Garm (lehti)

Garm perustettiin osittain paikkaamaan aukkoa, jonka Fyrenin lakkauttaminen oli jättänyt Suomen ruotsinkieliseen pilalehdistöön.[3] Garmista ilmestyi ensin joulunumero vuonna 1923, säännöllinen ilmestyminen käynnistyi seuraavan vuoden alusta. Lehteä julkaistiin aluksi 24 kertaa vuodessa ja vuodesta 1937 alkaen pääsääntöisesti 12 kertaa vuodessa.[1] Garmin edustama ruotsinkielinen konservatiivisuus ilmeni voimakkaana huolena ruotsin kielen asemasta Suomessa ja oikeistolaisen sisäpolitiikan tukemisena. Lehti arvosteli myös sosialistien hallitusvaltaa Ruotsissa. Kieltolain vastaisessa linjassaan Garm meni niin pitkälle, että julkaisi kieltolakiaikana vuosittain erikoisnumeron nimellä Förbudshumbugens Jubileum (”Kieltolakihumpuukin vuosijuhla”). Garm ei kuitenkaan ollut yhtä poliittisesti painottunut kuin samaan aikaan ilmestynyt toinen ruotsinkielinen pilalehti Blinkfyren.[3]

Garmin pääpaino oli kirjallisuudessa ja taiteissa, ja lehteä elannokseen julkaissut Rein onnistui hankkimaan sille taiteellisesti lahjakkaita avustajia. Garmin on sanottu olleen kirjailijoiden ja taiteilijoiden keskuudessa suositumpi kuin mikään muu suomalainen pilalehti. Omalla nimellään Garmiin kirjoittivat muun muassa Georg Procopé, Bertel Gripenberg, Ragnar Ekelund, Adolf Paul, Bruno Nylander, Jacob Tegengren, Axel Berndtson, Hans Berndtson, Arvid Mörne, Yrjö Hirn, Tito Colliander, Jarl Hemmer sekä sotavuosista alkaen myös Harald Hornborg, Eirik Hornborg, Elmer Diktonius, Bertel Jung, Gunnar Mårtenson, Alma Söderhjelm, Hugo E. Pipping, Marta Hirn ja Rolf Lagerborg.[3]

Garm menestyi hyvin aikana, jolloin monet muut pilalehdet joutuivat supistamaan ilmestymistään.[3] Lehti ilmestyi kahdesti kuussa aina vuoden 1937 loppuun ja sen jälkeen kerran kuukaudessa lopun ilmestymisensä ajan, myös läpi sotavuosien.[1] Garmin menestystä auttoi se, että sitä myytiin myös Ruotsissa.[3] Sotavuosina Garm alkoi muuttua epäpoliittisen ajanvietelehden suuntaan ja pilapiirrosten määrä lehdessä väheni, mutta politiikka palasi lehden sivuille sodan päätyttyä. Suomenruotsalaiset kulttuuripiirit tukivat ja rahoittivat lehteä innokkaasti, mutta Henry Reinin kuoltua vuoden 1953 lopulla hänelle ei löytynyt enää jatkajaa, joten Garm lakkasi tuolloin ilmestymästä.[4]

Garmiin piirsi 30 vuoden aikana yli 200 piirtäjää, joukossa suuri osa Suomen johtavista pilapiirtäjistä. Tunnetuimpia olivat muun muassa Signe Hammarsten-Jansson, Tove Jansson, Topi Vikstedt, Gösta Thilén, Carolus Lindberg, Germund Paaer, Oscar Furuhjelm, Sven Nyström, Alvar Cawén, Rudolf Koivu, Antti Favén, Alexander Tawitz, Marcus Collin, Holger Sumelius, Eric Vasström, Erik Bergman ja Henrik Tikkanen.[3] Johtaviin piirtäjiin kuulunut Signe Hammarsten-Jansson suunnitteli lehden maskottina käytetyn mulkosilmäisen Garm-koiran. Hänen tyttärensä Tove Jansson sai ensimmäisen piirroksensa julkaistua Garmissa vuonna 1929 vain 15-vuotiaana, ja piirsi myöhemmin lehdelle noin sata kansikuvaa, joista monien aiheena oli natsi-Saksan ja Neuvostoliiton terävä kritiikki. Tove Janssonin Garmiin tekemissä piirroksissa esiintyi myös ensimmäinen versio muumista, Snork-niminen hahmo, josta tuli yksi lehden vakituisista hahmoista.[5][6] Garm julkaisi lisäksi valikoituja piirroksia johtavista ulkomaisista pilalehdistä, kuten Punchista, Simplicissimuksesta ja Lifesta.[3]

• Ari Uino: ”Pilalehtien monenkirjava sukupuu”, teoksessa Suomen lehdistön historia 8: Yleisaikakauslehdet. Aikakauslehtien liitto/Kustannuskiila 1991.

• Mayumi Tomihara: Garm – the people's watchdog: Tove Jansson and Finland-Swedish culture's definitive caricature magazine. Seidosha, Tokio 2014 (japaninkielinen alkuteos julkaistu 2009).

• Garmin vuosikerrat 1923–1939 digitoituina Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
• Garmin kustannusyhtiö Pörssitiedossa