Gabbiano-luokka

Gabbiano-luokka oli Italian kuninkaalliselle laivastolle suunnitellun kuudenkymmenen korvetin muodostama alusluokka, jonka aluksista valmistui 49. Alukset oli suunniteltu erityisesti sukellusveneidentorjuntaan ja saattuetehtäviin. Niiden valmistus alkoi vuoden 1941 lopulla ja 28 valmistui ennen Italian antautumista liittoutuneille 9. syyskuuta 1943. Loput jäivät saksalaisille, joiden käyttäminä alukset taistelivat liittoutuneita vastaan sodan loppuun. Sodan jälkeen Italian laivastolla oli kahdeksantoista alusta ja vuosikymmenen loppuun mennessä valmistui vielä viisi.

Gabbiano-luokka

Piirros luokan aluksesta
Tekniset tiedot
Uppouma 670 t (standardi)
740 t (kuormattu)
Pituus 58,8 m (kokonaispituus)
Leveys 8,71 m
Syväys 2,53 m
Koneteho 3 500 bhp
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 110
Aseistus
Meritorjunta 1 × 100 mm tykki
2 × 450 mm torpedoputkea
10 × syvyyspomminheitintä
Ilmatorjunta 3 × Scotti 20 mm IF M1939 tai OM M1941 -ilmatorjuntatykkiä
4 × Breda 20 mm M1935 -ilmatorjuntatykkiä

Suunnittelu

Kesäkuussa 1940 Italian liittyessä toiseen maailmansotaan laivastolla oli ainoastaan muutama varsinaisesti saattuetehtäviin suunniteltu alus. Nämä olivat neljä Orsa-luokan saattuehävittäjää ja sukellusveneidentorjuntaan suunniteltu RN Albatros. Italialla oli käytettävissään ainoastaan kaksi vesikuuntelulaitetta (ital. periterio), joista toinen oli Albatrosilla ja toinen asennettuna vanhaan miinalaivaan, joka oli sijoitettuna vesikuunteluoperaattoreiden koulutuskeskukseen La Speziaan. Saattueiden suojaksi valmistettiin kuusitoista Ciclone-luokan alusta, joista ensimmäisen valmistus alkoi huhtikuussa 1941.[1]

Sukellusveneidentorjuntakoulu (italiankielinen lyhenne Antisom) perustettiin 1. elokuuta 1941 ensimmäisenä johtajanaan kontra-amiraali Da Zara. Koulu teki esityksen 60 sukellusveneentorjunta-aluksen ja korvetin hankinnasta. Esitystä täydensi Saksasta hankittavien kaikuluotainten asentaminen palveluksessa oleviin aluksiin. Fean suunnittelema 670 tonnin korvettiluokka (ital. corvette cacciasommergibili) tilattiin telakoilta ilman muutoksia.[2]

Propulsio

Propulsiojärjestelmä suunniteltiin siten, että alus kykenisi etsimään väijyviä sukellusveneitä ilman koneiston aiheuttamaa melua ja värinää. Risteilymoottoreiksi asennettiin kaksi seitsemän sylinteristä Fiat M 407 -dieselmoottoria ja hiljaista ajoa varten kaksi sähkömoottoria. Dieselmoottorit, joista kumpikin tuotti 1 750 italialaista hevosvoimaa (1 725 shp, 430 r/min) asennettiin keskilaivaan vesitiiviiseen osastoon. Pakokaasut virtasivat vaimentimen läpi. Koneet käynnistettiin paineilmalla, mikä mahdollisti liikkeelle lähdön viidessätoista minuutissa. Aluksen kaksoispohjan sisään valmistetuissa neljässätoista säiliössä oli 70 tonnia polttoainetta.[3]

Sähkömoottorit oli sijoitettu generaattoriasemalle pääkonehuoneen taakse ja ne kyettiin kytkemään akseleihin, kunhan dieselit olivat vapaalla. Kuusikymmentä sarjaan asennettua akkua mahdollistivat jopa kuuden tunnin käytön seitsemän solmun nopeudella. Kumpikin sähkömoottori tuotti 75 hevosvoimaa (140 r/min). Kaksi kolmilapaista potkuria olivat halkaisijaltaan 1,8 metriä.[4]

Aseistus

Aluksille asennettiin etukannelle pääaseeksi OTO:n 100 millimetrin 47 pituuskaliiperin malli 1937 tykki, jonka asennukseen kuului kilpi. Tykkiin oli 200 kranaattia ja 60 valaisuammusta, jotka siirrettiin ammushissillä ruumasta tykille. Hissillä kyettiin toimittamaan aseelle seitsemän laukausta minuutissa.[5]

Ilmatorjunta-aseina olivat kolme Scottin 20 millimetrin 70 pituuskaliiperin IF malli 1939 tai OM malli 1941 tykkiä yksiputkisina asennuksina. Näistä yksi oli 100 millimetrin tykin takana ja kaksi muuta komentosillan sivuilla. Tykki oli ilmajäähdytteinen ja siihen ei oltu kytketty tulenjohtolaitteita. Lisäksi aluksilla oli neljä Bredan 20 millimetrin 65 pituuskaliiperin malli 1935 tykkiä kaksiputkisina asennuksina, jotka oli asennettu keskilaivan rakenteiden katoille savuhormin taakse. Aluksen varastoissa oli 18 800 20 millimetrin kranaattia, jotka siirrettiin miesvoimin tykeille.[5]

