Gabienen taistelu

Antigonoksen joukot olivat kärsineet suuria tappioita Paraitakenen taistelussa, mitä Antigonos ei halunnut vastustajansa saavan selville. Antigonos päätti siirtää armeijansa kauemmas alueelle, jota joukot eivät vielä olleet ehtineet ryöstää. Hän marssitti joukkonsa Meedian eteläosaan, jonne hän aikoi jäädä lepäämään talveksi. Eumenes puolestaan marssi Gabieneen ja hajotti joukkonsa talvileireihin laajalle alueelle. Kun Antigonos sai kuulla, että Eumenes oli hajottanut joukkonsa pienempiin osastoihin, hän päätti yrittää saada sodan päätökseen yllätyshyökkäyksellä, ennen kuin Eumeneen joukot ehtisivät kokoontua.[6]

Antigonoksen ja Eumeneen joukkojen talvileirit olivat noin 25 päivämarssin päässä toisistaan asuttujen seutujen läpi kulkevia teitä pitkin. Linnuntietä matkaa oli vain 9 päivää, mutta suora reitti kulki asuttamattoman aavikon läpi. Antigonos päätti valita lyhyemmän mutta vaivalloisemman reitin.

Antigonos lähti marssimaan joukkoineen joulukuussa 316 eaa. talvipäivän seisauksen aikoihin. Antigonos määräsi, etteivät joukot saaneet sytyttää tulia öisin, koska autiomaata ympäröi ylänköjä ja Antigonos pelkäsi, että ylänköjen asukkaat saattaisivat nähdä tulet ja ilmoittaisivat tästä Eumeneelle.[7] Viidentenä marssiyönä oli kuitenkin niin kylmä, että jotkut sotilaat rikkoivat käskyä ja sytyttivät tulia. Antigonoksen pelko osoittautui aiheelliseksi, koska pian Eumenes sai tiedon, että aavikolla oli nähty suuri leiri.[7]

Antigonoksen marssin aikana sattui kuuluisa tapaus, josta kertovat muun muassa Plutarkhos ja Seneca. Tarinan mukaan eräät tyytymättömät sotilaat seisoivat Antigonoksen teltan edessä haukkumassa päällikköään eivätkä huomanneet, että Antigonos sattui olemaan teltassaan. Antigonoksen kerrotaan huutaneen, että sotilaiden olisi parempi mennä kauemmas, jos aikoivat jatkaa hänen haukkumistaan.[8] Tämä on tyypillinen esimerkki tarinoista, joita kerrotaan leireissä ja jotka nostavat päällikön mainetta sotilaiden silmissä.

Eumeneen kaukaisimmat joukot olivat kuuden päivän marssin päässä, kun taas Antigonoksen joukot olivat vain neljän päivän marssin päässä. Kun Peukestas sai kuulla Antigonoksen olevan lähettyvillä, hän halusi perääntyä ja koota armeijan kauempana vihollisesta. Eumenes lähetti joukon sotilaita autiomaata ympäröiville kukkuloille ja antoi näille tehtäväksi sytyttää nuotioita alueella, joka vastasi armeijan suuruista leiriä. Paikalliset asukkaat ilmoittivat Antigonokselle, että suuri armeija yöpyi alueella. Antigonos luopui aikaisemmasta suunnitelmastaan ja marssitti armeijansa asutulle seudulle, jossa se saattoi levätä. Eumenes taas kokosi armeijansa ja rakennutti linnoitetun leirin, joka suojaisi joukkoja siihen asti, että kaikki ehtisivät paikalle.[9][10]

Eumeneen sotanorsut saapuivat leiriin viimeisenä. Ilmeisesti norsuja oli pidetty idempänä, jossa niille oli enemmän muonaa. Paikalliset asukkaat kannattivat Peithonia, joka aikaisemmin oli ollut alueen satraappina, ja ilmoittivat hänelle hitaasti liikkuvan norsukolonnan sijainnin. Antigonos lähetti joukon ratsuväkeä ja kevyttä jalkaväkeä norsujen kimppuun. Norsujen ratsuväkisaattue oli selvässä alakynnessä, ja se saattoi vain yrittää suojata eläimiä hyökkäykseltä. Ilman norsuja Eumenes olisi menettänyt yhden valttikorteistaan. Hän lähetti kuitenkin oman joukon ratsuväkeä ja kevyttä jalkaväkeä, joka löi Antigonoksen joukot pakosalle. Taistelu ei kuitenkaan ollut alkanut kovin hyvin Eumeneen kannalta, koska norsut olivat väsyneitä ja osa niistä oli haavoittunut taistelussa.[11]

Muutama päivä tämän jälkeen armeijat marssivat toisiaan vastaan ja asettuivat asemiin noin kahdeksan kilometrin päähän toisistaan.[1]

Antigonoksen lyöttämä kolikko.

