Geologinen ajanlasku

Geologinen ajanlasku on geologiassa ja paleontologiassa käytetty stratigrafiaan perustuva mittausmenetelmä, joka jakaa maapallon historian kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin. Ajanjaksoilla voi olla päällekkäisiä historiallisia ei-kansainvälisiä nimityksiä. Kansainvälinen International Commission on Stratigraphy -järjestö (ICS) on perustettu muun muassa standardisoimaan ajanjaksojen nimityksiä ja ajoituksia.[1]

Geologiset aikakaudet esitettynä spiraalina

Geologisen kalenterin ajanjaksojen pituus vaihtelee miljoonista vuosista miljardeihin vuosiin. Ajanjaksot luokitellaan aioneihin, maailmankausiin, kausiin ja epookkeihin. Myös epookit voidaan jakaa edelleen lyhyempiin ajanjaksoihin vaiheisiin[2]. Geologiset aikakaudet perustuvat sedimenttikivikerrostumien tutkimukseen, muun muassa muinaisten merien pohjaan kerrostuneiden kuolleiden eliöiden fossiilien analysointiin. Ajanjaksoja erottaa esimerkiksi selvä muutos tietyn lajin osuudesta verrattuna kaikkiin lajeihin joukkosukupuuton vuoksi, kuten liitukauden/paleogeenin raja. Ajanjaksot esitetään yleensä alaspäin vanhenevassa järjestyksessä, joka symboloi karkeasti sedimenttikivikerrostumia. Täydellistä kaikki ajanjaksot kattavaa sedimenttikivikerrostumaa ei ole olemassa, joten tutkimustietoa on hankittu ympäri maapalloa sijaitsevista osakerrostumista.

  • aioni, puolesta miljardista kahteen miljardia vuotta
  • maailmankausi, yleensä satoja miljoonia vuosia
  • kausi, yleensä alle sata miljoonaa vuotta
  • epookki, yleensä kymmeniä miljoonia vuosia
  • vaihe, yleensä miljoonia vuosia

Geologiset ajanjaksot keksi Alcide d'Orbigny.

Geologinen aikataulukko

Geologisen ajanlaskun kausia ja alkamisaikoja Kansainvälisen stratigrafian komitean (International Commission on Stratigraphy, ICS) v2020/03[3] kronostratigrafisen taulun suomennoksen [4] mukaan.

