Galina Nikolajeva

Galina Jevgenjevna Nikolajeva (ven. Гали́на Евге́ньевна Никола́ева, oikealta sukunimeltään Voljanskaja, Воля́нская; 18. helmikuuta (J: 5. helmikuuta) 1911 Tomskin läänin Usmankan kylä – 18. lokakuuta 1963 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Galina Nikolajeva syntyi opettajan perheeseen. Vuosina 1929–1935 hän opiskeli Gorkin lääketieteellisessä instituutissa, työskenteli sen jälkeen korkeakouluopettajana ja toisen maailmansodan aikana sotilaslääkärinä. Nikolajevan ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1939. Vuodesta 1945 lähtien hän toimi etupäässä kirjailijana ja journalistina. Vuodesta 1954 hän kuului Neuvostoliiton ja Venäjän SFNT:n kirjailijaliittojen hallituksiin.[1]

Nikolajevan ensimmäinen romaani oli sodanjälkeisestä maatalouden jälleenrakentamisesta kertova ”Elonkorjuu” (Žatva, 1950), josta hän sai Stalin-palkinnon. Samaa teemaa jatkaa ”Kertomus KTA:n johtajasta ja yliagronomista” (Povest o direktore MTS i glavnom agronome, 1954). Romaani ”Insinööri Bahirev” (oik. ”Taistelu matkalla”, Bitva v puti, 1957) kuvaa uudistajan ja vanhakantaisen puoluetyötekijän välistä kamppailua. Romaanin rakkausjuoni herätti aikanaan vilkasta keskustelua. Nikolajeva laati Stanislav Radzinskin kanssa proosateoksiinsa perustuvia näytelmiä. Hänen teoksiensa pohjalta on kuvattu myös elokuvia.[2]