Demetrioksen lyöttämä kolikko.

Antigonoksella oli noin 22 000 miestä raskaasti varustettua jalkaväkeä ja tuntematon määrä kevyesti aseistettua jalkaväkeä. Hänellä oli selvästi enemmän ratsuväkeä kuin Eumeneella, noin 9 000. Lisäksi hänellä oli 65 sotanorsua. Antigonos ja hänen poikansa Demetrios johtivat raskasta ratsuväkeä, joka oli oikealla siivellä ja jolla Antigonos aikoi ratkaista taistelun. Peithonin komentaman kevyen ratsuväen Antigonos sijoitti vasemmalle siivelle. Ratsuväkien väliin Antigonos sijoitti falanginsa.[1]

Aikaisemmassa Paraitakeneen taistelussa Antigonoksen jalkaväki oli koostunut 9 000 kreikkalaisesta palkkasotilaasta, 3 000 lyykialaisesta ja pamfylialaisesta sekä 8 000 makedonialaisesta jalkaväkisotilaasta. Näiden lisäksi hänellä oli noin 8 000 pantodapoi-nimellä tunnettua sotilasta, jotka olivat kotoisin itäisistä maakunnista ja jotka oli koulutettu taistelemaan makedonialaiseen tapaan.[14]

Antigonos sijoitti sotanorsunsa harvaan riviin rintaman eteen, ja norsujen väliin hän sijoitti kevyesti aseistettuja sotilaita. Antigonoksella oli vähemmän joukkoja ja sotanorsuja kuin Eumeneella. Lisäksi Antigonoksen jalkaväki oli kärsinyt raskaita tappioita aikaisemmassa taistelussa, ja joukkojen mieliala oli matalalla. Antigonoksen ratsuväki oli kuitenkin vahvaa, ja siihen oli onnistuttu värväämään uusia ratsumiehiä Meedian alueelta.[15]

Antigonoksen joukot erään arvion mukaan vasemmalta oikealle:[16]

• 4500 ratsumiestä Peithonin komennossa
• 5300 palkkasotilasta
• 1600 lyykialaista ja pamfylialaista jalkaväkeä
• 7500 niin sanotut epigoni tai pantodapoi
• 7600 makedonialaista jalkaväkeä
• 4500 ratsumiestä Antigonoksen komennossa

Lisäksi rintaman edessä 64 sotanorsua

Rekonstruktio hypaspistien varusteista.

Eumeneella oli 36 700 miestä jalkaväkeä, johon kuului sekä raskaasti että kevyesti aseistettuja joukkoja. Lisäksi Eumeneella oli 6 000 miestä ratsuväkeä ja 114 sotanorsua. Eumeneen raskaaseen jalkaväkeen kuuluivat argyraspidit eli "hopeakilvet", jotka olivat Aleksanteri Suuren sotaretkien veteraaneja. Aleksanterin elinaikana tätä valiojoukkoa kutsuttiin hypaspisteiksi, ja Intian sotaretken aikana sille annettiin kunnianimeksi argyraspidit. Argyraspideja oli yhteensä 3 000. Lisäksi Eumeneen omiin joukkoihin kuului hypaspisteina tunnettu osasto, joka joskus sekoitetaan argyraspideihin, mutta osastoon kuuluneet eivät ilmeisesti olleet Aleksanterin sotaretkien veteraaneja. Argyraspidien komentajana mainitaan vuonna 320 eaa. Antigenes, joka mainitaan myös jo Aleksanterin hypaspistien yhteydessä vuonna 331 eaa.[1] Argyraspidien komentajana mainitaan myös eräs Teutamos, josta ei tiedetä paljoakaan. On esitetty, että hän oli ollut Eumeneen hypaspistien johtaja. Raskaaseen ratsuväkeen kuului Eumeneen 300 ratsumiestä käsittänyt henkivartiosto eli agema. Peukestas ja argyraspidien komentaja Antigenes jakoivat toisen samankokoisen ageman.[17]

Eumeneen joukot erään arvion mukaan vasemmalta oikealle:[16]

• 3000 ratsumiestä Eumeneen ja Peukestaan komennossa
• 3000 hypaspistia
• 3000 argyraspidia
• 6000 palkkasotilasta
• 5000 niin sanotut epigoni tai pantodapoi
• 3000 ratsumiestä Filippoksen komennossa