Aioni Maailmankausi Kausi Epookki Alku miljoonaa vuotta sitten Tapahtumia
fanerotsooinen kenotsooinen kvartääri holoseeni 0,0117 Jääkauden viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen loppu ja nykyajan sivilisaation nousu.
pleistoseeni 2,588 Monien nisäkkäiden kukoistus ja tuho (Pleistoseenin megafauna), johon kuului mm mammutti. Jääkausi. Nykyihminen kehittyy ja saapuu Eurooppaan 35 000 vuotta sitten.
neogeeni plioseeni 5,333 Nykyinen viileämmän ilmaston vaihe voimistuu. Kylmä ja kuiva ilmasto. Etelänapinat, ihmissuvun välittömät edeltäjät ilmestyvät, monet nykyiset eläinlajit ja nykyiset nilviäiset ilmestyivät.
mioseeni 23,03 Lauhkea ilmasto. Vuorijonoja muodostuu pohjoisella pallonpuoliskolla. Nisäkäs- ja lintuheimoja, muistuttavat jo nykyisiä. Hevoset ja mastodontit jakautuvat eri suuntiin kehittyviin ryhmiin. Heinää kasvaa kaikkialla. Ensimmäiset ihmistä hiukan muistuttavat apinat, hominoidit, laji Sahelanthropus.
paleogeeni oligoseeni 33,9 Nykyistä lämpimämpää, voimakkaita lämpötilan vaihteluja. Nopea eläimistön kehitys ja lajiutuminen, varsinkin nisäkkäiden. Monien nykyisten koppisiemenisten kehitys ja lajiutuminen.
eoseeni 56,0 Alkeelliset nisäkkäät (muun muassa Creodontit, Condylarthit, Uintatheerit jne. muinaisnisäkkäät) kukoistivat ja kehittyivät. Muutamia nykyisiä eläinheimoja ilmestyi, alkeelliset valaat lajiutuvat. Ensimmäiset heinäkasvit.
paleoseeni 66,0 Laajoilla alueilla trooppinen ilmasto, laajoja metsiä. Monia puissa eläviä pieniä nisäkkäitä. Nykyiset kasvit, nisäkkäät lajiutuvat alkeellisiin kehityslinjoihin dinosaurusten tuhon jälkeen. Ensimmäiset suurnisäkkäät, karhun tai virtahevon kokoisia.
mesotsooinen liitu ~ 145.0 Koppisiemeniset kasvit ilmestyivät, samalla uusia hyönteistyyppejä. Nykyaikaisempia luukaloja, Teleostei. Ammoniitit, belemniitit, piikkinahkaiset ja sienieläimet kaikki yleisiä. Monia uusia dinosauruslajeja, (muun muassa tyrannosaurit, titanosaurit, hadrosaurit ja sarvekkaat dinosaurukset) kehittyy maalla. Nykyaikaiset krokotiilit ja mosasaurit ja nykyaikaiset hait ilmestyvät meriin. Alkeelliset linnut korvaavat asteittain lentoliskot. Munivat- (Monotremes), pussieläin- ja istukalliset nisäkkäät ilmestyvät. Gondwanamaa hajoaa. Kauden lopussa dinosaurukset ja monet muut lajit tuhoutuvat asteroiditörmäyksessä.
jura 201,3 ±0,2 Paljassiemeniset, erityisesti havupuut, Bennettitales, käpypalmut ja saniaiset tavallisia. Monia dinosaurustyyppejä, sauropodit, carnosaurit, stegosaurit (harjaliskot). Nisäkkäät yleisiä, mutta pieniä. Ensimmäiset linnut ja suomumatelijat.Kalaliskot ja joutsenliskot lajiutuvat. Simpukat, ammoniitit ja belemniitit tavallisia. Piikkinahkaiset tavallisia, myös merililjat (Crinoidea), meritähdet, sienieläimet ja nykyiset brakiopodit (Terebratulida, Rhynchonellida). Pangea hajoaa Gondwanaan ja Lauraasiaan.
trias 252,17 ±0,06 Arkosaurit (Archosauria) hallitsevin lajiryhmä: maalla dinosaurukset, merissä kalaliskot ja nothosaurit, ilmassa pterosaurit. Kynodontit kehittyvät pienemmiksi ja nisäkäsmäisemmiksi. Ensimmäiset nisäkkäät ja krokotiilieläimet ilmestyvät. Dicrodium-kasvisto yleistä maalla. Monia suuria vesistöjen sammakkoeläimiä (Temnospondyli). Ammoniitit (Ceratitida) erittäin yleisiä. Nykyiset korallit ja viuhkaeväiset kalat (Teleostei) ilmestyvät, kuten myös monien nykyisten hyönteisten kehityslinjat.
paleotsooinen permi 298,9 ±0,15 Mantereet törmäävät yhteen supermanner Pangeaksi. Synapsidimatelijat tavallisiksi (Pelycosaurit ja Therapsidit), paramatelijat ja sammakkoeläimiä (Temnospondyli) edelleen yleisiä. Permikauden puolessavälissä hiilikauden kasvisto korvautui paljassiemenisillä kasveilla (Gymnospermae). Kovakuoriaiset ja kärpäset kehittyivät. Meren eläimet kukoistivat matalilla, lämpimillä riutoilla. Brakiopodit (Productida, Spiriferida), simpukat, kalkkiplankton, ja ammoniitit kaikki yleisiä. Permo-hiilijääkauden loppu. Kauden lopussa 95–99 % Maan elämästä tuhoutui luultavasti asteroiditörmäyksessä tai jättitulivuorenpurkauksissa.
kivihiili pennsylvania [A 1]   323,2 ±0,4 Siivekkäät hyönteiset (Pterygota) ilmestyvät ja ovat yleisiä. Jotkut hyönteiset (varsinkin Protodonata ja Palaeodictyoptera) kasvavat suuriksi. Sammakkoeläimet yleisiä ja monilajisia. Ensimmäiset matelijat, hiilimetsiä eli sanikkaismetsiä (puumaisia kasveja Lepidodendron, Sigillaria, Calamites, Cordaites jne.) ilmakehässä runsaasti happea. Merissä ammoniitit, brakiopodit, sammaleläimet (Bryozoa), simpukat, korallit jne. tavallisia.
