Garri Kasparov

Weinstein 11-vuotiaana Vilnassa vuonna 1974.

Kasparov syntyi Bakussa, Azerbaidžanin SNT:ssa nimellä Garri Weinstein.[2][4] Hänen juutalainen isänsä ja armenialainen äitinsä olivat insinöörejä,[4][5] mutta isä polveutui muusikkosuvusta ja oli myös lahjakas viulisti.[6] Garri Kasparov oli perheen ainoa lapsi. Shakin hän oppi kuusivuotiaana, kun hänen vanhempansa yrittivät ratkaista shakkitehtävää siinä onnistumatta. Seuraavana aamuna poika, joka ei ollut koskaan pelannut shakkia, näytti vanhemmilleen oikean siirron. Isä opetti pojalleen pelin alkeet, ja puolen vuoden päästä Garri oli jo isäänsä taitavampi. Kun Kasparov oli seitsenvuotias, hänen isänsä kuoli leukemiaan.[5] Samana vuonna Kasparov alkoi saada shakin erikoisopetusta Bakun Nuorten pioneerien palatsissa,[7] ja kymmenvuotiaana hän siirtyi Mihail Botvinnikin shakkikouluun valmentaja Vladimir Makogonovin alaisuuteen.[8] Makogonov auttoi asemallisten taitojen kehittämisessä ja sai nuoren Kasparovin pelaamaan vakaita avauksia, kuten Caron–Kannin puolustusta. Botvinnikin koulutus oli kuitenkin monipuolista ja Kasparov kiinnostui jo varhain myös Alehinin dynaamisesta tyylistä asemallisine uhrauksineen.[8]

Kasparov otti 12-vuotiaana käyttöönsä venäläistetyn version äitinsä sukunimestä Kasparjan. Samanikäisenä hänestä tuli nuorin Neuvostoliiton alle 18-vuotiaiden mestaruusturnauksen voittanut pelaaja.[9] Ensimmäisen kosketuksensa länteen Kasparov sai kolmetoistavuotiaana Ranskassa edustaessaan nuorten maajoukkueessa Neuvostoliittoa. Hän kertoi havainneensa heti, miten erilaista elämä lännessä oli verrattuna Neuvostoliittoon, joka joissakin suhteissa oli ilmeisen takapajuinen. Hän oli kuitenkin liian nuori ymmärtääkseen kaiken näkemänsä poliittista merkitystä ja piti asiaa maansa kovan historian seurauksena.[10] Vuonna 1977 Kasparov puolusti Neuvostoliiton nuorten mestaruuttaan ja saavutti ensimmäisen murskavoittonsa.[10] Vuonna 1978 Kasparov voitti Sokolskin muistoturnauksen Minskissä neljäntoista kansainvälisesti luokitellun pelaajan edellä. Pari kuukautta myöhemmin hän oli Latvian Daugavpilsissä paras 64 pelaajasta, jotka pyrkivät arvostettuun Neuvostoliiton mestaruusturnaukseen. Hän kertoi kaikkien tulevaisuutta koskevien epäilysten haihtuneen ja shakin täyttävän hänen elämänsä. Hän oli löytänyt oman shakkityylinsä, joka oli aggressiivinen ja dynaaminen.[11]

Vuonna 1979 Kasparov osallistui Banja Lukassa, Jugoslaviassa, ensimmäiseen tärkeään ulkomaalaiseen turnaukseensa entistä maailmanmestaria Tigran Petrosjania ja 13 muuta suurmestaria vastaan, vaikka hänellä ei ollut vielä FIDE:n luokitusta. Jugoslavialainen suurmestari Vukić valitti järjestäjille: ”Venäläiset lähettävät tänne pikkupoikia. Se on solvaus meitä kohtaan.” Kasparov voitti Vukićin ja koko turnauksen kaksi pistettä muiden edellä häviämättä yhtään peliä.[12] Vuonna 1980 hän voitti nuorten maailmanmestaruuden. Kasparovista oli tullut Neuvostoliitossa teinitähti, joka tottui haastatteluihin ja julkiseen puhumiseen hyvin nuorena.[13] 17-vuotiaana hän saavutti suurmestarin arvon.[14]

Kasparov oli saanut kutsuja useisiin kansainvälisiin turnauksiin, jotka olivat tärkeitä hänen kehityksensä kannalta. Hän kohtasi kuitenkin odottamattomia vastoinkäymisiä. Neuvostoliiton urheilukomitean shakkiosaston johtaja Nikolai Krogius tarjosi hänelle vain alemman tason turnausta. Kun Kasparov kysyi syytä tähän, Krogius vastasi: ”Meillä on tällä hetkellä maailmanmestari, emmekä tarvitse uutta.”[15] Kasparovin ystävä, Azerbaidžanin tasavallan johtaja Heydər Əliyev oli kuitenkin Kremlissä vaikutusvaltainen henkilö. Hänen ansiostaan Kasparoville myönnettiin lupa osallistua Bugojnossa, Bosniassa, pidettävään superturnaukseen.[16] Turnauksen osanottajajoukko oli erittäin vahva, mutta Kasparov voitti turnauksen silti puolitoista pistettä muiden edellä.[16] Kasparov palasi Bakun Vieraiden kielten instituuttiin viimeistelemään useita tutkintoja, joista hänen pääaineensa oli englanti.[17]

Kasparov voitti Moskovan alueturnauksen, josta kaksi parasta pääsi MM-ehdokasotteluihin.[18] Hän kohtasi ensimmäisessä ehdokasottelussaan Oleksandr Bjeljavskyi, josta ei ollut suurta vastusta. Ottelu päättyi pistein 6–3 Kasparovin eduksi.[19] Semifinaalia Viktor Kortšnoin kanssa suunniteltiin elokuulle 1983. FIDE:n presidentti Florencio Campomanes päätti, että ottelu pelattaisiin Kalifornian Pasadenassa, vaikka molemmat pelaajat olivat ilmoittaneet pelaavansa mieluummin Rotterdamissa. Kylmän sodan vuoksi Neuvostoliiton shakkiviranomaiset kielsivät Kasparovia pelaamasta Pasadenassa, ja Kortšnoi tuomittiin ottelun voittajaksi.[20] Useat läntiset suurmestarit, kuten Jan Timman, Yasser Seirawan ja Tony Miles allekirjoittivat Kasparovin kirjeen, jossa hän pyysi päästä takaisin ehdokasotteluihin. Myös Heydər Əliyevilla oli jälleen ratkaiseva merkitys, sillä hänen vaikutuksestaan Neuvostoliitto maksoi Kortšnoille ja FIDE:lle huomattavat korvaukset, ja ottelu sovittiin pelattavaksi Lontoossa.[21]

Kortšnoi oli tunnetusti sitkeä pelaaja, joten Kasparov käytti valmisteluissaan huomattavasti aikaa loppupelien opiskelemiseen. Kortšnoi voitti ensimmäisen pelin. Jatkossa Kasparov pelasi pidättyväisesti, kunnes kuudennessa pelissä hän pääsi hyödyntämään eräästä oppikirjasta löytämäänsä loppupeliä. Kortšnoi menetti itseluottamuksensa ja hävisi pistein 7–4. Hän kertoi: ”Ennen ottelua saamani vaikutelma Kasparovista pelaajana, jolla on vain yksi isku, oli väärä. Kasparov on hyvin käytännöllinen ikäisekseen. Hän ottaa riskejä vain ollessaan sataprosenttisen varma siitä, että ne ovat oikeutettuja.”[22]

