Gaoua

Gaouan kunnan pinta-ala on 874 ja kaupunkialueen 45,6 neliökilometriä. Kaupunkikunta rajoittuu pohjoisessa Bouroum-Bouroumin ja Nakon, koillisessa Malban, idässä Bousseran, kaakossa Gombloran, etelässä Midebdon, lounaassa Périgbanin ja lännessä Loropénin kuntiin. Maisemaa leimaa pohjoisesta etelään ulottuva kukkulajono. Tärkeimmät vesistöt ovat Mouhounin eli Mustan-Voltan sivujoki Poni ja siihen laskeva Kpanga Pô. Luonnonvarainen kasvillisuus on metsä-, pensas- ja puusavannia sekä galleriametsiä.[1]

Seutu kuuluu Sudanin ilmastovyöhykkeeseen. Vuotuinen sademäärä on 700–1 100 millimetriä. Sadekausi kestää toukokuusta marraskuuhun. Keskilämpötilat vaihtelevat 24,9 ja 30,2 asteen välillä.[1]

Kuntaan kuuluu 8 kaupunginosaa ja 56 kylää[1]. Asukkaat ovat etupäässä lobeja ja ganeja[3].

Gaouan kautta kulkee Norsunluurannikon rajalle johtava maantie RN12 ja Ghanan rajalle johtava päällystämätön RN11. Kaupungissa on nykyaikainen liikenneasema.[1]

Paikallisia elinkeinoja ovat maanviljely, karjanhoito, kaupankäynti ja käsityöammatit. Tärkeimmät viljelykasvit ovat durra, maissi, hirssi, riisi, lehmänpapu, maapapu, jamssi, maniokki ja peruna. Myytäväksi kasvatetaan puuvillaa, maapähkinää ja soijaa. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, siat ja siipikarja. Gaoua on torialueineen tärkeä rajakaupan välittäjä. Teollisuutta ei ole juuri lainkaan. Kaupungin lähellä kaivetaan kultaa perinteisin menetelmin.[1]

Kaupungissa toimii kaksi julkista lyseota, yksityinen tekninen lyseo, sosiaalialan oppilaitos ja opettajaopisto. Terveyspalveluihin kuuluvat aluesairaala, poliklinikka, terveyskeskukset ja apteekit. Kulttuurilaitoksia ovat museo, kirjasto ja naisten talo.[1]

Seudun nähtävyyksiä ovat Gaouan kansatieteellinen museo, Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvat Loropénin rauniot, Diébougoun luolat sekä lobikylien omaperäinen kulttuuriperintö. Kaupungissa on muutama hotelli ja muita majoituspalveluja.[1][3]