mississippi [A 1] 358,9 ±0,4 Suuria alkeellisia puita, tetrapodit (ensimmäiset nelijalkaiset), murtoveden- ja amfibit eurypteridit. Rhizodontit hallitsevia makean veden saalistajia. Merissä alkeelliset hait (Chondrichthyes) yleisiä ja runsaslajisia. Piikkinahkaiset (varsinkin merililjat ja blastoidit) yleisiä, korallit, sammaleläimet (Bryozoa), ja brakiopodit (Productida, Spriferida jne.) hyvin tavallisia. Ammoniitit tavallisia, trilobiitit ja nautiloidit vähenemässä. Itäisen Gondwanan jäätiköityminen.
devoni 419,2 ±3,2 Ensimmäiset liekokasvit ja kortteet sekä progymnospermit (esisiemenkasvit, ensimmäiset siemenkasvit), ensimmäiset puut (Archaeopteris). Ensimmäiset siivettömät hyönteiset. Merissä brakiopodit (Strophemenia, Atrypida), Tabulata-pöytäkorallit ja Rugosa-sarvikorallit, merililjat (Crinoidea) tavallisia. Ammoniitit (Goniatitida) tavallisia, pääjalkaisten alaluokka Coleoidea ilmestyy, trilobiittien lajisto vähentyy. Luokan Agnatha panssarikalat häviämässä. Leualliset kalat (placodermit, varsieväiset- ja viuhkaeväiset kalat, alkeelliset hait) merissä yleisiä. Ensimmäiset neliraajaiset (tetrapodit), jotka silti vielä kokonaan vesissä. "Vanha punainen manner" (Euramerikka)
siluuri 443,4 ±1,5 Ensimmäiset putkilokasvit maalla, ensimmäiset maaeläimet: tuhatjalkaisia ja arthropleurideja (niveljalkaisia), ensimmäiset leualliset kalat, monentyyppisiä leuattomia panssarikaloja. Suuria meriskorpioneja (Eurypterida). Tabulata-pöytäkorallit ja Rugosa-sarvikorallit, brakiopodit (Pentamerida, Rhynchonellida jne.), ja merililjat kaikki yleisiä; trilobiitit ja nilviäiset monilajisia. Graptoliitit eivät enää niin runsaslajisia.
ordoviki 485,4 ±1,9 Selkärangattomat monimuotoisia ja monia uusia lajeja kehittyy. Varhaiset korallit, brakiopodit (Orthida, Strophomenida jne.), simpukat, nautiloidit, trilobiitit, raakkuäyriäiset, sammaleläimet (Bryozoa), piikkinahkaiset (Echinodermata): Cystoidea, merililjoja (Crinoidea), meritähtiä jne., graptoliittien lajiutumista, ja muuta lajistoa. Konodontit (Conodonta) olivat planktonmaisia alkeellisia selkäjänteisiä, jotka ilmestyvät ordovikin alussa. Jääkausi kauden lopussa. Ensimmäiset hyvin alkeelliset maakasvit.
kambri 541 ±1,0 Kambrikauden lajiräjähdys, eläinlajisto kehittyy huimasti eri suuntiin. Yli puolet eliökunnan pääjaksoista ilmestyy, ja monia jo sukupuuttoon kuolleita ja arvoituksellisia muotoja. Pikarisienet Archeocyatha yleisiä varhaisella kambrikaudella. Trilobiitit, Priapulida, sienieläimet, brakiopoditit (lonkerojalkaisia nilviäisiä), ja monet muut muodot yleisiä. Ensimmäiset selkäjänteiset. Anomalocaridit suurimpia saalistajia. Ediacariaeläimet ensin harvinaisia, sitten kuolevat sukupuuttoon.
proterotsooinen neoproterotsooinen ediakara ~635 Ensimmäiset mutkikkaat monisoluiset. Ediacara-eläimistö (vendobiota) kukoistaa koko maailmassa. Siinä muun muassa merisulkien ja meduusan tapaisia eliöitä, joilla pehmyt pinta. Joitain matomaisia eliöitä. Ensimmäiset sienieläimet.
kryogeeni ~720 Mahdollisesti koko Maan kattava jääkausi, Rodinia alkaa hajota
ton 1000 Ensimmäisten akritarkkien radiaatio eli nopea lajiutumiskehitys. Akritarkit ovat eloperäisiä sulkeumia nykyajan kivissä, ehkä alkeellisia monisoluisia.
mesoproterotsooinen sten 1200 Ohuita korkeasti metamorfoituneita vyöhykkeitä, kun Rodiniamanner muodostui.
ectas 1400 Kratonien päällä sedimenttien ja vulkaanisen aineksen kerros kasvaa.
kalym 1600 Kratonien päällä sedimenttien ja vulkaanisen aineksen kerros kasvaa.
paleoproterotsooinen stather 1800 Ensimmäiset eukaryootit, mutkikkaat solut. Columbian supermanner.
orosir 2050 Maan ilmakehä hapettavaksi. Vredefortin ja Sudburyn kraatterin asteroiditörmäykset, paljon vuorijonojen poimuttumista.
ryax 2300 Bushveldin muodostuma syntyi. Huroninen jäätiköityminen.
sider 2500 Rautaraitoja muodostuu kerrostumiin yhteyttävien levien hapettaessa rautaa, koska levät tuottavat happea.
arkeeinen neoarkeeinen 2800 Useimpien nykyisten kratonien, mannerydinten, vakautuminen, luultavasti maan vaipassa tapahtuva muutos.
mesoarkeeinen 3200 Ensimmäiset stromatoliitit, fossiloituneet bakteerikummut.
paleoarkeeinen 3600 Ensimmäiset fotosynteesillä happea tuottava bakteerit.
eoarkeeinen 4000 Ensimmäiset alkeelliset yksisoluiset.
hadeeinen ~4600 4100 miljoonaa vuotta sitten - vanhin kivi. 4400 miljoonaa vuotta sitten - vanhin tunnettu mineraali. 4600 miljoonaa vuotta sitten - Maan synty.
  1. Pennsylvania- ja Mississippi-kausi erottuvat vain Pohjois-Amerikan kerrostumissa. Esimerkiksi Euroopassa kivihiilikausi oli yhtenäinen.