Viimeisen ehdokasottelunsa Kasparov voitti Vasili Smyslovia vastaan. Tämä oli ollut maailmanmestari kuusi vuotta ennen Kasparovin syntymää. Kortšnoista ja Smyslovista saamat voitot toivat hänelle shakin Oscarin, ja hänen ELO-lukunsa nousi tasolle 2 715, joka oli korkeampi kuin Karpovilla.[23]

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1984

Selviydyttyään ehdokasotteluista 21-vuotias Kasparov haastoi Anatoli Karpovin maailmanmestaruusotteluun, joka ei ollut vailla poliittista merkitystä. Neuvostoshakki oli ollut poliittisten tekijöiden vaikutuksen alainen aina shakkia pelanneen Leninin ajoista lähtien. Karpov oli saanut maailmanmestaruustittelinsä yhdysvaltalaiselta Fischeriltä ilman taistelua, mutta voittoisat MM-ottelut Neuvostoliitosta loikannutta Kortšnoita vastaan olivat kohottaneet Karpovin kansallissankariksi.[24] Asiaan vaikutti myös se, että Keski-Venäjällä syntynyt Karpov ei ollut juutalainen niin kuin Botvinnik tai Tal eikä armenialainen, kuten Petrosjan. Kasparov puolestaan on puoliksi kumpaakin.[25]

Ottelun voittaisi pelaaja, joka ensimmäisenä saavuttaisi kuusi voittoa. Tasapelejä ei huomioitu. Karpov voitti pelit 3, 6, 7 ja 9 ja siirtyi siten nopeasti 4–0-johtoon.[26] Kasparov muutti strategiansa riskejä kaihtavaan puolustuspelaamiseen.[27] Seurasi uskomaton sarja tasapelejä, mutta 27. pelissä Karpov saavutti viidennen pisteensä. Karpovin voitto vaikutti selvältä, mutta Kasparov jatkoi sitkeää puolustusta, mikä johti Karpovin väsymiseen ja turhautumiseen, kun ottelu jatkui kolmatta kuukautta. Kasparov onnistui saavuttamaan ensimmäisen voittonsa 32. pelissä. Seurasi jälleen useita tasapelejä, kunnes Kasparov voitti 47. ja 48. pelin ja kavensi tilanteeseen 5–3.[27] Tällöin FIDE:n presidentti Campomanes teki kiistellyn päätöksen – hän keskeytti ottelun, vaikka molemmat pelaajat ilmoittivat haluavansa jatkaa.[26] Campomanes vetosi pelaajien terveyteen. Kasparovia 12 vuotta vanhempi Karpov oli menettänyt 10 kiloa painostaan.[26] Ottelu kesti 10. syyskuuta 1984 – 8. helmikuuta 1985 ja keskeytettiin 48. pelin jälkeen. Uusi MM-ottelu suunniteltiin pelattavaksi samana vuonna, ja sen jälkeen Karpovilla olisi oikeus uusintaotteluun.[26] Campomanes sai Kasparovista vihamiehen vuosiksi eteenpäin.[26]

Kasparov voitettuaan maailmanmestaruuden vuonna 1985.

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Chess Informant -kirjan lukijat valitsivat ottelun 16. pelin julkaisun historian parhaaksi. Kuvassa on pelitilanne Kasparovin siirron 21...g5 jälkeen. Musta on uhrannut sotilaan ja ankkuroinut ratsunsa ruutuun d3. Siinä ratsu kontrolloi pelilautaa laajasti, minkä vuoksi sitä kutsuttiin "mustekalaksi".[28]

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1985

Keskeytetyn ottelun jälkeen Kasparov katsoi, ettei Karpov enää olisi hallitseva mestari, vaan tilanne olisi samanlainen kuin vuosina 1946–48 Alehinin kuoltua. FIDE:n neuvosto kuitenkin päätti, että mikäli 24 peliä kestävä ottelu päättyisi tasan, Karpov säilyttäisi tittelinsä. Jos Karpov häviäisi, hänellä olisi oikeus uusintaotteluun.[28]

Kasparov oli epäluuloinen Neuvostoliiton shakkiliittoa kohtaan ja vastusti muun muassa jugoslavialaisen Svetozar Gligorićin valintaa päätuomariksi. Kasparov epäili Gligorićin olleen osallisena siihen, että ensimmäinen ottelu oli keskeytetty. Pysytelläkseen julkisuudessa ja välttääkseen Neuvostoliiton harjoittaman sensuurin Kasparov pelasi ottelut Robert Hübneriä vastaan Saksassa ja Ulf Anderssonia vastaan Jugoslaviassa. Kasparov voitti Hübnerin 3–0 ja Anderssonin 4–2 (kaksi voittoa ja neljä tasapeliä). Der Spiegel -lehden haastattelussa Kasparov ilmaisi huolensa, että Campomanes, Karpov ja Neuvostoliiton shakkiliitto suunnittelivat toisen ottelun keskeyttämistä, ennen kuin se olisi edes alkanut. Neuvostoliiton shakkiliitto kielsi Kasparovilta haastattelujen antamisen kansainväliselle lehdistölle, mutta Kasparovin pelkäämä ottelun peruuntuminen ei toteutunut.[28]

Karpovin kokemus ja pelityyli antoivat hänelle edun teknisissä asetelmissa, joissa dynaamiset epätasapainotilat eivät olleet niin tärkeitä. Yksi Kasparovin päämääristä olikin etsiä monimutkaisia asemia, jotka sopisivat hänen kykyihinsä taktiikassa ja aloitteen arvioinnissa. Kasparov muokkasi joukkueensa avustuksella avausvalikoimansa sellaiseksi, että asemista tulisi monimutkaisia. He saattoivat jopa hylätä asetelman, joka olisi objektiivisesti tasavertainen, mikäli se sopisi Karpovin tyyliin. He katsoivat, että Kasparov saavuttaisi nuorempana edun terävissä, monimutkaisissa peleissä, jotka vaatisivat pitkäkestoista, intensiivistä keskittymistä.[29]

Molemmat ottelijat voittivat pelejä, ja värikkäiden vaiheiden jälkeen viimeinen peli alkoi Kasparovin johtaessa pisteellä. Karpov tarvitsi voiton säilyttääkseen tittelinsä.[28] Karpovilla oli valkeat, ja hän aloitti aggressiivisesti rakentamalla vaikuttavan hyökkäyksen Kasparovin kuningasta kohti. Kasparovin mukaan pelissä tultiin kriittiseen pisteeseen, jossa Karpovin olisi pitänyt omistautua täydellisesti pelkkään hyökkäykseen. Karpov kuitenkin valitsi tyylilleen uskollisena varovaisemman lähestymistavan, ja mahdollisuus oli mennyt. Kasparov sai vastapeliä ja voitti lopulta pelin ja ottelun.[30] Siten 9. syyskuuta 1985 Kasparovista tuli 22-vuotiaana shakin kolmastoista maailmanmestari pistein 13–11.[28]

Voitettuaan maailmanmestaruuden Kasparov sai niukasti aikaa hengähtää. Perinteisesti maailmanmestaruutta oli puolustettu kolmen vuoden välein. Sinä aikana haastaja oli valittu tiukassa karsinnassa alueellisissa turnauksissa, suurissa ”interzonal”-turnauksissa ja lopulta sarjassa MM-ehdokasotteluita.[31] Kasparovin mukaan FIDE muutti käytännön 1970-luvulla Neuvostoliiton painostuksesta Karpovin suosimiseksi. Mikäli mestari häviäisi, hänellä olisi oikeus uusintaotteluun vuotta myöhemmin ilman karsintaa. Sääntö oli poistettu, kun Botvinnik sai sen ansiosta mestaruuden takaisin hävittyään Smysloville vuonna 1957 ja Talille vuonna 1960. Botvinnik menestyi MM-otteluissa huonosti, mutta oli uusintaotteluissa erittäin tehokas.[31]

Kasparov ja Karpov (Kuva on vuoden 1985 ottelusta).

