Galicianpodenco

Rotu on keskikokoinen[1][2], pitkänomainen[1], kevyt[1], alkukantainen[1] ja vinttikoiratyyppinen[1]. Se on erittäin maatiaismainen ja karupiirteinen. Pää on pitkänomainen, pyramidin muotoinen ja pitkä kartio. Kallo on pieni ja litteä. Kuono on pitkä ja kapea. Huulet ovat pienet ja tiiviit. Purenta on leikkaava. Silmät ovat soikeat ja hieman vinoasentoiset; sävyltään karvapeitteen väriin sointuvat. Korvat ovat pystyt, keskikokoiset, kolmion muotoiset, erittäin liikkuvaiset ja tyvestään leveät. Runko on suorakaiteenmuotoinen. Vatsaviiva on nouseva.[1] Uroksen säkäkorkeus on 46–52 cm ja nartun 42–46 cm. Paino vaihtelee molemmilla 10–15 kg välillä.[1][2]

Karva on tiheää ja paksua; pituus vaihtelee lyhyestä keskipitkään. Joillain yksilöillä on kuonon alueella tavallista pidempää karvaa.[1] Väri on kanelin eri sävyt, jossa kaulus, pää, rinta, varpaat ja häntä ovat usein valkoiset.[1][2] Värityksen sävy vaihtelee hiekasta punaiseen. Toisinaan esiintyy myös maksanruskeita (suklaanruskeita) ja oransseja yksilöitä.[1]

Galicianpodenco on älykäs, ja sillä on hyvä kuulo-, haju- ja näköaisti.[1][2] Se on väsymätön metsästäjä noutaessaan haavoitetun eläimen isännälleen.[2] Sen pääasiallinen riista on kaniini, mutta sillä voi metsästää myös jänistä ja kettua.[1]

Rotu on ikivanha, ja sen kantamuoto oli sama kuin muidenkin podencojen: muinaisegyptiläinen egyptinmetsästyskoira eli tesem[1][2], joka eli noin 4000 eaa. Egyptissä, Eritreassa ja Somaliassa[1]. Todennäköisesti egyptinmetsästyskoira puolestaan polveutui n. 6000 eaa. Algeriassa eläneistä pystykorvaisista, vinttikoiramaisista keskisaharalaisia neoliittikauden koirista.[1] Pohjois-Afrikan koirat levisivät vähitellen koko Välimeren alueelle kreetalaisten (2000 eaa.), foinikialaisten (1000 eaa.), kreikkalaisten ja karthagolaisten mukana.[1][2] Muinaiset roomalaiset arvostivat niitä jäniskoirina.[1]

Galicianpodencon esiintymisaluetta on koko Iberian niemimaan luoteisosa, ja se on sukua keskikokoiselle portugalinpodengolle.[1] Vaikka rotua tavataan kaikkialla Galician alueella, on se erityisen yleinen Pontevedrassa ja Ourensessa.[1][3]