Geba (kylä)

Geba on kylä Bafatán alueen Gãmamudon osa-alueella Guinea-Bissaussa[1]. Se sijaitsee Gebajoen varrella 12 kilometriä Bafatásta länteen[2]. Kylässä on 425 asukasta (vuonna 2009)[1].

Geba

Geban kirkko vuoden 1968 tienoilla.

Geba

Koordinaatit: 12°9′35″N, 14°45′36″W
Valtio Guinea-Bissau
Alue Bafatán alue
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2009) 425











Geba lienee perustettu 1500-luvulla[3]. Ennen vuotta 1641, jolloin monet lançadot siirtyivät Farimiin, se oli Cacheun jälkeen nykyisen Guinea-Bissaun suurin portugalilaisasutus. Geban kristityt kreolit muodostivat oman ryhmänsä, joka on säilynyt näihin päiviin saakka.[2]

Geba oli 1600-luvulta 1800-luvun alkuun saakka tärkeä kauppapaikka. Se taantui orjakaupan lakkauttamisen seurauksena. Portugalin Guinean perustamisen jälkeen Geban varuskunta toimi sisämaan valloituksen tutkikohtana. Vuonna 1906 siitä tuli Portugalin residentin päämaja. Vuotta myöhemmin residentti siirtyi Bafatáan. Geba menetti merkityksensä ja alkoi vähitellen rappeutua.[2] Sen kristityt kreolit ovat muuttaneet etupäässä Bafatáan tai Bissauhun. Heitä lienee nykyään kolmesta neljään tuhatta.[3]

Nykyään Geba on pieni kylä, jonka yhteydet ulkomaailmaan ovat huonot varsinkin sadeaikaan. Sen pohjoispuolella sijaitsee mandinkojen asuttama Aldeian kylä. Mandinkat asuttavat myös Geban pohjoisosaa, jossa sijaitsee moskeija ja pari kauppaa. Etelässä asuu yhä kreoleja, mutta suuri osa kylästä on kokonaan autioitunut.[4] Korkeimmalla paikalla sijaitsee 1930-luvulla rakennettu kivikirkko, joka toimii kreoliryhmän identiteetin symbolina[5].

Lähteet
  • Kohl, Christoph: A Creole Nation: National Integration in Guinea-Bissau. New York: Berghahn, 2018. SIBN 978-1-78533-424-5.

Viitteet
  1. População por região, sector e localidades por sexo censo 2009 stat-guinebissau.com. Arkistoitu 31.3.2020. Viitattu 37.8.2019.
  2. .Mendy, Peter Karibe & Lobban, Richard A. Jr.: Historical Dictionary of the Republic of Guinea-Bissau, fourth edition, s. 201–204. Landam, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-5310-2.
  3. Kohl, s. 85
  4. Kohl, 86.
  5. Kohl, s. 86, 97–98.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.