavallan ensimmäisen perustuslakiehdotuksen laatija Yrjö Maunu Sprengtporten 16.8.1740 – 13.10.1819. Satamatoimiston lähellä on toinenkin, Kuopion kadettipiirin vuonna 1980 paljastama muistokivi Sprengtportenin kunniaksi: Suomen ensimmäinen kadettikoulu aloitti toimintansa tällä paikalla Kustaa III:n käskystä 1.8.1780. Constantem decorat honor (myös Kadettioppilaskunnan motto). Kuopion kadettipiiri 1.8.1980.[13]

Katso myös

Lähteet
  1. Suomen sodan historia 1808–1809, s. 29
  2. Sprengtporten, (Göran) Magnus hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. Katajala, Kimmo: Pyykinpesua ruotsalaisittain, Sprengtporten – petturi vai patriootti? (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Koskinen, Yrjö: Yrjö Maunu Sprengtporten'ista ja Suomen itsenäisyydestä, s. 4. SKS, 1870.
  5. http://www.mpkk.fi/fi/esittely/historia/haapaniemi.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Katajisto, Kati: Isänmaamme keisari. Eliitin kansallisen identiteetin murros ja suomalaisen isänmaan rakentuminen autonomian ajan alussa. (s. 47) Yliopistopaino. Viitattu 26.10.2017.
  7. Katajisto, Kati: Isänmaamme keisari. Eliitin kansallisen identiteetin murros ja suomalaisen isänmaan rakentuminen autonomian ajan alussa. (s. 44–45) 2008. Yliopistopaino. Viitattu 26.10.2017.
  8. Suomen sodan historia 1808–1809, s. 23.
  9. Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisu, 1/2007 s. 29 Sotahistorian laitoksen johtaja evl. Jarmo Nieminen
  10. Suomen historian Pikkujättiläinen, Zetterberg, Seppo (toim.), WSOY 1987 ISBN 951-0-27365-1
  11. Kansallisarkisto. Digitaaliarkisto: Aatelissäädyn asiakirjat. Porvoon valtiopäivät 1809 (kokoelma). Viitattu 30.12.2020
  12. "Yrjö Maunu Sprengtporten kuoli unohdettuna ja suomalaisten vieroksumana Pietarissa 1819."
  13. http://www.pohjois-savonmuisti.fi/askeleita/alku.html (Arkistoitu – Internet Archive)

    Kirjallisuutta
    • Vainio-Korhonen, Kirsi: Sophie Creutzin aika: Aateliselämää 1700-luvun Suomessa. (keskeinen teema Creutzin suhde Sprengtporteniin). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-011-0.
    • Saarenheimo, Eero: Casanova ja Sprengtporten. Kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet. Jyväskylä: Gummerus, 2006. ISBN 951-31-3571-3.
    • Ramel, Stig: Yrjö Maunu Sprengtporten. Maanpetturi ja patriootti. suom. Iiro Kuuranne. Otava, 2005. ISBN 951-1-19074-1.
    • Keskinen, Tuomas: Haavekuvani: Yrjö Sprengtportenin elämä 1740–1819. Otava, 1983. ISBN 951-1-07119-X.
    • Kuusi, Sakari: Yrjö Maunu Sprengtporten. Gummerus, 1971. ISBN 951-20-0642-1.
    • Koskinen, Yrjö: Yrjö Maunu Sprengtporten'ista ja Suomen itsenäisyydestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870.
    • Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008 (suom.kiel.). ISBN 978-951-593-197-9.

    Aiheesta muualla
    Suomen suuriruhtinaskunta Edeltäjä:
    Ruotsin valta
    Gustav Friedrich von Rosen    		 Suomen kenraalikuvernööri
    1808-1809    		 Seuraaja:
    Michael Andreas Barclay de Tolly
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.