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1986

Campomanes vaati uusintaottelua pelattavaksi jo helmikuussa 1986 Karpovin tahdon mukaisesti. Kasparov ei kuitenkaan suostunut tähän. Ratkaistakseen kiistan Neuvostoliiton shakkiliitto päätti, että ottelu pelattaisiin heinä- tai elokuussa. Molemmat pelaajat allekirjoittivat sopimuksen neuvottelematta FIDE:n kanssa. Ottelun 12 ensimmäistä peliä pelattaisiin Lontoossa ja loput 12 peliä Leningradissa. Pelaajat lahjoittivat Lontoon osuuden palkkiosummasta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden uhreille, mutta Campomanes päätti, että FIDE pitäisi osuutensa palkkiosta.[32]

Kasparovin pelatessa mustilla pelit alkoivat lähes yksinomaan Grünfeldin puolustuksella, kun taas hänen pelatessaan valkeilla valikoima oli laajempi: kuningatargambiittia, nimzo- ja kuningatarintialaista puolustusta, venäläistä ja espanjalaista peliä käytettiin. Lontoon pelien jälkeen Kasparov johti pistein 6½–5½.[32]

Voitettuaan näyttävästi kuudennentoista pelin Kasparov siirtyi kolmen pisteen johtoon. Ottelun katsottiin ratkenneen. Seuraavissa kolmessa pelissä Karpov kuitenkin tasoitti tilanteen – osittain avausuutuuksiensa ja Kasparovin virheiden vuoksi. Kasparov syytti avustajaansa Vladimirovia valmistelujensa myymisestä Karpoville.[32] Hän erotti Vladimirovin välittömästi, vaikka Karpov kiisti vakoilun.[32] Kasparov, joka lopetti Grünfeldin puolustuksen käytön ja siirtyi kuningatarintialaiseen puolustukseen, toipui tappioputkestaan seuraavissa peleissä, jotka päättyivät tasan. Kasparov voitti 22. pelin. Loput pelit päättyivät tasan, joten Kasparov voitti ottelun pistein 12½–11½.[32] Vuonna 2005, uransa loputtua Kasparov arvioi ottelun parhaaksi Karpovin kanssa pelaamistaan MM-otteluista:

»Mielestäni Leningradissa vuonna 1986 pelaamamme shakin laatu oli ilmiömäisen korkea. En usko, että tämän päivän pelaajat voisivat ylittää sitä. Mielestäni se oli paras ottelu, jonka pelasimme, enkä usko että he saavuttavat sitä koskaan. Tämän päivän pelaajat tietävät enemmän jopa keskipelin asemista, koska he oppivat meiltä, mutta päätöksentekoprosessin taso ei missään tapauksessa ole sama.[33]»

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1987

Edellisen MM-ottelun hävinnyt Karpov oli sijoitettu suoraan uuden haastajasyklin finaaliin, jossa hän voitti Andrei Sokolovin. Tämän vuoksi Kasparov ja Karpov aloittivat lokakuussa 1987 neljännen maailmanmestaruusottelunsa kolmen vuoden sisällä. Ottelu pelattiin Sevillassa ja se kesti 24 peliä.

Ottelun alussa Karpov ja Kasparov voittivat kaksi peliä kumpikin, ja neljä peliä päättyi tasan. Kasparov oli pettynyt epätasaiseen peliinsä ja kyvyttömyyteensä siirtyä johtoon.[31] Karpovin karkean virheen jälkeen Kasparov voitti yhdennentoista pelin kyseenalaisesta asemasta ja siirtyi johtoon ensimmäistä kertaa. Karpov tasoitti tilanteen voitollaan kuudennessatoista pelissä. Kasparovin mukaan hän alkoi ajatella siinä vaiheessa pelkästään titteliään. Tulos 12–12 oikeuttaisi hänet säilyttämään mestaruutensa. Kasparov lopetti Karpovin painostamisen ja keskittyi puolustukseen.[31] Seurasi kuusi harmitonta tasapeliä. Jäljellä oli kaksi peliä, joissa Kasparov ei halunnut painostaa, eikä Karpovilla näyttänyt olevan siihen energiaa. Kaksi tasapeliä näytti todennäköisimmältä lopputulokselta. Vaikean, pitkittyneen puolustuksen jälkeen Kasparov teki kuitenkin yhden uransa pahimmista virheistä 23. pelissä.[31] Karpov siirtyi johtoon, ja hänen tarvitsisi vain pelata viimeinen peli tasan voittaakseen mestaruuden. Kasparov muisteli vuotta 1985, jolloin tilanne oli ollut päinvastainen, ja kertoi valmistautumisestaan ratkaisevaan peliin:

»Millaista strategiaa minun pitäisi soveltaa valkeilla viimeiseen peliin? Oli muutakin ajateltavaa kuin pelit 23 ja 24, tietenkin. Nämä olivat myös 119. ja 120. pelit välillämme, mikä on epätavallinen määrä kahdelle huippupelaajalle ja ne pelattiin 39 kuukauden sisällä. Se tuntui kuin yhdeltä pitkältä ottelulta, joka oli alkanut syyskuussa 1984, ja jonka kliimaksi olisi lopullinen peli joulukuussa 1987. Suunnitelmassani viimeiseen peliin minun ei pitänyt pelkästään harkita mikä olisi mieluista minulle, vaan mikä olisi vähiten mieluista vastustajalleni. Ja mikä voisi olla inhottavampaa Karpoville kuin kääntää asetelma ja pelata kuin Karpov?»
(Kasparov[31])

Kasparov joukkueineen ei voinut löytää mitään uutta yhdessä yössä, ja he valmistelivat pelkästään perusstrategian. Kasparov aloitti englantilaisella avauksella, kuten oli tehnyt ottelussa kahdeksan kertaa aikaisemmin. Ero tuli muutamissa seuraavissa siirroissa, joissa Kasparov piti keskussotilaansa takana ja kehitti sen sijaan sivustoilla. Suoraviivaisen hyökkäyksen sijasta Kasparov pyrki ainoastaan ylläpitämään valkeiden nappuloiden etuaan ja kasvattamaan painetta hitaasti. Lähestymistapa oli psykologisesti vaikea Karpoville, joka joutui aikapulaan. Huolimatta kokemuksestaan hitaissa manöövereissä Karpov harkitsi pitkään siirtoja, jotka hän normaalisti olisi tehnyt nopeasti. Peli keskeytettiin asemassa, joka oli edullinen Kasparoville, ja sitä jatkettiin seuraavana päivänä. Kasparovilla oli sotilas enemmän, mutta Karpovilla oli mahdollisuuksia tasapeliin. Vaikeassa tilanteessa Karpov teki siirron, jonka Kasparov oli joukkueineen etukäteen arvioinut epäedulliseksi. Kasparov voitti pelin ja varmisti itselleen maailmanmestaruustittelin seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.[31]