Maan historia 24 tunnissa

Seuraava taulukko havainnollistaa geologisen ajanlaskun mittasuhteita. Maan historia aloitetaan 4 570 miljoonaa vuotta sitten jolloin Maa-planeetta muotoutuu osana Aurinkokuntaa. Kaikkeus syntyi alkuräjähdysteorian mukaan noin 13,7 miljardia vuotta sitten, eli ”noin 2 vuorokautta” ennen Maan syntymistä. Yksi sekunti vastaa 52 893,5 vuotta.

Miljoonaa vuotta sittenTapahtumiaKellonaika
0,01Viimeisin jääkausi päättyy23.59.59,80
0,2Homo sapiens, nykyihminen23.59.56
2Homo habilis, Homo -suvun ensimmäinen laji23.59.22
65Liitukauden loppu, dinosaurusten tuho23.39
175Nisäkkäät23.04
227Ensimmäiset dinosaurukset22.48
315Ensimmäiset matelijat22.20
375Neliraajaiset sammakkoeläimet kehittyvät kaloista ja siirtyvät maalle22.00
450Niveljalkaiset, ensimmäiset maaeläimet21.36
530Kalat21.10
542Kambrikauden alku21.07
900Monisoluiset eläimet19.12
2 000Aitotumaiset solut13.20
3 000Hapen tuotanto alkaa8.00
3 500Alkeelliset yksisoluiset5.20
4 570Maapallon synty0.00.00

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. http://www.stratigraphy.org/cheu.pdf ICS:n virallinen geologinen aikataulukko
  2. Geologiset kaudet
  3. K. M. Cohen, S. Finney, P. L. Gibbard, J. X. Fan: International Chronostratigraphy Chart (PDF) maaliskuu 2020. International Commission on Stratigraphy (ICS). Viitattu 8.12.2020. (englanniksi)
  4. K. M. Cohen, D. A. T. Harper, P. L. Gibbard, J. X. Fan: Kansainvälinen stratigrafinen taulu Episodes 36: 199–204. toukokuu 2019. IUGS. Viitattu 8.12.2020.

    Aiheesta muualla


    Maapallon geologinen historia
    Prekambri (4 567–541 miljoonaa vuotta sitten)
    Hadeeinen aioni (4 567–4 000 mvs)

     

    Arkeeinen aioni (4 000–2 500 mvs)

    eoarkeeinen (4 000–3 600 mvs) • paleoarkeeinen (3 600–3 200 mvs) • mesoarkeeinen (3 200–2 800 mvs) • neoarkeeinen (2 800–2 500 mvs)

    Proterotsooinen aioni (2 500–541 mvs)

    paleoproterotsooinen (2 500–1 600 mvs) • mesoproterotsooinen (1 600–1 000 mvs) • neoproterotsooinen (1 000–541 mvs)

    541 miljoonaa vuotta sitten – nykyaika
    Fanerotsooinen aioni (541 mvs – nykyaika)
    paleotsooinen (541–252,17 mvs): kambrikausi • ordovikikausi • siluurikausi • devonikausi • kivihiilikausi • permikausi
    mesotsooinen (252,17–66,0 mvs): triaskausi • jurakausi • liitukausi
    kenotsooinen (66,0 mvs – nykyään): paleogeenikausi • neogeenikausi • kvartäärikausi
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.