Geórgios Mávros

Mávros valittiin ensimmäisen kerran Kreikan parlamenttiin liberaalipuolueen (kreik. Κόμμα Φιλελευθέρων) riveistä vuonna 1946. Vuonna 1963 hän otti vastuun maan hallituksen talouspolitiikasta. Mávros toimi Kreikan kansallispankin johtajana vuosina 1964–1966. Mávros vastusti sotilasjunttaa aktiivisesti. Juntan hajottua hänet valittiin keskustaunionin johtoon. Mávros toimi sotilasjuntan hajottua maansa ulkoministerinä vuonna 1974. Huonosti sujuneiden vaalien jälkeen vuonna 1977 Mávros erosi puolueen johtajan paikalta. Mávros valittiin parlamenttiin vuonna 1981 itsenäisenä ehdokkaana PASOK-puolueen listoilta.[2]

Mávros valittiin PASOKin riveistä kaudeksi 1984–1989 Euroopan parlamenttiin. Parlamentissä hän kuului sosiaalidemokraattiseen ryhmään. Mávros kuului 26. heinäkuuta 1984 ja 20. tammikuuta 1987 välisen ajan talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevään ja institutionaalisten asioiden valiokuntiin. Työjärjestystä ja vetoomuksia käsittelevä valiokuntaan hän kuului 9. lokakuuta 1984 – 20. tammikuuta 1987. 12. helmikuuta 1985 ja 20. tammikuuta 1987 välisen ajan Mávros vastasi suhteista EFTA-maiden parlamenttien jäsenten komiteaan. Mávros oli 21. tammikuuta 1987 – 8. helmikuuta 1988 talousarvion valvontavaliokunnan jäsen. Mávros oli lisäksi varajäsenenä oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevässä valiokunnassa 26. heinäkuuta 1984 – 20. tammikuuta 1987 sekä institutionaalisten asioiden valiokunnassa 21. tammikuuta 1987 – 24. heinäkuuta 1989.[1]

Vuosi europarlamenttivaalien jälkeen Mávros valittiin myös Kreikan parlamenttiin PASOKin riveistä.[2]

Mávros kuoli toukokuussa 1995 hengityselimistössä olleeseen tulehdukseen. Hautajaiset järjestettiin Ateenassa. Mávros oli naimisissa ja hänellä oli yksi poika.[2]