Gabriel-Marie Legouvé
Gabriel Marie Jean Baptiste Legouvé eli Le Gouvé (23. kesäkuuta 1764 Pariisi – 30. elokuuta 1812 Pariisi) oli ranskalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.
Tausta
Gabriel-Marie Legouvén isä oli arvotettu asianajaja Jean-Baptiste Legouvé, joka oli myös näytelmäkirjailija, mutta hänen näytelmäänsä Attilie(1759) ei kuitenkaan koskaan esitetty. Tämä sai isän kuitenkin innostamaan poikansa kaunokirjallisuuteen. Gabriel-Marie peri isänsä huomattavan omaisuuden tämän kuoltua vuonna 1782. Hän ei sittemmin yrittänytkään löytää muuta tehtävää kuin kirjallisuuden ala. Hänen ensimmäinen esseensä ”La Mort des fils de Brutus” julkaistiin yhdessä hänen ystävänsä Jean-Louis Layan kahden näytelmän kanssa otsikolla Essais de deux amis vuonna 1786.
Vuonna 1792 hän saavutti suuren suosion kolminäytöksisellä tragediallaan La Mort d’Abel, joka oli mukaelma Salomon Gessnerin runoelmasta. Näytelmä oli julisteissa vuoteen 1820 saakka. Tragedia Épicharis et Néron (1793) saavutti myös suuren suosion, sillä ilmeisesti suuri yleisö halusi nähdä siinä alluusion aikakauden ihmisiin.
Seuraavat tragediat eivät saavuttaneet samanlaista menestystä kuin kaksi edellistä. Quintus Fabius (1795) kuvasi rautaista kuria, jonka alaisuudessa Rooman keisarikunnan armeija oli. Laurence (1798) esitti juorut, joiden mukaan abbé de Châteauneuf oli rakastunut äitiinsä Ninon de Lenclos'iin. Étéocle et Polynice (1799) toi esille Jean Racinen näytelmän La Thébaïden teemat. La Mort d’Henri IV (1806) oli jälleen menestys, joskin sitä myös arvosteltiin, koska siinä tekijä historiallisen totuuden vastaisesti syyttää Maria de’ Mediciä kuningas Henrik IV:n murhasta.
Legouvé otettiin Ranskan instituutin jäseneksi vuonna 1798. Hän julkaisi tänä aikana useita hienostuneita elegisiä runoja: La Sépulture (1798), Les Souvenirs (1799), La Mélancolie (1800) ja sitten vuonna 1801 runon, joka teki hänet jälleen kuuluisaksi, Le Mérite des femmes, josta julkaistiin neljä painosta.
Legouvé toimi useita vuosia Jacques Delillen sijaisena tämän toimiessa Collège de Francen runouden professorina. Vuosina 1807–1810 hän toimitti Mercure de France]-sarjaa. Hän menetti vaimonsa 1810, sairastui henkisesti ja kuoli 1812 pariisilaisessa mielisairaalassa.
Hän oli kirjailija Ernest Legouvén (1807–1903) isä, joka myös oli myös Ranskan akatemian jäsen.
Aiheesta muualla
- Ranskan akatemian elämäkertatiedot (Arkistoitu – Internet Archive)
 |
Edeltäjä: Louis-Jules Mancini-Mazarini |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 4 1803–1812 |
Seuraaja: Alexandre-Vincent Pineux Duval |