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1990

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

New Yorkin toisessa MM-pelissä pelattiin espanjalaisen pelin Zaitsevin muunnelmaa. Kasparov uhrasi lähettinsä 25.Lxh6! Eräs kommentaattori luonnehti siirtoa munaukseksi, mutta Kasparov oli nähnyt pidemmälle. Hän voitti pelin.[34]

Viides MM-ottelu Kasparovin ja Karpovin välillä pelattiin New Yorkissa ja Lyonissa vuonna 1990. Molemmissa kaupungeissa pelattiin 12 peliä. Palkintosumma oli kolme miljoonaa dollaria. Tammikuussa Kasparov oli joutunut lähtemään synnyinkaupungistaan Bakusta, jossa hän oli valmistautunut edellisiin MM-otteluihin. Hän tunnusti myöhemmin, että hänen valmistautumisensa oli heikompi kuin aikaisemmin, ja toisaalta Karpov oli paremmin valmistautunut kuin koskaan. Kasparov laittoi pöydälleen Neuvostoliiton lipun sijasta Venäjän uuden trikolorin ilmaistakseen tukensa Jeltsinille. Karpov protestoi tätä vedoten FIDE:n sääntöihin. Tuomaristo päätti, että he pelaisivat ilman lippuja.[34]

Karpov avasi kaikki pelinsä siirrolla 1.d4, mihin Kasparov vastasi ottelun alussa kuningasintialaisella puolustuksella. Kasparov puolestaan avasi 1.e4 ja Karpov valitsi espanjalaisen pelin puolustuksekseen. Kasparov voitti toisen pelin, mutta Karpov tasoitti tilanteen seitsemännessä pelissä. Molemmat pelaajat alkoivat vaikuttaa äärimmäisen väsyneiltä. Muut pelit New Yorkissa päättyivät tasan, ja ottelu siirtyi Lyoniin. Kasparov valitsi 14. pelissä skotlantilaisen avauksen, jota ei ollut pelattu maailmanmestaruusottelussa sitten vuoden 1892 ottelun Steinitzin ja Tšigorinin välillä. Peli päättyi tasan, mutta Kasparov toisti avauksen voittoisasti seuraavassa pelissään valkeilla. Karpov tasoitti tilanteen heti seuraavassa pelissä.[34]

Kasparov palasi espanjalaiseen peliin 18. pelissä. Hän onnistui avausvalmistelussaan ja voitti pelin. Myös 20. pelissä Kasparov voitti espanjalaisessa pelissä näyttävällä hyökkäyksellä. Kasparov johti 11–9 ja tarvitsi vain pisteen viimeisistä neljästä pelistä säilyttääkseen tittelinsä. Hän saavuttikin tämän kahdella tasapelillä seuraavissa peleissä. Karpov voitti vielä yhden pelin, mutta Kasparov voitti koko ottelun pistein 12½–11½.[34]

Heidän viidessä ottelussaan ja 144 pelissään Kasparov saavutti yhteensä 21 voittoa, hävisi 19 kertaa ja 104 peliä päättyi tasan.

Kasparov ryhtyi taistelemaan FIDE:ä ja sitä itsevaltaisesti hallitsevaa Campomanesia vastaan. Jo vuonna 1987 hän oli perustamassa Suurmestareiden yhdistystä, joka pyrki siirtämään valtaa virkailijoilta johtaville pelaajille. Kasparov oli yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistyksen suurin saavutus oli kuuden MM-karsintaturnauksen järjestäminen osana maailmancupia. Suhde FIDE:en oli vaikea. Neuvotteluissa auttoi hollantilainen liikemies Bessel Kok.[35] Tätä jatkui vuoteen 1993, jolloin Kasparov ja Nigel Short perustivat oman shakkiliittonsa, Ammattilaisten shakkijärjestö PCA:n (engl. Professional Chess Association). Myöhemmin Kasparov sanoi eroaan FIDE:stä uransa suurimmaksi virhearvioksi, joka edisti hetkellisesti shakin kaupallista sponsorointia, mutta vahingoitti peliä pidemmällä aikavälillä.[36]

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1993 (PCA)

Kasparov ja Short pelasivat Lontoossa 1993 ottelun, jonka Kasparov voitti pistein 12½–7½.[37] Ottelu sai Britanniassa ennennäkemättömän määrän huomiota Channel 4 -kanavalla. Short oli hyökkäävä pelaaja, joka oli hyvin valmistautunut moniin teräviin avausmuunnelmiin. Vaikka Kasparovin vahvuudet olivat samat, hän valitsi hiljaisen strategian. Osoittautuikin, että Short tunsi olonsa hyvin epämukavaksi epäaktiivisissa asemissa, ja Kasparov kukisti hänet hitaissa, asemallisissa manöövereissä.[38]

Ottelun oli tarkoitus kestää 24 peliä, mutta 20. pelin jälkeen Kasparovin oltua tavoittamattomassa johdossa pelaajat täyttivät loppuaikataulun näytöspeleillä, joissa käytettiin muun muassa nopeita siirtoaikoja ja ennalta määrättyjä avauksia. Kasparov oli onnistunut PCA-järjestönsä luomisessa FIDE:n kilpailijaksi, mutta oli kaukana visiostaan, jonka mukaan shakki kilpailisi näkyvyydessä tenniksen ja golfin kanssa. Ottelusta puuttui dramaattinen jännite, johon oli totuttu viidessä ottelussa Karpovin ja Kasparovin välillä.[37]

Samana vuonna FIDE:n maailmanmestaruudesta pelasivat Jan Timman ja Karpov, jotka Short oli kukistanut ehdokasotteluissa. Karpov voitti FIDE:n mestaruuden, ja seuraavan kolmentoista vuoden aikana nähtiin kahdet maailmanmestarit.

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1995

Kasparov ja Anand World Trade Centerin huipulla. Kuva on otettu 11. syyskuuta 1995.[39]

Vuonna 1995 Kasparov voitti MM-ottelussa Viswanathan Anandin New Yorkissa pistein 10½–7½. Ottelu pelattiin World Trade Centerin 107. kerroksessa.[40] Ottelu alkoi kahdeksalla peräkkäisellä tasapelillä, joista osa oli erittäin lyhyitä. Kasparov oli pelannut valkeilla erilaisia avauksia etsiäkseen heikkouksia Anandin pelistä ja antaakseen joukkueelleen materiaalia analysoitavaksi. Anand kuitenkin voitti yhdeksännen pelin painostettuaan Kasparovia asemallisesti ja uhrattuaan laadun. Kasparov puolestaan voitti kymmenennen pelin, jota varten hän oli valmistellut uutuuden Anandin suosimaa espanjalaisen pelin avointa muunnelmaa vastaan.[41] Hän käytti kuusi minuuttia ensimmäiseen 21 siirtoon ja sanoi myöhemmin, että kaikki oli suunniteltu etukäteen. Pistetilanne oli ottelun puolessa välissä tasan.[40]

