Garrincha

Manoel Francisco dos Santos syntyi Pau Grandessa Rio de Janeiron osavaltiossa 1933. Hänen isänsä oli Amaro Francisco dos Santos ja äitinsä Maria Carolina. Garrinchalla oli syntyessään vääristynyt selkäranka, kierot sääret ja hänen vasen jalkansa oli monta senttiä oikeaa lyhyempi. Vammat eivät kuitenkaan estäneet jalkapallon pelaamista. Manoelin sisko kutsui pienikokoista veljeään Garrinchaksi, pikkulinnuksi, ja lempinimi jäi. [1][5]

Nuorena Garrincha pelasi paikallisen tehtaan joukkueessa, mutta hän ei ottanut jalkapalloa kovinkaan vakavasti. Hän kävi muutamien joukkueiden testeissä, mutta ne eivät huolineet Garrinchaa tämän poikkeavan ruumiinrakenteen takia. Lopulta, vuonna 1953, Botafogo palkkasi Garrinchan Gentil Cardoson suosituksesta nähtyään hänet harjoitusottelussa. [2][3]

Garrincha pelasi lähes koko uransa ajan Botafogossa. Hän edusti seuraa 13 vuoden ajan pelaten 615 ottelua, joissa hän viimeisteli 243 maalia.[6] Botafogo voitti Garrinchan aikana osavaltion mestaruuden kolmesti ja Rio-São Paulo -turnauksen kahdesti.[2]

Garrinchan jalat vaivasivat jatkuvasti häntä. Häntä neuvottiin jo vuonna 1959 menemään leikkaukseen, mutta Garrincha kieltäytyi. Ongelmat hänen polvessaan pahenivat jatkuvasti, mikä alkoi rajoittaa jo hänen pelaamistaan. Lopulta Garrincha meni leikkaukseen 1964, mutta hän ei enää sen jälkeen kyennyt nousemaan samalle tasolle pelaajana.[3] Uran käännyttyä jo laskusuuntaan Garrincha pelasi vielä Corinthiansissa (1966–1967), kolumbialaisessa Atlético Juniorissa (1968), Flamengossa (1968–1969) ja Olariassa (1972).[2]

Garrincha pelasi Brasilian maajoukkueessa 50 ottelua, joissa hän teki 12 maalia. Ensimmäisen ottelunsa Garrincha pelasi syyskuussa 1955 Chileä vastaan.[7]

Garrincha oli vähällä jäädä pois vuoden 1958 MM-kisoista, koska hän ei läpäissyt Brasilian käyttöön ottamia psykologisia testejä. Lopulta Vicente Feola kuitenkin päätti ottaa hänet mukaan. Lopputurnauksessa Garrinchaa, kuten Peléä, lepuutettiin kaksi ensimmäistä ottelua. Garrinchan tapauksessa syynä oli hänen kurittomuutensa kisoihin valmistavassa ottelussa, jossa hän oli leikitellyt vastustajien kustannuksella.[8] Hän pääsi kentälle viimeisessä alkusarjan ottelussa Neuvostoliittoa vastaan ja pelasi sen jälkeen kaikki loput ottelut. Brasilia voitti lopulta maailmanmestaruuden. [1][3]

Garrincha (vas) 1962 MM-kisoissa.

Chilen MM-kisoissa 1962 Garrincha oli parhaimmillaan. Pelé loukkaantui turnauksen toisessa ottelussa, mutta Garrincha johti Brasilian toiseen maailmanmestaruuteen. Hän teki sekä puolivälierässä Englantia että välierässä Chileä vastaan kaksi maalia. Garrincha oli turnauksen paras maalintekijä yhdessä viiden muun pelaajan kanssa ja hänet valittiin MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi. [1][3][9]

Lukuisista loukkaantumisista kärsinyt Garrincha oli vielä mukana vuoden 1966 MM-kisoissa, joissa Brasilia jäi alkulohkoon. Hän pelasi turnauksessa viimeisen maaottelunsa Unkaria vastaan ja kärsi maajoukkueuransa ainoan tappion. [1][3]

Jalkapallokentän ulkopuolella Garrinchan elämä oli vaikeuksien täyttämää. Hän ajautui alkoholismiin ja oli julkisuuden hampaissa useiden skandaalien takia. Hänellä oli useita naissuhteita ja hänellä väitetään olleen ainakin 14 lasta, joista useita eri rakastajattarien kanssa. Garrincha jätti ensimmäisen vaimonsa ja kahdeksan lastaan paikallisen sambalaulajattaren, Elza Soaresin, takia. Hän meni myöhemmin naimisiin Soaresin kanssa. Vuonna 1969 Garrincha ajoi kolarin, jossa kuoli hänen anoppinsa. Masentunut Garrincha yritti itsemurhaa. Soaresin ja Garrinchan avioliitto päättyi 1977 juopuneen Garrinchan lyötyä vaimoaan. Hän meni vielä myöhemmin kolmannen kerran naimisiin.[3][10][11]

Garrincha joi paljon jo pelaajauransa aikana, mutta sen päätyttyä juominen lisääntyi edelleen. Lopulta hän vaipui koomaan 19. tammikuuta 1983 ja kuoli seuraavana päivänä sairaalassa maksakirroosiin.[2][3]