Garp

Suvun ensimmäinen jäsen, Tore Garper, mainitaan 1367 pantin yhteydessä Ahvenanmaalla. Nimestä päätellen hän oli Anders Garpin sukulainen, isä tai veli.

Anders Garp oli sinettitodistajana Turussa 1373. Vuonna 1376 hänestä sanotaan ”Bo Jonssons fogadhe i Löpsta”, mikä viittaa Lepistön kylään Mynämäen pitäjässä. Viimeinen maininta Anders Garpista on vuodelta 1387 Tukholmassa, jolloin hän luovutti maata Suomessa. Garp omisti Storgården-nimisen tilan Laitilan pitäjässä, Viiasten Taivassalon pitäjässä ja omaisuutta Vehmaan pitäjässä. Hän oli luultavasti naimisissa ainakin kaksi kertaa sillä hänen lastensa ikäero oli suuri.

Anders Garpin poika Jöns mainitaan vuosien 1373 ja 1407 välisenä aikana. Jöns Garpin poika Gregers mainitaan vuosien 1417 ja 1449 välillä ja vuonna 1450 hän oli jo kuollut. Nimeltä tuntematon poika mainitaan mahdollisesti 1402.

Toinen Garp-suku on niinsanottu Storgårdin suku Laitilasta. Sen esi-isä oli Valdemar, jonka puoliso luultavasti oli Katarina Rötkersdotter Djäkn-sukua. Valdemarin lapsia olivat Jaakob, Anna, Magnus ja Ingeborg.

Magnus Garp oli Mynämäen kirkkoherra. Hän panttasi vuonna 1458 pääkartanonsa Sauvon Koskessa langolleen ritari Olavi Tavastille, sillä hän tarvitsi rahaa voidakseen lähteä piispa Olavin kanssa toivioretkelle Roomaan.

Jaakob Garpin poika oli asemies Hartikka Jaakonpoika Garp (k. 1486 tai 1487), joka toimi myös kihlakunnantuomarina ja laamannina. Hänet tunnetaan myös Laitilan kirkon rakentajana.

Ingeborgin puoliso oli ritari Olavi Niilonpoika Tavast, joka toimi linnanvoutina Hämeen linnassa vuosina 1435–1460.

• Anthoni, Eric (1957). Wernstedt, Folke. red.. Garp. Äldre svenska frälsesläkter: ättartavlor. Bd 1. H. 2. Stockholm: Riddarhusdirektionen. sid.148–155.
• Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden - Garp Ruberg-projekti (ruotsiksi)