Geiserik

Geiserik tai Genserik (Geisarîx, noin 389 – 25. tammikuuta 477) oli vandaalien kuningas vuosina 428–477. Hän oli kuningas Godigiselin avioton poika ja seurasi valtaistuimella velipuoltaan Gunderikia.[1][2][3] Geiserik perusti Vandaalien kuningaskunnan Länsi-Rooman valtakunnalta valloittamalleen alueelle Pohjois-Afrikkaan.

Karl Brjullov, Geiserik ryöstää Rooman, 1833–1836.

Geiserik johdatti vuonna 429 vandaalit Etelä-Espanjasta Pohjois-Afrikkaan. Roomalaisten oli vuonna 435 tunnustettava Geiserik nykyisen Tunisian ja Algerian alueella sijainneen rannikkovyöhykkeen valtiaaksi. Vastineeksi vandaalit suostuivat olemaan Rooman foederateja eli liittolaisia. Geiserik valloitti vuonna 439 Karthagon ja teki kaupungista valtakuntansa keskuksen.[4][5][3] Geiserik valloitti myös Baleaarit ja teki saarista Välimerelle suuntautuneiden rosvoretkien tukikohdan. Vandaalit ottivat lisäksi haltuunsa Sisilian, Sardinian ja Korsikan.

Petronius Maximuksen anastettua vallan Roomassa Geiserik katsoi, että Valentinianus III:n kanssa solmittu rauhansopimus ei enää sitonut häntä. Geiserik marssi Roomaan vuonna 455[3]. Maximus päätti paeta, mutta väkijoukko murhasi hänet Rooman ulkopuolella. Tämän jälkeen vandaalit ryöstivät Roomaa kahden viikon ajan. Geiserik otti panttivangikseen Valentinianuksen lesken, keisarinna Licinia Eudoxian ja tämän tyttäret Eudocian ja Placidian. Eudocia meni sittemmin Karthagossa naimisiin Geiserikin pojan Hunerikin kanssa.

Vuonna 468 Itä-Rooman lähettämä ja Basiliscuksen komentama roomalainen laivasto yritti lopettaa vandaalien merirosvouksen, mutta Geiserikin onnistui lyödä roomalaiset, vaikka näillä oli huomattava ylivoima.[2] Vuonna 474 Geiserik teki rauhan Itä-Rooman kanssa. Hän kuoli Karthagossa 88-vuotiaana vuonna 477.