Garret FitzGerald

FitzGeraldin vetämänä Fine Gael sai parhaan vaalituloksensa 50 vuoteen vuoden 1981 vaaleissa.[2] Fine Gael ja Työväenpuolue muodostivat vähemmistöhallituksen, jonka pääministeriksi FitzGerald valittiin.[1] Hallituksen muodostaminen onnistui, kun kolme sitoutumatonta parlamentaarikkoa asettui tukemaan FitzGeraldia. Hallitus sai kuitenkin edeltäjiltään perintönä huonon taloustilanteen, ja uusi talousministeri John Bruton joutui esittelemään nopeasti uuden minibudjetin. Uusien ministereien kokemattomuus näkyi budjetissa, ja sitoutumattomat Jim Kemmy ja Seán Loftus vetivät tukensa pois hallitukselta, kun sitoutumattomilta ei oltu tiedusteltu mielipidettä budjetista etukäteen.[2] FitzGeraldin hallitus kaatuikin helmikuussa 1982.[1]

Charles Haughey palasi pääministeriksi, mutta hänenkään johtamansa vähemmistöhallitus ei kestänyt kauan, ja marraskuussa Fine Gael nousi uudestaan valtapuolueeksi ja FitzGerald pääministeriksi. Taloustilanne oli edelleen tukala, ja FitzGeraldin hallitus joutuikin tekemään heti tiukkoja ja epäsuosittuja ratkaisuja talouden vakauttamiseksi.[1]

FitzGerald koki pääministerinä kovan tappion heti vuonna 1983, kun hän veti tukensa pois ehdotetulta abortinvastaiselta perustuslainlisäykseltä. Hän ehdotti erilaista sanamuotoa lisäykselle, mutta se ei saanut kannatusta. Lopulta alkuperäinen ehdotus meni selvästi läpi. Kolme vuotta myöhemmin FitzGeraldin ehdottama mahdollisuus avioeroon ei saanut kannatusta.[2] Hänen pääministeriuransa kohokohtia oli Ison-Britannian ja Irlannin sopimus, joka solmittiin 1985.[1] Se takasi Irlannille mahdollisuuden päästä vaikuttamaan Pohjois-Irlannin politiikkaan ensimmäisen kerran sitten vuoden 1921. Sopimus onnistui, vaikka FitzGerald oli kutsunut Britannian ja Irlannin suhdetta katastrofaaliseksi Margaret Thatcherin ja Haugheyn välisten erimielisyyksien jälkeen.[2]

Irlannin taloustilanne pysyi kuitenkin heikkona, ja Työväenpuolueen edustajat jättivät hallituksen 1987. Haughey palasi tämän jälkeen pääministeriksi, ja FitzGerald antoi tukensa uudelle hallitukselle. Tämän jälkeen FitzGerald jätti Fine Gealin johtajan paikan. Hän jatkoi kuitenkin Irlannin parlamentissa, mutta jättäytyi aktiivisesta politiikasta vuonna 1992.[1]