Georg Elias Müller

Georg Elias Müller (1850–1934) oli saksalainen psykologi. Hän oli vuodesta 1881 filosofian professorina Göttingenin yliopistossa. Häntä pidetään muun muassa Wilhelm Wundtin ohella kokeellisen psykologian merkittävänä kehittäjänä.[1][2] Hän oli luonnontieteellisen psykologian perustajia ja assosiaatiopsykologian edustaja.[3]

Georg Elias Müller

Tieteellisen uransa alussa Müller teki kokeellisia tutkimuksia psykofysiikan ja aistien tarkkaavaisuuden alalla (Zur Grundlegung der Psycho-physik, 1878). Myöhemmin hän aloitti kokeelliset muistitutkimukset ja on julkaisuissaan selvittänyt reproduktiomekaniikan peruslait. Julkaisuista merkittäviä ovat muun muassa Alfons Pilzeckerin kanssa julkaistu Experimentelle Beiträge zur Lehre vom Gedächtnis (1900) ja Zur Analyse der Gedächtnistätigkeit und des Vorstellungsverlaufes (1913–1918).[1] Müller ja Pilzecker esittivät, että muistia on vahvistettava, jotta muistot säilyvät. Mekanismia sanotaan konsolidaatioksi eli muistijäljen vahvistumiseksi. He havaitsivat, että jos oppimisen ja muistiin palauttamisen välillä on häiriöitä aiheuttavia tekijöitä, tuoreen opitun materiaalin muistaminen vaikeutuu.[2][4]