Yhdennessätoista pelissä Kasparov lakkasi pelaamasta sisilialaisen puolustuksen Najdorfin muunnelmaa, joka oli muuntunut Scheveningenin muunnelmaksi jokaisessa pelissä.[40] Kasparov siirtyi sisilialaisen lohikäärmemuunnelmaan, joka ei ollut kuulunut aikaisemmin hänen avausvalikoimaansa. Avausvalinta oli yllätys Anandille ja soveltui Kasparovin aggressiiviseen pelityyliin.[42] Anand luovutti jätettyään huomiomatta Kasparovin sommitelman. Kasparovilla oli luultavasti voittoasema 12. pelissä, mutta Anand pelastautui tasapeliin. Kasparov toisti lohikäärmemuunnelman 13. pelissä. Anand pelasi heikosti, ja Kasparov voitti 25 siirrossa. Anand käytti 14. pelissä skandinaavista puolustusta, jota ei ollut nähty koskaan aikaisemmin MM-ottelussa. Hän saavutti huomattavan edun avauksessa ja keskipelissä. Monimutkaisessa asemassa Kasparov uhrasi yllättäen ratsun, jota Anand ei ottanut vastaan, mikä oli oikea päätös. Ottelun jälkeen Anand sanoi syntynyttä asemaa koko ottelun kriittisimmäksi hetkeksi. Ensimmäistä kertaa molemmat pelaajat joutuivat aikapulaan, ja molemmilla pelaajilla oli vain kymmenen minuuttia käytettävissä viimeiseen kymmeneen siirtoon ennen ajantarkistusta. Aikapulan päätyttyä Kasparovilla oli voittoasema. Hän johti pistein 8½–5½, kun kuusi peliä oli jäljellä. Saavutettuaan vain puoli pistettä viidessä peräkkäisessä pelissä Anand menetti toivonsa, ja ottelu päättyi neljään tasapeliin. Kasparov esitti ottelun jälkeen mielipiteen, että Anand oli valmistautunut otteluun hyvin shakillisesti, muttei riittävän hyvin psykologisesti.[43]

Kasparov pelaamassa Vladimir Kramnikia vastaan Botvinnikin muisto-ottelussa vuonna 2001.

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 2000

PCA:n ja sen seuraajan WCC:n (World Chess Council) maailmanmestarina Kasparov oli vuoteen 2000, jolloin hän hävisi mestaruusottelun Lontoossa Vladimir Kramnikille.[44] Kramnik oli saanut opetusta Botvinnikilta ja Kasparovilta näiden shakkikoulussa[45] ja toiminut Kasparovin avustajana vuoden 1995 MM-ottelussa Viswanathan Anandia vastaan. Kasparov kertoi verkkosivustollaan:

»Kramnik oppi paljon minulta, huolimatta siitä puhuuko hän tästä julkisesti... Mutta vuonna 1995 en ajatellut niin paljon tulevaisuutta. Tunsin todellisen uhan tulevan Vishyltä. Tarvitsin joukkueeseeni vahvan suurmestarin, jonka kanssa voisin pelata pikashakkia ja analysoida. Ehkä, jälkeenpäin ajatellen, se ei ollut paras ratkaisu. Mutta se oli viisi vuotta sitten. Sillä hetkellä minun piti vastata konkreettiseen uhkaan, joka tuli haastajalta.[46]»

Menestyksekkäät vuodet olivat saaneet Kasparovin ajattelemaan, ettei hän voisi hävitä. Ennen ottelua hän oli voittanut seitsemän huipputurnausta peräkkäin ja tunsi olevansa loistavassa kunnossa. Hän ei ollut tietoinen heikkouksistaan.[47]

Kramnik oli valmistellut ottelua varten espanjalaisen pelin berliiniläisen muunnelman, jota Kasparov ei pystynyt murtamaan pelatessaan valkeilla. Kasparov joutui työskentelemään ottelun aikana kymmenen tuntia päivässä muokatakseen avausrepertuaarinsa kokonaan uusiksi.[48] Tämä johti väsymykseen ja virheisiin, joiden takia Kasparov hävisi mustilla toisen ja kymmenennen pelin. Kasparov oli valmistellut Grünfeldin puolustuksen pääasialliseksi vastauksekseen mustilla siirtoon 1.d4, mutta Kramnik lanseerasi toisessa pelissä[49] vahvan uutuuden sitä vastaan. Kasparov ei psykologisista syistä käyttänyt enää avausta ja sai havaita kauhukseen, että suurin osa hänen valmisteluistaan ennen ottelua oli mennyt hukkaan.[45] Kramnik ohjasi pelin asetelmiin, joissa Kasparov tunsi olonsa epämukavaksi.[50] Kasparov suosi dynaamista ja hyökkäävää peliä, mutta vaikutti siltä, että aina Kasparovin pelatessa valkeilla Kramnik onnistui vaihtamaan kuningattaret ja saavuttamaan loppupelin, joka oli puolustettavissa.[50] Ottelu muistutti Botvinnikin ja Talin MM-uusintaottelua, jossa Botvinnik ei sallinut vastustajansa saavuttaa rakastamiansa monimutkaisia, dynaamisia asemia.[50][51] Kramnik ei muutamasta täpärästä tilanteesta huolimatta hävinnyt yhtään peliä, joten Kasparov hävisi ottelun pistein 8½–6½. Näin hän jakoi Emanuel Laskerin (Shakin maailmanmestaruusottelu 1921) kohtalon pelaajana, joka on hävinnyt MM-ottelun ilman yhtään voittoa.[52]

Kasparov viimeisessä turnauksessaan aktiiviuransa aikana Linaresissa vuonna 2005.

Vuonna 2001 Kasparov voitti turnaukset Wijk aan Zeessä, Linaresissa ja Astanassa, jossa hän viimeisessä kierroksella mursi Kramnikin berliiniläisen puolustuksen.[53] Kasparov katsoi, että nämä turnaustulokset oikeuttivat hänet perinteiseen maailmanmestaruuden suoraan revanssiotteluun, mutta siihen Kramnik ei koskaan suostunut. Kramnikin ja Kasparovin sopimuksessa ei ollut pykälää uusintaottelusta. Kasparov kieltäytyi osallistumatta kandidaattiturnaukseen Dortmundissa, jossa valittaisiin Kramnikille haastaja.[53]

Koska Kasparov menestyi turnauksissa ja oli vahvuuslukulistan selvä ykkönen, hänet otettiin mukaan Yasser Seirawanin ideoimaan Prahan sopimukseen. Kramnik, Kasparov ja FIDE allekirjoittivat vuonna 2002 sopimuksen,[54] jonka mukaan Dortmundin kandidaattiturnauksen voittaja haastaisi Kramnikin otteluun klassisesta maailmanmestaruudesta. Kasparov puolestaan ottelisi FIDE:n maailmanmestari Ruslan Ponomarovia vastaan, ja lopuksi näiden kahden syklin voittajat pelaisivat ottelun kiistattomasta maailmanmestaruudesta. Kasparovin ja Ponomarovin ottelu piti pelata syyskuussa 2003, mutta Ponomarov kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta ilman ehtoja.[55] Myöhemmin oli suunnitelmia ottelun järjestämiseksi Kasparovin ja FIDE:n tittelin vuonna 2004 voittaneen Kasymdžanovin välille, mutta ne kaatuivat rahoituksen puutteeseen. Tammikuussa 2005 Kasparov ilmoitti, että oli turhautunut FIDE:n toistuvasti peruuntuneisiin MM-otteluihin eikä enää pyrkisi maailmanmestariksi.[56]

Voitettuaan turnauksen Linaresissa yhdeksännen kerran Kasparov ilmoitti 10. maaliskuuta 2005, että hän vetäytyisi kilpashakista. Hän ilmoitti syyksi henkilökohtaisten tavoitteiden puutteen shakissa (Vuonna 2004 voitettu Venäjän mestaruus oli viimeinen merkittävä titteli, joka häneltä oli puuttunut) ja turhautumisen siihen, ettei shakin maailmanmestaruustitteleitä pystytty yhdistämään.[57]

