Geoffrey Wilkinson

Geoffrey Wilkinson (14. heinäkuuta 1921 Springside, Yorkshire − 26. syyskuuta 1996 Lontoo) oli brittiläinen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1973 työstään stabiilien siirtymämetallialkyylien parissa. Wilkinson jakoi palkinnon Ernst Otto Fischerin kanssa.[1]

Geoffrey Wilkinson
Henkilötiedot
Syntynyt	14. heinäkuuta 1921 Springside, Iso-Britannia
Kuollut	26. syyskuuta 1996 (75 vuotta) Lontoo, Iso-Britannia
Kansalaisuus	Iso-Britannia
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Imperial College London
Instituutti	Kalifornian yliopisto (Berkeley) Harvardin yliopisto Imperial College London
Tutkimusalue	Kemia
Tunnetut työt	Organometalliyhdisteiden tutkimus
Palkinnot	Nobelin kemianpalkinto (1973)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Wilkinson aloitti opiskelun Imperial College Londonissa vuonna 1939 ja valmistui sieltä 1941. Vuonna 1942 professori Friedrich Paneth värväsi nuoria kemistejä ydinvoimaprojektiin. Wilkinson liittyi siihen ja hänet lähetettiin Kanadaan. Siellä hän oli ensin Montrealissa ja myöhemmin Ontariossa ydintutkimuslaitoksessa vuoteen 1946 asti. Seuraavat neljä vuotta Wilkinson työskenteli Glenn T. Seaborgin kanssa Berkeleyssä. Sen jälkeen hän toimi tutkijana Massachusetts Institute of Technologyyssä ja palasi häntä jo opiskelun alkuvaiheessa kiinnostaneisiin tutkimuskohteisiin siirtymämetallikomplekseihin, joissa oli ligandina hiilimonoksidi tai alkeeni.

Vuosina 1951–1955 hän toimi Harvardin yliopistossa, minkä jälkeen palasi Englantiin. Vuonna 1955 hänestä tuli epäorgaanisen kemian professori Lontoon yliopistoon. Siellä hän jatkoi siirtymämetallikompleksien tutkimista.

Tunnetuin Wilkinson on ferroseenin ja Wilkinsonin katalyytin ( RhCl(PPh₃)₃), jota käytetään alkeenien hydrogenoinnissa alkaaneiksi, rakenteen selvittämisestä.