Georg Boldt

Georg Didrik Boldt (24. elokuuta 1862 Kuopio – 21. kesäkuuta 1918 Turku[1]) oli suomalainen opettaja ja uskontofilosofi. Hänet tunnettiin sosialistina, joka otti vaikutteita muun muassa tolstoilaisuudesta.

Georg Boldt
Henkilötiedot
Syntynyt24. elokuuta 1862
Kuopio
Kuollut21. kesäkuuta 1918 (55 vuotta)
Turku
Ammatti opettaja, toimittaja, uskontofilosofi
Puoliso Hildur Katarina Karlsson (1906–)
Lapset Lauri Boldt

Elämä

Boldtin vanhemmat olivat kenraalimajuri Johan Dietrich Boldt ja Anna Kristina Frosterus, joka oli piispa Robert Frosteruksen tytär. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion Lyseon lukiosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa vuodesta 1880 lähtien.[1] Tohtoriksi Boldt väitteli 1902 Immanuel Kantin ajatusten ja protestanttisuuden välisestä suhteesta.[2] Tämän jälkeen Boldt toimi historian, maantiedon ja ruotsin opettajana muun muassa Turun ruotsalaisessa klassillisessa lyseossa, josta hän sai lehtorin viran vuonna 1909.[1]

Boldt kuului Turun ruotsinkieliseen sivistyneistöön, joka 1900-luvun vaihteessa oli kiinnostunut sosialismista. Hänen lisäkseen vuonna 1908 perustetun Arbetet-työväenlehden ympärille syntyneessä ryhmässä olivat muun muassa liikemies Walter Borg, taidekauppias Ivar Hörhammer, asioitsija William Lundberg, toimittajat Johan Adolf Ojala, Axel Åhlström ja K. H. Wiik sekä opiskelija Allan Wallenius. Boldt alkoi itse kirjoittamaan lehteen vuonna 1909. Hän kritisoi voimakkaasti vallinneita uskonnollisia näkemyksiä korostaen Leo Tolstoin tapaan rauhanaatetta ja rakkauden merkitystä. Boldt arvosteli kirjoituksissaan kärkkäästi myös valtiota ja koko yhteiskuntaa. Hänen ihanteensa oli anarkismin kaltainen yhteiskunta, jossa toiminta lähtisi instituutioiden sijaan yhteisöllisyydestä. Kristinuskon olennainen sisältö oli Boldtin mukaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoittelu.[2] Hänen mielestään myöhemmät uskonoppineet, kuten Paavali ja Augustinus olivat vääristelleet Jeesuksen saarnojen moraalista perussävyä. Kantin lisäksi Boldt otti vaikutteita Thomas Moren ja Tommaso Campanellan kaltaisilta renessanssifilosofeilta ja oli tutustunut myös Pjotr Kropotkinin ja Mihail Bakuninin ajatuksiin mutta ei kuitenkaan itse kannattanut anarkismia.

Sisällissodan aikana Boldt edusti maltillista linjaa. Arbetar-lehdessä hän tuomitsi Turun punakaartilaisten väkivaltaisuudet, minkä vuoksi Gunnar Mörn syytti Boldtia vallankumouksen jarruttamisesta. Huhtikuussa Boldt pakeni Helsinkiin, missä hänet vangittiin toukokuun lopussa. Hän kuoli turkulaisessa mielisairaalassa muutamaa viikkoa myöhemmin kesäkuussa 1918.[3] Boldtin kerrotaan olleen murtunut sodan molempien osapuolten tekemistä kauheuksista.[4]

Boldt on myös sivuhahmona Kjell Westön vuonna 2006 ilmestyneessä historiallisessa romaanissa Missä kuljimme kerran.

Perhe

Boldt avioitui vuonna 1906 Hildur Katarina Karlssonin kanssa.[1] Heidän poikansa oli eversti Lauri Boldt, joka toimi muun muassa Kyproksen suomalaisten YK-joukkojen komentajana.[5] Georg Boldtin veljiä olivat teosofina ja anarkistina tunnettu toimittaja Jean Boldt, kotiseutututkija Robert Boldt sekä kirjailija Alexander Boldt.

Teokset
  • Protestantismens idé och Immanuel Kant. Helsingfors: Lilius & Hertzberg, 1900.
  • Vid orkanens utbrott : en återblick. Åbo: tekijä, 1910.
  • Franska revolutionen : den nya tidens prolog. Åbo: tekijä, 1912.
  • En teologisk polemik mellan ärkebiskop och överlärare i religion. Åbo: tekijä, 1913.
  • Solkorset och korset på Golgata. Åbo: Sosialistin kirjapaino-osuuskunta, 1915.
  • Platon (ett föredrag). Åbo: tekijä, 1915.

Lähteet
  1. Georg Didrik Boldt. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 24.10.2016.
  2. Leinonen, Timo: Turku vuonna 1918, s. 32–33. Turku: Kotiseutuyhdistys Halinen-Räntämäki ry, 2015. Teoksen verkkoversio.
  3. Chrispinsson, John: Den glömda historien : om svenska öden och äventyr i öster under tusen år. Tukholma: Norstedts, 2014. ISBN 978-911-30685-4-1. Teoksen verkkoversio.
  4. Schoolfield, George C.: A History of Finland's Literature, s. 442. Lincoln, Nebraska: University of Nebraska Press, 1998. ISBN 978-080-32418-9-3.
  5. Börje Bärlund: Något gick fel i EU-projektet 22.4.2016. Arbetarbladet. Viitattu 24.10.2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.