Lisäksi rintaman edessä 114 sotanorsua

Eumenes sai tietää Antigonoksen taistelujärjestyksestä, ja hän päätti itse komentaa vasemman siiven ratsuväkeä. Vasemman siipensä tueksi Eumenes sijoitti myös 60 parasta sotanorsuaan. Oikean siiven heikomman ratsuväen ja sotanorsujen komentoon Eumenes laittoi erään Filippoksen, joka sai käskyn välttää taistelua niin kauan kuin vasemman siiven taistelu oli vielä ratkaisematta. Falangin vasemmassa päässä heti Eumeneen ratsuväen vierellä taistelivat argyraspidit ja hypaspistit. Heidän oikealla siivellään taistelivat palkkasotilaat ja kaikkein oikeimmalla itämaiset sotilaat, jotka oli opetettu taistelemaan makedonialaiseen tapaan. Paraitakenen taistelusta poiketen Eumeneen kanssa liittoutuneet satraapit eivät komentaneet omia joukkojaan, vaan he johtivat omia ratsuväkiosastojaan Eumeneen siivellä. Oikean siiven komentajasta Filippoksesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta luultavasti hän oli Eumeneen läheisiä apulaisia.[18]

Ilmeisesti Eumenes ei luottanut kaikkiin liittolaisiinsa. Jokin tapahtuma Makedoniassa oli saattanut horjuttaa Eumeneen asemaa. Makedonian kuningas ja Aleksanteri Suuren veli Filippos III murhattiin lokakuussa 317 eaa., mutta tämä tieto ei ole voinut ehtiä Gabieneen ennen taistelua, koska se olisi entisestään vahvistanut Eumeneen asemaa. Kesällä 317 eaa. Filippos III:n vaimo Eurydike oli riidellyt Makedonian valtionhoitajan Polyperkhonin kanssa ja lopulta syrjäyttänyt tämän ja nimittänyt Kassandroksen uudeksi valtionhoitajaksi. Luultavasti Eumeneen nimitys peruttiin samalla. On mahdollista, että itään oli saapunut tietoja Polyperkhonin syrjäyttämisestä ja poliittisesta sekasorrosta Makedoniassa. Eumenes ja hänen liittolaisensa olivat eristettyinä lännestä, koska Seleukos hallitsi Babyloniaa ja Susianaa. Aikaisemmin oli odotettu, että Polyperkhon olisi saapunut Makedoniasta kuninkaallisen armeijan kanssa kukistamaan Antigonosta. Nyt oli selvää, ettei näin tulisi käymään.[19]

Joukkojen sijainti ennen taistelun alkua.

  Eumeneen joukot

  Antigonoksen joukot

E-kirjaimet merkitsevät viiden sotanorsun ja 250 kevyesti aseistetun sotilaan ryhmää.[20] Pantodapoi olivat itäisistä maakunnista kotoisin olleita sotilaita, jotka oli koulutettu taistelemaan makedonialaiseen tapaan.[14]

Ennen taistelun alkua argyraspidien komentaja Antigenes lähetti erään ratsumiehen puhumaan Antigonoksen makedonialaisten sotilaiden kanssa. Mies ratsasti makedonialaisten falangin eteen ja huusi, että heidän vastustajinaan olivat nyt sotilaat, jotka Aleksanterin ja Filippoksen kanssa valloittivat maailman. Tämän kuullessaan Antigonoksen makedonialaiset alkoivat valittaa siitä, että heidän tuli taistella omia maanmiehiään vastaan. Eumeneen joukoista taas kuului hurrauksia. Kun Eumenes näki joukkojen taistelutahdon olevan korkealla, hän käski armeijan lähteä hyökkäykseen.[21]

Ensimmäinen kahakka käytiin sotanorsujen ja kevyen jalkaväen välillä, jotka oli sijoitettu kummankin armeijan rivistöjen eteen. Heti taistelun alettua suuri pölypilvi peitti taistelukentän. Antigonos näki tämän ja ryhtyi välittömästi toimeen. Hän valitsi joukon meedialaista ja tarantolaista ratsuväkeä ja antoi heille tehtäväksi kiertää taistelukenttä ja hyökätä Eumeneen leiriin, joka oli noin kilometrin päässä taistelupaikasta.[22] Persialaiset olivat käyttäneet samaa taktiikkaa Gaugamelan taistelussa, mutta tuolloin se ei ollut tuottanut tulosta. Diodoros Sisilialaisen mukaan Antigonos antoi käskyn heti kun hän näki, että taistelukenttä alkoi jäädä paksun pölypilven peittoon. On mahdollista että Antigonos oli suunnitellut hyökkäyksen leiriä vastaan jo etukäteen. Tätä tukee se että Paraitakenen taistelussa Antigonos oli asettanut meedialaisen ja tarantolaisen ratsuväen vasemmalle siivelle niin kauaksi itsestään kuin vain mahdollista. On kuitenkin epäselvää, olivatko leiriä kohti lähetetyt joukot oikealla vai vasemmalla siivellä.[23]

