Gardenia-Helsinki

Gardenia-Helsinki oli vuonna 2001 avattu ja vuoden 2015 lopussa suljettu puutarhanähtävyys Helsingin Viikissä. Gardenialla oli sekä sisä- että ulkopuutarha, joista ulkopuutarha oli yleisölle avoin ja sisäpuutarha maksullinen. Trooppinen sisäpuutarha oli keskittynyt Kaakkois-Aasian hyötykasveihin, ja kokoelma sisälsi runsaasti mm. hedelmä- ja maustekasveja. Ulkoalueella oli japanilainen kivipuutarha, johon sisältyi japanilaisen puutarha-asiantuntijan suomalaisesta kivestä suunnittelema vesiaihe. Lisäksi ulkopuutarhaan oli istutettu runsaasti ruusuja, pioneja ja perennoja.

Gardenia-Helsingin sisäänkäynti

Puutarhojen lisäksi Gardeniassa oli myös muuta toimintaa. Gardeniasta vuokrattiin kokoustilaa ja juhlatilaa pieniin ja suuriin tilaisuuksiin, ja Gardenian tiloissa toimi helsinkiläisiä koululuokkia luontoon tutustuttava luontokoulu Töyhtöhyyppä. Aulassa toimi lounasravintola/kahvila ja infopisteestä saattoi ostaa pieniä matkamuistoja ja jonkin verran viherkasveja.

Gardeniassa työskenteli yhdeksän vakituista työntekijää.[1] Toimitusjohtajana toimi Sari Oikarinen. Helsingin kaupunki omisti Gardeniasta 91 prosenttia ja yliopisto loput.[1]

Helsingin kaupunginhallitus päätti kesäkuussa 2015 lopettaa Gardenian toiminnan, jota ei ollut saatu taloudellisesti kannattavaksi.[2] Puutarha oli viimeisen kerran avoinna maanantaina 30. marraskuuta 2015. Rakennus oli sen jälkeen tyhjillään, kunnes elokuussa 2020 sen kerrottiin siirtyvän olutpanimo CoolHead Brew:n käyttöön vuonna 2021.[3]

Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Hannu Tikka.[4]

Lähteet

  1. Viikin Gardeniaa uhkaa lopettaminen (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin uutiset 14.3.2014.
  2. Järvinen, Marju: Viherkeskus Gardenian toiminta loppuu Helsingissä Metro. 22.6.2015. Viitattu 23.6.2015.
  3. Eromäki, Veikko: Tyhjillään 5 vuotta seissyt Gardenia-lasipalatsi saa vihdoin käyttöä: tiloissa aletaan panna olutta ja syömään, juomaan ja saunomaankin pääsee Yle Uutiset. 26.8.2020. Viitattu 26.8.2020.
  4. Tikka, Hannu: Lasinen teemapuutarha. Arkkitehti, , 2002. vsk, nro 1, s. 64–69. SAFA.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.