Gao (kaupunki)

Gaon kaupunkikunta rajoittuu pohjoisessa Soni Ali Berin, idässä Anchawadiin sekä etelässä ja lännessä Gounzoureyen kuntiin[2]. Sen pinta-ala on 38,5 neliökilometriä[3].

Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen[2]. Ilmasto on hyvin kuuma ja kuiva. Loka-helmikuun kuivana ja viileänä aikana lämpötila saattaa laskea yöllä viiteen asteeseen. Maalis-kesäkuun kuivana ja kuumana aikana päivälämpötila kohoaa usein 45 asteeseen. Lämpötila pysyy korkeana myös heinä-syyskuun sadekauden ajan. Vuotuinen sademäärä vaihtelee 150 ja 250 millimetrin välillä.[3]

Gaossa on yhdeksän kaupunginosaa: Gadeye, Farandjiré, Aljanabanbia, Djoulabougou, Saneye, Sosso Koïra, Boulgoundjé, Château ja Djidara[2]. Rakennuskanta koostuu etupäässä bankosta pystytetyistä nelikulmaisista ja tasakattoisista taloista[4]. Osa esikaupungeista on sähkö- ja vesijohtoverkon ulkopuolella[2].

Kaupungin asukasluku kasvoi vuosina 1998–2009 lähes 60 %[1]. Väestönkasvuun vaikuttavat korkean syntyvyyden lisäksi ympäröivän maaseudun köyhyys sekä toistuvat kuivuusjaksot. Gaosta on tullut myös Länsi-Afrikan maista Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten pysähdyspaikka.[3]

Asukkaat ovat songhaita, tuaregeja, fulbeja, arabeja, bambaroita, dogoneja, bozoja, jorubia ja hausoja. Pääasiallinen uskonto on islam. Lisäksi on katolisia ja protestantteja.[2]

Sorkojen ilmeisesti vuoden 690 tienoilla perustama Gao mainitaan ensimmäisen kerran 800-luvun arabialaisten maantieteilijöiden teoksissa nimellä Kawkaw[5]. Vuonna 890 siitä tuli Songhaivaltakunnan pääkaupunki[4] ja 1000-luvun alkuun mennessä tärkeä Pohjois-Afrikan ja Sudanin alueen välisen kaupan keskus[6]. Gaon hallitsija kääntyi muslimiksi vuonna 1010[7].

1300-luvun alussa Gao liitettiin Malin valtakuntaan, mutta paikallinen songhaidynastia onnistui pian saamaan itsenäisyytensä takaisin[8]. Askia Mohammad Ture perusti uuden dynastian vuonna 1493[9]. Gaon kulta-aikaa olivat 1400–1500-luvut, jolloin siellä oli ehkä 70 000–100 000 asukasta[8]. Marokkolaiset valloittivat sen vuonna 1591, minkä jälkeen kaupunki alkoi rappeutua[10].

Vuodesta 1612 lähtien Gaoa hallitsivat arma-nimellä tunnetut marokkolaissotilaiden sekarotuiset jälkeläiset. Tuaregit valloittivat sen ensimmäisen kerran vuonna 1680 ja uudelleen vuonna 1770. 1800-luvun puolivälissä kaupunki oli taantunut muutaman sadan talon kyläksi. Ranskalaiset siirtomaaisännät perustivat sinne varuskunnan vuonna 1899.[9]

Vuoden 2012 tuaregikapinan aikana Azawadin kansallinen vapautusliike MNLA valtasi Gaon hallituksen joukoilta. Myöhemmin MNLA julisti Pohjois-Malin Azawadin alueen itsenäiseksi ja valitsi Gaon sen pääkaupungiksi.[11] Islamistit valtasivat kaupungin tuaregeilta kesäkuussa 2012[12]. Ranskalaisten tukema Malin armeija sai Gaon uudelleen hallintaansa tammikuussa 2013[13].

Gaosta on maantieyhteydet Moptin kautta Bamakoon, Ansongon kautta Nigerin rajalle, pohjoisen Bouremiin ja Kidaliin sekä Tessalitin kautta Algerian rajalle. Nigerillä on jokiliikennettä. Kaupungissa on myös kansainvälinen lentokenttä.

Kaupunki on maanviljely- ja karjanhoitoalueen keskus. Lisäksi harjoitetaan kalastusta, käsityöammatteja ja kaupankäyntiä. Tärkeitä työnantajia ovat erilaiset palvelut sekä viranomaisten ja järjestöjen hankkeet.[3] Kaupungissa on viisi toria, joilla myydään muun muassa vihanneksia, karjaa, kankaita ja suolaa[2]. Karjan vienti suuntautuu muualle Maliin sekä napurimaihin Ghanaan, Algeriaan, Nigeriin, Burkina Fasoon ja Norsunluurannikolle[3]. Teollisuutta ei ole käytännössä lainkaan.

Gaossa on 17 ala- ja 8 yläkoulua, lyseo ja neljä ammattioppilaitosta. Terveyspalveluihin kuuluu sairaala, poliklinikka, neuvola, viisi terveyskeskusta ja neljä apteekkia.[2]

Gaon tärkein nähtävyys on bankosta rakennettu pyramidimainen Askian hautamonumentti. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva mausoleumi on ainoa songhaivaltakunnan ajalta säilynyt rakennusmuistomerkki.[14]

Arkeologisia kohteita ovat Malin hallitsijan Mansa Musan vuonna 1324 rakennuttaman moskeijan rauniot sekä ”kuninkaallinen hautausmaa” Sanèyessa kuuden kilometrin päässä Gaon keskustasta. Eräät arabiankielisillä kaiverruksilla varustetuista hautakivistä on valmistettu Andalusiassa. Hautausmaan vieressä on ilmeisesti keskiaikaisen kaupungin sijaintipaikka.[15]

Kaupungissa on songhaiden ja tuaregien perinteistä kulttuuria esittelevä pieni museo ja käsityökeskus[16]. Yksi nähtävyyksistä on Nigerjoen oikealla rannalla sijaitseva vaaleanpunainen hiekkadyyni Koïma Hondo, jolta avautuu laaja näköala ympäristöön[17].

• Gaon alueen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
• Gaon alueen matkailusivusto (ranskaksi), (englanniksi)