Kasparov ilmoitti pelaavansa joissakin nopean shakin tapahtumissa huvin vuoksi, mutta aikoi keskittyä enemmän kirjoihinsa ja Venäjän politiikkaan, joka on hänen mielestään ”ajautunut väärälle polulle.”[57]

22. elokuuta 2006 Kasparov pelasi Lichthof Chess Champions -turnauksessa. Blitz-tapahtumassa pelattiin viiden minuutin siirtoajoin kolmen sekunnin lisäajalla siirtoa kohti. Kasparov jakoi ensimmäisen sijan Anatoli Karpovin kanssa.[58]

Syyskuussa 2009 Magnus Carlsen ilmoitti Kasparovin toimivan hänen henkilökohtaisena valmentajanaan. He olivat työskennelleet yhdessä jo kuuden kuukauden ajan ja yhteistyön oli tarkoitus jatkua ainakin koko vuoden 2010.[59] Maaliskuussa 2010 Carlsen ja Kasparov kuitenkin ilmoittivat, että tiivis yhteistyö päättyi.[60] Tammikuusta 2011 lähtien Kasparov teki yhteistyötä epämuodollisemmin Hikaru Nakamuran kanssa.[61] Yhteistyön aikana Nakamura saavutti voiton Wijk aan Zeessa, mutta sen jälkeen hänen tuloksensa olivat pettymys Nakamuralle, joka vajaan vuoden päästä päätti jatkaa shakkiuraansa ilman Kasparovin apua.[62]

Deep Thought oli IBM:n kehittämän Deep Bluen edeltäjä, joka oli voittanut shakin tietokoneiden maailmanmestaruuden vuonna 1988. Se oli voittanut myös turnauksen ihmisiä vastaan kukistaen muun muassa Bent Larsenin.[73] Järjestettiin kahden pelin ottelu Kasparovia vastaan. Ensimmäinen peli oli siihen aikaan tyypillinen vahvan ihmispelaajan voitto tietokoneesta: Kasparov onnistui järjestämään pitkäaikaisen asemallisen edun, jonka hän käänsi asteittain voitoksi. Toisessa pelissä Kasparov puolestaan suoritti lyhyen, terävän hyökkäyksen, jonka hän vei tarkasti loppuun tietokoneen osoittautuessa liian ahneeksi.[74][75]

Shakkitietokoneet alkoivat vähitellen menestyä paremmin nopeampien suorittimien myötä. Kasparov sai tästä esimakua Münchenin blitz-turnauksessa vuonna 1994, jossa hän jakoi ensimmäisen sijan saksalaisen Fritz-shakkiohjelman kanssa, joka käytti Intelin uutta Pentium-suoritinta. Fritz voitti useita huippupelaajia. Viiden minuutin siirtoajat antoivat kuitenkin suuren edun tietokoneelle, sillä ihminen tekee helposti taktisia virheitä näin nopeassa pelissä. Kasparov voitti silti play-off -pelit 4–1.[74]

Samana vuonna Kasparov hävisi Chess Genius 2 -ohjelmalle nopeassa pelissä knock out -turnauksen ensimmäisellä kierroksella.[74] Tapaus sai huomiota lehdistössä, ja osapuolet olivat halukkaita uusintaotteluun, joka pelattiin Kölnissä vuonna 1995. Kasparov voitti Pentium Genius -ohjelman.[76] Intel järjesti vielä yhden ottelun Lontoossa, jossa Kasparov voitti Fritzin pistein 1½–½. Intel lakkasi sponsoroimasta tietokoneshakkia, sillä näytti selvältä, että henkilökohtaisella tietokoneella toimivat shakkiohjelmistot eivät kehittyneet riittävän nopeasti haastaakseen maailmanmestarin.[77]

Kasparovin aikaisemmin kukistama Deep Thought oli kehittynyt valtavasti vuodesta 1989. Se oli voittanut epävirallisen shakin tietokoneiden maailmanmestaruuden vuosina 1990, 1991 ja 1994. Vuonna 1995 se kuitenkin hävisi virallisen MM-ottelun Fritzille, jonka Kasparov myöhemmin voitti edellä mainitussa Lontoon ottelussa. Tämän vuoksi Kasparov oli ehkä liiankin luottavainen mahdollisuuksiinsa ottelussa, joka pelattiin normaalein siirtoajoin. Ehdotettiin, että puolen miljoonan dollarin palkkio jaettaisiin suhteessa 60–40 voittajan hyväksi, mutta Kasparov vaati, että voittaja saisi kaiken. Lopulta osapuolet sopivat suhteesta 80–20, mutta Kasparovin ajatukset kävivät selväksi hänen kommentistaan: ”Vakavassa, klassisessa shakissa tietokoneilla ei ole mahdollisuuksia tällä vuosituhannella. Otan henkilökohtaisesti minkä tahansa haasteen vastaan.”[78] Kasparov voitti supertietokone Deep Bluen pistein 4–2. Deep Blue voitti ensimmäisen pelin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun shakkitietokone oli voittanut pitkillä turnauspeliajoilla pelatun virallisen pelin hallitsevaa maailmanmestaria vastaan, mutta Kasparov toipui takaiskusta hyvin. Hän voitti kolme peliä ja siten koko ottelun.

Pääartikkeli: Deep Blue

Toukokuussa 1997 Kasparov hävisi uusintaottelun Deep Bluen uudelle versiolle pistein 3½–2½. Ottelu oli tasan viiden pelin jälkeen, mutta kuudennessa pelissä Kasparov teki pahan virheen ja hävisi. Tämä oli tunnetuin Kasparovin pelaama ottelu tietokonetta vastaan ja ensimmäinen kerta, kun tietokone oli voittanut hallitsevan maailmanmestarin ottelussa. Kasparov kertoi useiden seikkojen toimineen häntä vastaan ottelussa. Erityisesti hän ei saanut tarkastella Deep Bluen pelejä ennen ottelua, kun taas tietokoneen joukkue saattoi tutkia satoja Kasparovin pelejä.

Tappion jälkeen Kasparov sanoi, että joskus näki syvää älykkyyttä ja luovuutta tietokoneen siirroissa. Hän väitti, että toisessa pelissä ihminen sekaantui peliin sääntöjen vastaisesti. IBM kiisti väitteet ja ilmoitti, että ihminen vaikutti koneen toimintaan ainoastaan pelien välillä. Sääntöjen mukaan ohjelmoijat saivat muokata ohjelmaa pelien välillä, ja he kertoivat käyttäneensä mahdollisuutta korjatakseen tietokoneen pelien aikana ilmenneet heikkoudet. Kasparov vaati tietokoneen lokitiedostoja julkaistavaksi, mistä IBM kieltäytyi aluksi, mutta yhtiö julkaisi ne kolme vuotta myöhemmin Internetissä.[79][80] Kasparov vaati uusintaottelua, mutta IBM kieltäytyi ja lopetti Deep Bluen kehittämisen. Kasparovin mukaan hänelle kerrottiin, että ottelun piti olla tieteellinen projekti, mutta pian ilmeni, että IBM halusi ainoastaan kukistaa hänet. Kasparov väittää edelleen, että IBM huijasi ottelussa siten, että ihminen auttoi tietokonetta kesken ottelun, vaikka pitääkin asiaa nykyisin merkityksettömänä.[81]

Kasparov 3D-laseissaan X3D Fritziä vastaan.

