Gary Powers

Francis Gary Powers syntyi 17. elokuuta 1929 Jenkinsin kaupungissa Yhdysvaltojen Kentuckyssa.[2] Gary Powers tunnettiin yleisesti lempinimellään Frank. Hänen isänsä oli töissä hiilikaivoksella. Powers opiskeli Milligan Collegella Tennesseessä ja liittyi Yhdysvaltain ilmavoimiin vuonna 1950. Ilmavoimissa hänestä tuli Republic F-84-lentäjä.[3]

Vuonna 1956 Powers sai tarjouksen ryhtyä täysin uudenlaisen konetyypin lentäjäksi. Powersista tuli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun eli CIA:n työntekijä ja uusi konetyyppi oli Lockheed U-2, kameroin ja muine tarkkailuvälinein varusteltu tiedustelukone. Konetyyppi oli suunniteltu tekemään vakoilulentoja Neuvostoliiton ylle ja hankkimaan tiedustelutietoa, jota muuten olisi hyvin hankala saada. Powersista tuli oman yksikkönsä kokenein U-2-lentäjä suurimmalla määrällä lentotunteja.[3]

Pääartikkeli: U-2-välikohtaus

Vangiksi jäänyt Francis Gary Powers.

1. toukokuuta 1960 Powersin lentämä 24. U-2-lento[3] Badaberista Pakistanista[4] ammuttiin alas ilmatorjuntaohjuksella[3] Jekaterinburgin eli silloisen Sverdlovskin yllä Neuvostoliitossa.[1] U-2 lentojen oli aikaisemmin uskottu olevan Neuvostoliiton ilmatorjunnan saavuttamattomissa yli 70 000 jalan (n. 20 km) korkeuksilla. Powersin koneessa oli itsetuhojärjestelmä, jonka tarkoitus oli hävittää viitteet vakoilutoiminnasta.[3] Powers ei kuitenkaan oman selityksensä mukaan saanut järjestelmää päälle hänen tippuessaan. Hän pääsi ulos koneesta ja laskeutui kohti maata laskuvarjollaan tuhoten mukanaan olleita karttoja. Powersilla oli mukanaan myös itsemurhaan tarvittaessa tarkoitettu hopeadollariin kätketty myrkkypiikki, jonka hän otti ulos peläten vangitsijoidensa mahdollisesti ryöstävän kolikon. Maata kohti tullessaan hän huomasi laskeutumistaan seuraavan auton, jonka miehistö pidätti hänet maassa. Pidättäjät kyydittivät hänet turvallisuuspalvelu KGB:n tukikohtaan.[1]

Neuvostoliitossa koneen alasampumisesta ja Powersin vangitsemisesta uutisoitiin julkisesti. Alasampuminen tapahtui juuri ennen kaavailtua idän ja lännen johtajien tapaamista Pariisissa ja se oli suuri nöyryytys Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerille.[3] Yhdysvallat kiisti vakoilulennon ja väitti sitä yksinkertaiseksi säähavaintolennoksi Nasalle, joka oli jostain syystä poikennut reitiltään. Valhe paljastui, kun Neuvostoliitto uutisoi löytäneensä myös koneen hylyn ja sen tiedot reitistä Neuvostoliiton yli.[1] Eisenhowerin kieltäydyttyä pyytämästä anteeksi Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov lähti Pariisin alustavista tapaamisista.[3] Eisenhowerin kaavailtu vierailu Moskovassa peruttiin.[1]

Neuvostoliitossa Powersia vastaan järjestettiin oikeudenkäynti, jossa hän sai 10 vuoden vankeustuomion vakoilusta.[3] Oikeudenkäyntiä seuraneet neuvostoliittolaiset kuvailivat yleisen käsityksen olleen aluksi Powersista paitsi tietenkin syyllisenä vakoojana, mutta myös oman maansa petturina hänen paljastettuaan huomattavan määrän tietoa vangitsijoilleen. Oikeudenkäynnin kuluessa ilmapiiri muuttui kuitenkin Powersille suotuisammaksi hänen myöntyväisen käytöksensä kautta. Hänet alettiin nähdä enneminkin vain komentajiensa työkaluna. Samat seikat käänsivät toisaalta monet häntä vastaan Yhdysvalloissa. Monet loukkaantuivat etenkin hänen oikeudenkäynnin lopulla pitämästään puheesta. Powers siirrettiin Moskovan oikeudenkäynnistä Vladimirin keskusvankilaan. Hänen oli tarkoitus olla vankilassa kolme vuotta ennen siirtoa työleirille.[1] 21 kuukautta myöhemmin helmikuussa 1962 Powers kuitenkin vapautettiin neuvostovakooja Rudolf Abelia vastaan.[3] Abel oli ollut suorittamassa 30 vuoden vankeustuomiota vakoilusta Yhdysvalloissa. Vangit vaihdettiin Glienicken sillalla Berliinissä.[1]

Gary Powers ja U-2-lentokonetta suunnitellut Kelly Johnson vuonna 1966.

Powersin palattua Yhdysvaltoihin hänen toimintaansa alettiin tutkia.[3] Hänen toimintaansa oli arvostelu lehdistössä, jossa oli esitetty kysymyksiä, kuten miksi hän ei tehnyt itsemurhaa ja miksi hän ei ollut tuhonnut konettaan. Monissa lehdissä hänestä maalattiin kuvaa loikkarina.[1] CIA ja Yhdysvaltain senaatti totesivat lopulta kuitenkin hänen toimineen olosuhteiden mukaisesti.[3] Powersilla oli ollut itsemurhaan tarkoitettu myrkkypiikki, mutta velvoitetta sen käyttämisestä ei ollut. Powers oli myös saanut CIA:lta ohjeistuksen, jonka mukaan U-2 lentäjien ei tarvinnut salailla tehtäväänsä mahdollisesti kiinni jäädessään. Powers sai maineensa puhdistaakseen esiintyä julkisesti senaatin haastattelussa vuonna 1962. Hänet todettiin kokonaan syyttömäksi ja hän sai vankeusajaltaan palkkansa eli 50 000 dollaria. CIA julkaisi tiedustelupalvelulle epätavalliseen tapaan oman selvityksensä, jossa Powersin todettiin senaatin tapaan toimineen asianmukaisesti.[1]

Senaatin ja CIA:n selvitys ei hälventänyt kaikkia epäilyjä.[1] Powers työskenteli Lockheedille koelentäjänä[3] ja julkaisi vuonna 1970 muistelmansa Operaatio Ylilento (Operation Overflight)[2]. Muistelmissaan Powers kritisoi keskustiedustelupalvelua puutteellisista valmisteluista, jotka johtivat hänen mielestään koneensa alasampumiseen.[3] Mahdoillisesti kirjan takia hänet erotettiin työpaikastaan Lockheedilla.[1] Toimittuaan koelentäjänä Powers alkoi työskennellä helikopterilentäjänä televisiokanavalle Kaliforniassa. 1. elokuuta 1977[3] Powers kuoli helikopteriturmassa Santa Barbaran piirikunnassa hänen ollessaan lennolla maastopalojen uutisoinnin yhteydessä.[1]

Powers haudattiin Arlingtonin sotilashautausmaalle.[1] Jo eläessään hän oli saanut Intelligence Star-arvomitallin. Vuonna 2000 hän sai vielä postuumisti Distinguished Flying Cross- ja Prisoner of War Medal-arvomitallit, sekä Director’s Medal-arvomitallin CIA:n tuolloiselta johtajalta George Tenetilta.[3]