Galesaurus

Galesauruksen jalan luiden ulkopinnan paksuus ja ominaisuudet osoittavat sen olleen sukulaistaan Thrinaxodonia rotevarakenteisempi. Se kykeni täten olemaan aktiivinen kaivaja, ja saattoi täten paeta varhaistriaskauden karuja oloja kaivamiinsa koloihin.[2]

Galesauruksen hampaisto on nisäkäsmäinen, mukaan lukien kulma-, etu- ja poskihampaat. Kulmahampaan takaisessa hampaassa on vain yksi kärki, mutta taemmissa hampaissa niitä on kaksi. Suulaen hampaat puuttuvat. Galesaurusin kallo on selkäpuolelta katsottuna matala ja leveä. Kuono on leveä ja tylppä, takaraivo kalteva. Yläleuka (maxilla) muodostaa suuren osan kuonon sivusuuntaisesta pinnasta. Alaleuan luista alaleuanluu (mandibula) on suurin.[2]

Galesauruksen luiden mikrorakenne paljastaa, että eläin kasvoi aluksi nopeasti keskeytymättä, mutta välillä kasvu oli ollut myös hidastunutta. Luiden sisärakenteen renkaista on täten päätelty, että ympäristöolojen vaihtelu täten vaikutti eläimen kasvuun. Thrinaxodonin kasvu on sen luiden perusteella ollut muuten samantyyppistä kuin Galesauruksenkin, mutta renkaiden puuttumisen perusteella se on kärsinyt vähemmän ympäristöolojen heilahtelusta kuin sukulaisensa Galesaurus, sillä Thrinaxodonin kasvu ei vähentynyt tai lakannut jaksoittaisesti.[2]

Galesaurusin esiintymisaika on geologisessa mittakaavassa katsoen lyhyt. Se tunnetaan Balfour-muodostumasta sekä Lystrosaurus Assemblage Zone -kerrostuman alimmaisesta osasta. Lisäksi sen sijaan Thrinaxodonin esiintymisaika kattaa koko Lystrosaurus Assemblage Zonen ja se on ollut Galesaurusta yleisempi.[2]

Galesaurus oli ensimmäisenä löydetty nisäkkäisiin kuulumaton kynodonttien suku. Sen ensimmäinen tunnettu fossiili löydettiin jo 1800-luvulla. Kyseisen kallon lähetti Etelä-Afrikasta Andrew Bain vuonna 1853. Galesauruksen kuvasi tieteelle Richard Owen vuonna 1859. Lisäksi vuonna 1869 julkaistussa artikkelissaan T. H. Huxley sotki Galesaurusin tuohon aikaan vielä huonosti tunnettuihin dinosauruksiin. Hänen tekemänsä virhe tuli ilmeiseksi, kun sekä dinosauruksista että terapsideista saatiin lisää tietoa uusien fossiilien löydyttyä. Galesaurus oli hyvin nisäkäsmäinen eläin, kun taas dinosaurukset olivat jotain aivan muuta. Terapsideille yhteisen nimen Therapsida tosin antoi vasta Robert Broom vuonna 1905.[2][3][4][5][6][7]

Tuohon aikaan Galesaurusta ja muita nisäkkäitä varhaisempia synapsideja pidettiin matelijoina, sillä ne eivät olleet varsinaisia nisäkkäitä. Niiden ja nisäkkäiden välinen evolutiivinen yhteys kuitenkin ymmärrettiin jo melko aikaisin, ja tuolloin puhuttiinkin nisäkkäiden kehittymisestä ”nisäkäsmäisistä matelijoista”.[2][3][4][5]

Galesaurusta ja muita synapsideja ei kuitenkaan enää luokitella matelijoiksi, sillä ne ovat paljon läheisempää sukua nisäkkäille kuin yhdellekään matelijalle. Itse asiassa nisäkkäät luetaan nykyisin synapsideiksi, sillä ne ovat vain yksi terapsidien kladin synapsidien kehityslinjoista. Tosin ne ovat näistä ainoita jotka eivät ole kuolleet sukupuuttoon.[5][8][9]

Vuonna 1876 Owen loi nimen Theriodontia kuvaamaan Galesaurusta ja muita tuolloin tunnettuja lihansyöjäterapsideja, kuten Gorgonops. Nykyisin tämän taksonin määritelmää on tarkennettu, mutta Galesaurus ja Gorgonops luetaan siihen vieläkin.[4][10] Owenin kuvaama kallo ja muutamat huonostisäilyneet kallontakaisen luurangon jäänteet oli pitkään ainoat tunnetut Galesauruksen jäänteet, mutta sittemmin Robert Broom oli osoittanut että Van Hoepenin vuonna 1916 tieteelle kuvaama huonosti säilynyt kynodonttikallo jolle Hoepen oli antanut lajinimen Glochinodon detinens kuluukin oikeasti Galesaurus-sukuun. Lisäksi Haughtonin vuonna 1942 kuvaama samantyyppinen kynodontti, Glochinodontoides gracilis, on myös todettu samaksi kuin Galesaurus. Osoittaessaan Glochinodonin olevan Galesaurus Broom kuvasi myös kaksi uutta sukuun kuuluvaa fossiililöytöä, joihin kuului myös kallontakaisen luurangon osia.[2][3]

Nyttemmin Galesauruksesta tunnetaan myös kokonainen luuranko. Se löydettiin fossiloituneena yhdessä Owenettidae-heimoon kuuluneen Procolophonoidea-yläheimon matelijan luurangon kanssa, ja kuvattiin tieteelle vuonna 2006. Nämä eläimet olivat todennäköisimmin hautautuneet elävältä koloon, jossa niiden jäänteet sitten säilyivät. Tämän lisäksi on löydetty myös useita muita hyvin säilyneitä Galesaurusten luurankoja.[11]

Galesaurus kuuluu kladiin Epicynodontia ja heimoon Galesauridae. Sen on täten läheisempää sukua Thrinaxodonille ja nisäkkäille kuin varhaisille permikaudella eläneille kynodonteille kuten esimerkiksi Procynosuchukselle.[2][5][11]