G. A. Gripenberg

G. A. Gripenberg kuului Gripenbergin aatelissukuun, ja hänen isänsä oli itsenäisyysaktivismia tukenut korkea virkamies, todellinen valtioneuvos Alexis Gripenberg.[2] Hänen äitinsä oli von Haartmanin aatelissukuun kuulunut Agnes Maria Fredrika von Haartman.[1]

Gripenberg kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1907 Helsingin Nya svenska läroverketistä ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin Aleksanterin yliopistosta 1911 sekä lainopin kandidaatiksi Uppsalan yliopistosta Ruotsista 1917. Vuosina 1908–1909 hän opiskeli myös Oxfordin yliopistossa ja London School of Economicsissa Englannissa.[1] Kun isä Alexis Gripenberg nimitettiin tammikuussa 1918 Suomen ensimmäiseksi diplomaattiseksi edustajaksi Ruotsiin, toimi G. A. Gripenberg hetken aikaa isänsä palkattomana yksityissihteerinä, ennen kuin siirtyi Suomeen liittyäkseen sisällissodan valkoisiin joukkoihin.[3]

Gripenberg palkattiin Suomen vasta luotuun ulkoasiainhallintoon heti vuonna 1918. Hän toimi aluksi ulkoministeriön toisena sihteerinä, mutta erosi seuraavana vuonna. 1920 hänet palkattiin takaisin ministeriön vt. kansliapäälliköksi. Koska pätevistä diplomaateista oli tuolloin puutetta, hän pääsi nopeasti ulkomaanedustustehtäviin. Gripenberg oli aluksi 1921–1923 Suomen väliaikaisena asiainhoitajana Brysselissä ja Haagissa, 1923–1929 asiainhoitajana Madridissa ja Lissabonissa, jolloin toiminta-ala kattoi myös Etelä-Amerikan, sekä 1929–1933 lähettiläänä Buenos Airesissa ja Rio de Janeirossa (vuosina 1931–1933 myös Santiago de Chilessä).[1] Gripenbergillä oli keskeinen rooli Suomen osallistuessa Barcelonan maailmannäyttelyyn 1929, jossa tärkein tavoite oli Suomen tunnetuksi tekeminen teollisuusmaana.[4]

Kuva vuoden 1929 maailmannäyttelyn Suomen osaston avajaisista. Espanjan kuningas Alfonso XIII ja Madridin-lähetystön asiainhoitaja G. A. Gripenberg tutustuvat Uuraan sataman pienoismalliin, jonka oli valmistanut taiteilija Lauri Välke Viipurin asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin suunnitelman mukaan. Taustalla muun muassa Espanjan kuningatar Viktoria.

Vuonna 1933 Gripenberg nimitettiin lähettilääksi Lontooseen, jossa oli Suomen tärkeimpiä edustustoja. Hänen kautensa siellä kesti, kunnes Ison-Britannian ja Suomen diplomaattisuhteet katkesivat jatkosodan aikana vuoden 1941 lopussa Britannian sodanjulistuksen vuoksi. Gripenberg määrättiin ensin kotimaahan disponibiliteettiin ja nimettiin syksyllä 1942 lyhyeksi aikaa Suomen edustajaksi Vatikaaniin, mutta seuraavana keväänä hänet siirrettiin Tukholmaan. Se oli nyt Suomen tärkein ulkomaanedustusto, varsinkin kun Neuvostoliitto päätti sodan loppuvaiheessa käydä rauhantunnustelut Suomen kanssa Tukholman kautta. Gripenberg vältteli yleensä poliittista vaikuttamista, mutta joutui asemansa takia välikädeksi rauhantunnusteluissa.[1] Hän jatkoi asemapaikallaan vielä yli vuosikymmenen sodan jälkeenkin ja varsinkin presidentiksi tullut J. K. Paasikivi arvosti hänen pätevyyttään. Viimeiset kaksi vuotta Tukholmassa 1954–1956 Gripenberg palveli suurlähettilään nimikkeellä.[3]

Tukholman kautensa jälkeen Gripenberg ehti olla vielä huhtikuun alusta 1956 vuoden 1958 loppuun Suomen ensimmäisenä YK-suurlähettiläänä, ennen kuin hän jäi eläkkeelle. Gripenberg sai monia korkeita koti- ja ulkomaisia kunniamerkkejä ja kirjoitti eläkevuosinaan useita laajoja muistelmateoksia.[1]

Gripenbergin päiväkirjat vuosilta 1943–1946 julkaistiin vuonna 2019.[5] Suurlähettiläs René Nyberg kirjoittaa arviossaan Kanava-lehdessä, että päiväkirjat ovat olleet tutkijoiden käytössä jo aiemmin, mutta Suomen ja Ruotsin kansallisarkistojen julkaisutyö on kulttuuriteko. Varat siihen osoitti testamentissaan ruotsalainen diplomaatti ja Suomen-tuntija Krister Wahlbäck. Päiväkirjojen ajanjakso kattaa vaiheen jatkosodan lopusta epävarmaan sodanjälkeiseen aikaan. Nyberg pitää kauniilla vanhahtavalla ruotsin kielellä kirjoitettuja päiväkirjoja lukuelämyksenä ja sanoo niitä hengästyttäväksi luettavaksi, kuin dekkariksi, jonka loppuratkaisu on tiedossa. Päiväkirjojen tekstin perusteella Gripenbergiä hallitsi eksistentiaalinen pelko Suomen selviytymisestä mutta myös omasta kohtalosta. Ruotsin suhtautuminen oli epäluuloista, sillä Suomen olemassaolo oli Ruotsille ykkösluokan kysymys. Nybergin sanoin "Suomen ja Ruotsin kohtalonyhteys hallitsee Gripenbergin päiväkirjoja".[6]

• Generalmajor Hans Henrik Gripenberg: En biografisk konturteckning. Söderström, 1937.
• En beskickningschefs minnen 1: Finland i världskriget 1939–40. Natur och Kultur, 1959.
• En beskickningschefs minnen 2: London–Vatikanen–Stockholm. Natur och kultur, 1959. (Käännetty myös englanniksi 1965.)
• Lontoo–Vatikaani–Tukholma. WSOY, 1960.
• Neutralitetstanken i Finlands politik. Stockholm, 1960.
• Diplomatisk vardag. Söderström, 1964.
• Diplomaatin arkipäivää. Suomentanut Tauno Kuosa. WSOY, 1965.
• Dagbok 1943–1946. Stockholm, Kungliga Samfundet för utgivande av handskrifter rörande Skandinaviens historia, 2019.

• Georg Achates Gripenberg, Biografiasampo.fi (sisältää Kansallisbiografian artikkelin]
• Gripenberg, Georg hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)