Gemma di Sant’Eremo

Gemma di Sant’Eremo on vuonna 1918 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Alfredo Robertin ohjaaman intohimodraaman pääosaa esittää elokuvadiiva Pina Menichelli. Sensuurin runtelemasta elokuvasta on säilynyt vain lyhyt katkelma.

Gemma di Sant’Eremo
Elokuvan tähdet Pina Menichelli ja Alberto Nepoti.
Elokuvan tähdet Pina Menichelli ja Alberto Nepoti.
Ohjaaja Alfredo Robert
Kuvaaja Antonino Cufaro
Pääosat Pina Menichelli, Alberto Nepoti, Gabriel Moreau
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Itala Film
Ensi-ilta 4. helmikuuta 1918 (Rooma)
Kesto 1180 metriä
Alkuperäiskieli mykkäelokuva italiankielisin välitekstein
Aiheesta muualla
IMDb

Juoni

Kreivitär Gemma di Sant’Eremon avioliitto särkyy hänen miehensä uskottomuuden takia. Sattuma johdattaa Gemman markiisi De Renzisin luo, mikä vaarantaa hänen maineensa. Välttääkseen skandaalin markiisi ottaa niskoilleen syytteen varkaudesta. Aviomies vangitsee Gemman linnaan, mutta tämä onnistuu pakenemaan. Miehen kuoltua Gemma vapautuu kahleistaan ja kohtaa rakastettunsa.[1]

Näyttelijät

 Pina Menichelli  Gemma di Sant’Eremo  
 Alberto Nepoti  markiisi De Renzis  
 Gabriel Moreau  Sant’Eremon kreivi  
 Eduardo Davesnes  [1]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto

Elokuvan tuotanto alkoi vuonna 1915 nimellä La colpa (”Syyllisyys”). Se toimitettiin Italian elokuvasensuurin tarkastettavaksi elokuussa 1916, mutta sensuuri ei myöntänyt elokuvalle julkaisulupaa. Lehtitietojen mukaan La colpa esitettiin julkisesti keväällä 1917. Uusi hakemus toimitettiin sensuurille saman vuoden marraskuussa. Vuoden 1918 ensimmäisenä päivänä myönnetty julkaisulupa vaati osia elokuvasta poistettavaksi ja sen nimen muuttamista muotoon Gemma di Sant’Eremo. Alkuperäisessä versiossa aviomies tappaa Gemman ja sen jälkeen itsensä. Sensuurin liian väkivaltaisena pitämä loppu poistettiin ja sen tilalle tehtiin uusi, jossa vain aviomies saa surmansa.[2][3]

Alkuperäisestä 1 500 metrin pituudesta yli 300 metrillä lyhennetty Gemma di Sant’Eremo oli Italiassa täydellinen floppi, ja Itala Film veti sen pian pois levityksestä. Espanjassa, Ranskassa ja Latinalaisessa Amerikassa elokuvaa esitettiin menestyksekkäästi alkuperäisellä nimellä ja leikkaamattomana versiona.[3]

Elokuvasta on säilynyt vain pahasti vaurioitunut 35 metrin pituinen katkelma[4]. Stillkuvien ja lehtikirjoitusten perusteella kyseessä oli yläluokkainen intohimodraama, jossa Menichelli esittää samankaltaista kohtalokasta vamppia kuin aikaisemmin valmistuneissa Il fuocossa (1915) ja Tigre realessa (1916)[2].

Lähteet

  1. Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1918 (1991), s. 92.
  2. Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 25.12.2015.
  3. Martinelli, Vittorio: Pina Menichelli: Le sfumature del fascino, s. 98–99. Roma: Bulzoni Editore, 2002. ISBN 88-8319-740-2.
  4. Museo Nazionale del Cinema museocinema.it. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 25.12.2015.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.