Kasparov pelasi kuuden pelin ottelun tasan Deep Juniorin kanssa. Ottelua kutsuttiin FIDE:n ”Man vs Machine” -maailmanmestaruusotteluksi, ja palkkio osapuolille oli yhteensä miljoona dollaria. Kone pystyi arvioimaan kolme miljoonaa asemaa sekunnissa. Molempien osapuolien voitettua kerran ja kolmen pelin päätyttyä tasan viimeinen peli ratkaisi ottelun. Ottelu televisioitiin ja sitä seurasi 200–300 miljoonaa katsojaa. Terävässä asemassa Kasparov tarjosi tasapeliä, jonka Deep Juniorin joukkue hyväksyi.[82] Kun Kasparovilta kysyttiin, miksi hän tarjosi tasapeliä, hän sanoi pelänneensä virhettä. Ottelu suunniteltiin alun perin vuosittaiseksi tapahtumaksi, mutta niin ei käynyt.

Marraskuussa 2003 Kasparov pelasi neljän pelin ottelun X3D Fritziä vastaan. Hän käytti virtuaalista shakkilautaa, 3d-laseja ja puheentunnistussysteemiä. Kaksi peleistä päättyi tasan, ja molemmat osapuolet voittivat yhden pelin. Kasparov sai 175 000 dollaria palkkioksi. Hän kritisoi toisessa pelissä virhettään, joka vei häneltä otteluvoiton. Hän tunsi pelanneensa yleisesti ottaen konetta paremmin ja sanoi: ”Tein vain yhden virheen, mutta valitettavasti sen takia hävisin pelin.”[83]

Kasparov lähti politiikkaan 1980-luvulla. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1984, ja vuonna 1987 hänet valittiin puolueen nuorisojärjestön eli Komsomolin keskuskomiteaan.[84][85] Poliittisesti hän oli Mihail Gorbatšovin puolella aina tammikuuhun 1990 asti.[85] Silloin puna-armeija marssi Azerbaidžanin Bakuun tukahduttamaan azerien ja armenialaisten välille kärjistynyttä konfliktia.[85][86] Kasparov hylkäsi Gorbatšovin, koska Baku oli hänen kotikaupunkinsa.[85] Kasparov siirtyi Jeltsinin tukijaksi. Hän erosi puolueesta 1990 ja perusti toukokuussa Venäjän demokraattisen puolueen, jonka johtaja hän oli vähän aikaa.[86] Kesäkuussa 1993 Kasparov oli luomassa Venäjän valinta -koalitiota. Kasparov lakkasi tukemasta Jeltsiniä vuonna 1996, jolloin hän tuki tämän haastajaa Aleksandr Lebediä vaalikampanjassa.[86]

Erimielisten marssi 9. kesäkuuta 2007 Pietarissa. Kasparov kolmas oikealta.

Kilpashakkiuran lopetettuaan Kasparov on kertonut keskittyvänsä poliittiseen toimintaan. Hän johtaa[87] perustamaansa Yhdistynyt kansalaisrintama -oppositiojärjestöä (ven. Объединённый Гражданский Фронт, Objedinjonnyi Graždanski Front), jonka tavoitteeksi hän ilmoitti vaalidemokratian säilyttämisen Venäjällä.[88] Hän on vastustanut aktiivisesti julkisuudessa demokraattisten oikeuksien rajoittamista Vladimir Putinin hallintokaudella Venäjällä. Hän oli perustamassa Toinen Venäjä -oppositioliikettä, joka on kirjava joukko kommunisteja, liberaaleja, kansallisbolševikkeja, ihmisoikeusaktivisteja ja mitä erilaisimpia ihmisiä. Kasparov kuvailee itseään talousasioissa konservatiiviksi ja sosiaaliasioissa liberaaliksi.[89] Koska hän on halunnut Toiseen Venäjään kaikki Kremlin kriitikot, ja häneen on toisinaan liitetty perusteettomasti vääriä leimoja. Joulukuussa 2006 terrorismin vastainen poliisiyksikkö ratsasi Yhdistyneen kansalaisrintaman toimiston takavarikoiden kirjoja ja protestimarssia mainostavaa materiaalia.[86] Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtajan Susanna Niinivaaran mukaan politiikkaa työkseen seuraavatkaan eivät oikein tiedä, mitä sanoa Kasparovista.[89]

Kasparov pidätettiin 14. huhtikuuta 2007 mielenosoituksessa.[90] Mielenosoituksen ja marssin estämistä Venäjän viranomaiset perustelivat sillä, että ne olisivat vaarantaneet liikennettä. Kasparov pidätettiin 24. marraskuuta 2007 ja tuomittiin viideksi päiväksi vankeuteen laittomasta mielenosoituksesta. Anatoli Karpov, joka on poliittisesti eri linjalla kuin Kasparov, yritti käydä Kasparovin luona vankilassa tukeakseen vanhaa kilpakumppaniaan, mutta käynti estettiin.[91] 6. toukokuuta 2008 Toinen Venäjä perui Moskovassa mielenosoituksen, jossa oppositioliikkeen oli tarkoitus protestoida farssiksi kutsumiensa vaalien avulla Venäjän johtoon nousseen Dmitri Medvedevin valtaa. Toisen Venäjän saamien tietojen mukaan Kasparov aiottiin pidättää mielenosoituksessa 15 vuorokaudeksi.[92]

Kasparov valittiin Toinen Venäjä -liikkeen ehdokkaaksi Venäjän maaliskuun 2008 presidentinvaaleihin. Hän luopui ehdokkuudestaan joulukuussa 2007, koska hänen kannattajansa eivät onnistuneet vuokraamaan Moskovasta salia järjestääkseen 500 henkilön tapaamisen, joka ehdokkailta vaaditaan.[93] Kasparovin edustaja syytti hallitusta vuokraisäntien painostamisesta kieltäytymään tilojen vuokraamisesta.[94]

Kesäkuussa 2013 Kasparov kertoi, ettei toistaiseksi palaa Venäjälle, koska piti mahdollisena sitä, että hänen poistumisensa maasta estettäisiin.[95] Helmikuussa Kasparoville myönnettiin Kroatian kansalaisuus. Hän kertoi, ettei halua olla riippuvainen Putinin ulkoministeriöstä kampanjoidessaan FIDE:n presidentiksi.[1]

Kasparovin poliittiset vastustajat ovat syyttäneet häntä veljeilystä amerikkalaisten kanssa.[5] Kasparov sai vuonna 1991 yhdysvaltalaisen uuskonservatiivisen Center for Security Policy -ajatushautomon myöntämän Keeper of the Flame -palkinnon demokratian ja vapauden puolustamisesta. Hänet oli myös listattu järjestön alla toimivan National Security Advisory Councilin neuvonantajaksi ja johtokunnan jäseneksi.[96] Kasparov myönsi tämän ja lisäsi, että hänet poistettiin listalta pian sen jälkeen, kun hän sai kuulla asiasta. Kasparov ei ollut kertomansa mukaan kuullut jäsenyydestään ja arveli joutuneensa listalle vahingossa.[97][98]

