Georg Erik Grotenfelt

Georg Erik (Erik Jöran) Grotenfelt (15. heinäkuuta 1801 Juva – 1. huhtikuuta 1896 Juva) oli suomalainen sotilas ja tilanomistaja, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]

Grotenfeltin vanhemmat olivat eversti Carl Herman Grotenfelt ja Maria Charlotta Fabritius. Grotenfelt kävi Haapaniemen sotakoulun ja palveli Venäjän keisarillisen armeijan suomalaisissa joukko-osastoissa, mutta työskenteli samalla isänsä apuna Vehmaan kartanon hoidossa. Isä kuoli vuonna 1824 ja kartano tuli Georg Erikin ja hänen veljensä Herman Berndtin hallintaan, käytännössä Georg Erikin hoidettavaksi. Sotapalveluksesta Grotenfelt erosi vuonna 1831 luutnanttina. Hän oli 1860-lukuun mennessä kasvattanut Vehmaan kartanosta 4500 hehtaarin tilan, jossa oli peltoja yli 1000 hehtaaria, viitisenkymmentä torppaa ja lähes 600 alustalaista. Vehmaa oli Savon suurimpia maatiloja.[1][2]

Grotenfelt paitsi laajensi Vehmaan kartanon tiluksia, myös rakensi ja rakennutti sinne runsaasti asuin- ja tuotantotiloja. Hän otti hoitaakseen myös Juvan kirkon rakennusurakan 1850-luvulla, kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1863. Maatalouden harjoittajana ja yli 70-vuotisen isännyytensä aikana Gorenfelt oli kuitenkin vanhakantainen koneellistumisen, karjatalouden edistämisen ja tilan liiketoiminnan järjestämisen kannalta, vaikka hän rakennuttikin kartanoon muun muassa höyrysahan. Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1873. Vehmaan kartanon hoito jäi jo Grotenfeltin viimeisinä elinvuosina hänen veljensä Herman Berndtin pojalle Herman Georg Grotenfeltille.[1][2]