Meedialainen ja tarantolainen ratsuväki tekivät suuren kaartoliikkeen osittain pölypilven suojassa ja saapuivat Eumeneen leiriin. Tämä kiertoliike jäi Eumeneen armeijalta kokonaan huomaamatta. Antigonoksen joukot kukistivat leirin puolustajat helposti ja kuljettivat leirissä olleet sotilaiden vaimot, lapset, palvelijat ja useiden sotaretkien saaliit Antigonoksen puolelle.[24][25]

Antigonos johti oikean siipensä ratsuväen hyökkäykseen Eumeneen vasemman siiven ratsuväkeä vastaan. Samalla meedialainen ja tarantolainen ratsuväki tekivät suuren kaartoliikkeen Eumeneen leiriä vastaan.[24]

Samalla Antigonos johti ratsuväkensä oikean siiven hyökkäykseen ilmeisesti sotanorsujen oikealta puolelta Eumeneen ratsuväkeä vastaan. Nähdessään Antigonoksen hyökkäyksen Peukestas kieltäytyi taistelemasta ja lähti perääntymään mukanaan suurin osa liittolaisista ja heidän ratsuväestään; yhteensä noin 1 500 ratsumiestä. Antiikin lähteissä kerrotaan, että Peukestas perääntyi pelosta, mutta luultavampaa on, että kyseessä oli harkittu teko. Eumeneen liittolaiset olivat ilmeisesti päättäneet välttää taistelua. Peukestaan lisäksi perääntyivät Stasanor, Eudamos ja monet muut Aleksanteri Suuren armeijan veteraanit, joiden on vaikea kuvitella tehneen näin pelosta. Heille oli luultavasti selvää, että heidän argyraspidinsa ja hypaspistinsa löisivät Antigonoksen jalkaväen, kun samalla Antigonos kukistaisi Eumeneen. Taistelun jälkeen liittolaiset toivoivat ilmeisesti pystyvänsä neuvottelemaan Antigonoksen kanssa. Peukestas oli jo ennen taistelua esittänyt, että armeijan tulisi välttää taistelua Antigonoksen kanssa.[24]

Eumenes yritti epätoivoisesti puolustautua Antigonoksen hyökkäystä vastaan, vaikka olikin alakynnessä. Hän yritti taistelun tiimellyksessä löytää Antigonoksen ja lyödä hänet kaksintaistelussa, kuten hän oli aikaisemmin tehnyt vastustajalleen Neoptolemokselle vuonna 321 eaa.[24] Eumenes kuitenkin epäonnistui, ja hänen sotanorsunsa kärsivät myös tappion sen jälkeen, kun suurin norsuista oli kaatunut. Suuren eläimen kuolema oli eräänlainen taistelun ratkaisun symboli, ja se teki suuren vaikutuksen taistelun silminnäkijänä olleeseen Hieronymos Kardialaiseen. Tässä tilanteessa Eumenes tiesi vasemman siiven olleen menetetty, ja hän perääntyi oikealla siivellä olleen Filippoksen ratsuväen luokse, joka ei vielä ollut osallistunut taisteluun.[2]

Eumeneen raskas jalkaväki kukisti Antigonoksen jalkaväen. Peithonin johtama ratsuväki hyökkäsi argyraspidien kimppuun. Antigonoksen ratsuväki esti Eumeneen pääsyn argyraspidien avuksi.[25]

Samanaikaisesti ratsuväkitaistelun kanssa Eumeneen raskas jalkaväki, argyraspidit etunenässä, saavutti Antigonoksen jalkaväen ja kukisti sen. Antiikin lähteissä Eumeneen jalkaväen voiton kerrotaan olleen täysin argyraspidien ansiota. Antigonos näki, että hänen oma jalkaväkensä oli lyöty hajalle, ja jakoi ratsuväkensä kahteen osastoon. Peithonin johtama ratsuväki sai tehtäväksi hyökätä argyraspidien kimppuun, kun Antigonos itse ratsuväkensä kanssa esti Eumeneen pääsyn argyraspidien avuksi. Ratsuväki ei pystynyt hyökkäämään tiiviisti pakatun raskaan jalkaväen kimppuun, mutta Peithon onnistui estämään argyraspideja liittymästä Eumeneen ratsuväkeen.[25]