Ihmetystä ovat herättäneet Kasparovin liittolaiset ja erityisesti hänen vahvin tukijansa Toisessa Venäjässä, kielletyn kansallisbolševikkipuolueen entinen johtaja, kirjailija Eduard Limonov. Kasparovin mukaan liitto on väliaikainen eikä sitä ole yritetty salata. ”Taistelussa diktatuuria vastaan juuri tällainen liitto on välttämätön”, hän perusteli.[89]

Kasparovia on myös kritisoitu siitä, että hän on ilmoittanut kannattavansa Anatoli Fomenkon pseudotieteenä pidettyä Uutta kronologiaa.[99][100] James Billington yhdistää Fomenkon tuotannon eurasianistiseen liikkeeseen, joka halusi voimakkaasti yhdistää Venäjän historian sen aasialaisiin naapureihin. Billingtonin mukaan Fomenkon teoria ”olisi saattanut puhaltua hiljaa pois Venäjän tiedeakatemian tuulitunneleissa” ellei Kasparov olisi julkaissut teoriaa tukevaa kirjoitusta runsaslevikkisessä Ogonjok-lehdessä.[101] Kasparov tapasi Fomenkon 1990-luvulla ja havaitsi, että Fomenkolla ja hänellä oli samanlaisia johtopäätöksiä joistakin historiallisista kysymyksistä.

Kasparov pidätettiin Pussy Riot -punkyhtyeen oikeudenkäynnin yhteydessä järjestetyssä mielenosoituksessa. Aluksi syytteenä oli laiton kokoontuminen, mutta pidättänyt poliisi väittää Kasparovin purreen häntä käteen, mikä voi johtaa monivuotiseen vankeuteen.[102]

• Batsford Chess Openings (BCO) (Kasparov & Keene et. al. B.T. Batsford 1982)
• Fighting Chess : My Games and Career (American Chess Promotions 1983) ISBN 978-0713419849
• Sicilian -e6 and -d6 Systems (Kasparov & Nikitin. B.T. Batsford 1983) ISBN 0713440228
• Caro-Kann: Classical 4...Bf5 (Kasparov & Shakarov. B.T. Batsford 1984) ISBN 0713442379
• Kasparov Teaches Chess (McMillan 1985)
• World Chess Championship Match: Moscow, 1985 (1986, Everyman Chess)
• The Test of Time (Cadogan 1986) ISBN 0080340431
• Child of Change: An Autobiography (1987, Hutchinson), suom. Maailmanmestari (Kirjayhtymä, 1988) ISBN 951-26-3208-X
• London–Leningrad Championship Games (1987, Everyman Chess)
• Lessons in Chess (Everyman Chess 1997) ISBN 978-1857441642
• Batsford Chess Openings 2 (BCO 2) (Kasparov & Keene & Schiller. B.T. Batsford 1989)
• Unlimited Challenge (1990, Grove Pr)
• The Sicilian Scheveningen (1991, B.T. Batsford Ltd)
• The Queen's Indian Defence: Kasparov System (1991, B.T. Batsford Ltd)
• Kasparov Versus Karpov, 1990 (1991, Everyman Chess)
• Kasparov on the King's Indian (1993, B.T. Batsford Ltd)
• Garry Kasparov's Chess Challenge (1996, Everyman Chess)
• Lessons in Chess (1997, Everyman Chess)
• My Great Predecessors Part I (2003, Everyman Chess) ISBN 978-1857443301
• My Great Predecessors Part II (2003, Everyman Chess) ISBN 978-1857443424
• Checkmate!: My First Chess Book (2004, Everyman Mindsports)
• My Great Predecessors Part III (2004, Everyman Chess) ISBN 978-1857443714
• My Great Predecessors Part IV (2004, Everyman Chess) ISBN 978-1857443950
• My Great Predecessors Part V (2006, Everyman Chess) ISBN 978-1857444049
• How Life Imitates Chess, (2007, William Heinemann Ltd), suom. Kuinka elämä jäljittelee shakkia (suomentanut Eero Raaste) Tammi. ISBN 9789513133085[107][108]
• Garry Kasparov on Modern Chess, Part 1: Revolution in the 70s (Everyman Chess 2007) ISBN 978-1857444223
• Garry Kasparov on Modern Chess, Part 2: Kasparov vs. Karpov 1975-1985 (Everyman Chess 2008) ISBN 1857444337
• Garry Kasparov on Modern Chess, Part 3: Kasparov vs. Karpov 1986-1987 (Everyman Chess 2009) ISBN 1857446259
• Garry Kasparov on Modern Chess, Part 4: Kasparov vs. Karpov 1988-2009 (Everyman Chess 2010) ISBN 1857446526
• Garry Kasparov on Garry Kasparov, Part 1: 1973-1985 (Everyman Chess 2011) ISBN 978-1-85744-672-2

Kasparov pitää hallussaan ennätystä peräkkäisistä turnausvoitoista. Viidentoista voiton sarja alkoi Neuvostoliiton mestaruusturnauksessa vuonna 1981 ja päättyi voittoon vuoden 1990 Linares-turnauksessa.[110] Sarjan katkaisi vuonna 1991 Vasyl Ivantšuk voitollaan Linaresissa.

* Voittojen ja tappioiden erotus.
**Yhtäläisyysmerkki tarkoittaa jaettua sijoitusta.

Kasparov pelasi kahdeksan kertaa shakkiolympialaisissa. Hän edusti Neuvostoliittoa neljä kertaa ja Venäjää neljä kertaa Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Vuoden 1980 shakkiolympialaisdebyytissään hänestä tuli 17-vuotiaana nuorin pelaaja joka on edustanut Neuvostoliittoa tällä tasolla. Vladimir Kramnik rikkoi ennätyksen vuonna 1992, kun Kasparovin vaatimuksesta Kramnik otettiin mukaan joukkueeseen. 82 pelissä hän saavutti tuloksen 78,7% (+50 =29 -3). Hän voitti 19 mitalia mukaan lukien joukkuekultamitalit kaikissa kilpailuissa, joihin hän osallistui. Vuoden 1994 Moskovan shakkiolympialaisissa hänellä oli merkittävä rooli, kun hän auttoi tapahtuman järjestämisessä sen jälkeen, kun Thessaloniki oli perunut tarjouksensa muutamaa viikkoa ennen päivämäärää. Kasparovin shakkiolympialaistulokset menivät seuraavasti:[151]

• Pisteet on merkitty seuraavasti: + voitetut pelit, = tasapelit, − hävityt pelit

Kasparov teki kansainvälisen joukkuedebyyttinsä Neuvostoliiton joukkueessa 16-vuotiaana vuoden 1980 Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa, ja pelasi Venäjän joukkueessa vuoden 1992 vastaavassa tapahtumassa. Hän voitti viisi mitalia:[152]

Kasparov edusti myös Neuvostoliittoa kerran nuorten shakkiolympialaisissa:

Pääartikkeli: Shakin Oscar

Kasparov on voittanut shakin Oscarin 11 kertaa, mikä on ennätys.

• Bareev, Evgeny & Levitov, Ilya: From London to Elista. New In Chess, 2007. ISBN 978-90-5691-219-2. (englanniksi)
• Kasparov, Garry & Greengard, Mig: How Life Imitates Chess. Arrow Books, 2007. ISBN 978-0-099-48986-3. (englanniksi)
• Kasparov, Garri: Maailmanmestari. Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3208-X.
• King, Daniel: Kasparov v Deeper Blue. Lontoo: Batsford, 1997. ISBN 0-7134-8322-9. (englanniksi)

• Mark Weeks: The World Chess Championship (englanniksi)