Sukellusveneidentorjuntaan aluksilla oli kahdeksan syvyyspomminheitintä, jotka oli asennettu neljä kummallekin kyljelle pääkannelle keskilaivasta perään. Niillä kyettiin heittämään 150 kg:n saksalainen G tyypin tai vastaava italialainen M tyypin syvyyspommi. Lisäksi aluksilla oli kaksi Gatteschi-syvyyspommikiskoa. Kaikkiaan aluksella oli 86 syvyyspommia, joista 64 sijoitettuna upseerimessin takana olevaan varastoon.[5]

Alukset

Gabbiano-luokan korvetit[6]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
RN GabbianoCerusa, Vottri14. tammikuuta 194223. kesäkuuta 19423. lokakuuta 1942alusluettelosta 1974
RN ProcellariaCerusa14. tammikuuta 194224. syyskuuta 194229. marraskuuta 1942uponnut osuttuaan miinaan 31. tammikuuta 1943
RN CormoranoCerusa14. tammikuuta 194220. syyskuuta 19426. maaliskuuta 1943alusluettelosta 1971
RN PellicanoCerusa14. tammikuuta 194212. helmikuuta 194315. maaliskuuta 1943palveluksesta 1969
RN CicognaAnsaldo, Genova15. kesäkuuta 194212. lokakuuta 194211. tammikuuta 1943tuhoutunut ilmapommituksessa Messinan satamassa
RN FolagaAnsaldo15. kesäkuuta 194214. marraskuuta 194216. helmikuuta 1943poistettu 1. elokuuta 1965
RN IbisAnsaldo18. kesäkuuta 194212. joulukuuta 19423. maaliskuuta 1943poistettu 1971
RN GruAnsaldo5. heinäkuuta 194223. joulukuuta 194229. huhtikuuta 1943poistettu 1971
RN AntilopeOdero-Terni-Orlando (OTO), Livorno20. tammikuuta 19429. toukokuuta 194211. marraskuuta 1942Saksalaisten valtaama 1943 Uj6082
löydetty sodan jälkeen miehistönsä upottamana
RN GazellaOTO22. tammikuuta 19429. toukokuuta 19426. helmikuuta 1943uponnut osuttuaan miinaan 5. elokuuta 1943
RN CamoscioOTO25. tammikuuta 19429. toukokuuta 19426. helmikuuta 1943saksalaisten valtaama 1943 Uj6081
liittoutuneiden upottama 17. elokuuta 1944
RN CaprioloOTO3. kesäkuuta 19425. joulukuuta 1942saksalaisten valtaama 1943 Uj6083
uponnut ilmahyökkäyksessä 24. huhtikuuta 1944
RN AlceOTO27. toukokuuta 19425. joulukuuta 1942saksalaisten valtaama 1943 Uj6084
uponnut ilmahyökkäyksessä 24. huhtikuuta 1944
RN RennaOTO31. toukokuuta 19425. joulukuuta 1942saksalaisten valtaama 1943 Uj6085
uponnut ilmahyökkäyksessä
RN ApeNavalmeccanica, Castellammare di Stabia6. toukokuuta 194222. marraskuuta 194215. toukokuuta 1943poistettu palveluksesta 1980
RN VespaNavalmeccanica4. toukokuuta 194222. marraskuuta 19422. syyskuuta 1943saksalaisten valtaama 1943 Uj2221
miehistönsä upottama 24. huhtikuuta 1944
RN LucciolaNavalmeccanica22. kesäkuuta 194221. maaliskuuta 1943eisaksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
nostettu ja muutettu rahtialukseksi
RN GrilloNavalmeccanica26. kesäkuuta 194221. maaliskuuta 1943eisaksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN CicalaNavalmeccanica30. syyskuuta 194227. kesäkuuta 1943eisaksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN CalabroneNavalmeccanica1. lokakuuta 194227. kesäkuuta 1943eisaksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN CavallettaNavalmeccanica3. joulukuuta 1942eiei
RN LibellulaNavalmeccanica3. joulukuuta 1942eieisaksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN ScimitarraBreda, Porto Marghera24. helmikuuta 194216. syyskuuta 194215. toukokuuta 1943poistettu alusluettelosta 1971
RN BaionettaBreda24. helmikuuta 19425. lokakuuta 194215. toukokuuta 1943poistettu alusluettelosta 1971
RN ColubrinaBreda14. maaliskuuta 19427. joulukuuta 1942eisaksalaisten valtaama 1943 Uj205
uponnut ilmahyökkäyksessä 27. maaliskuuta 1944
RN SpingardaBreda14. maaliskuuta 194222. maaliskuuta 1943eisaksalaisten valtaama 1943 Uj208
uponnut tykistötaistelussa 1. marraskuuta 1944
RN CarabinaBreda28. syyskuuta 194231. elokuuta 1943eisaksalaisten valtaama 1943 Uj207
vaurioitunut ilmahyökkäyksessä 1. toukokuuta 1944 korjauskelvottomaksi ja ei otettu palvelukseen

Lähteet

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Ando, Elio: The Gabbiano Class Corvettes Part 1. Warship, , IX. vsk, nro 2, s. 81-89. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-403-2. (englanniksi)
  • Ando, Elio: The Gabbiano Class Corvettes Part 2. Warship, , IX. vsk, nro 3, s. 198-206. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-403-2. (englanniksi)

Viitteet

  1. Ando, Elio s. 81
  2. Ando, Elio 81-82
  3. Ando, Elio s. 84
  4. Ando, Elio s. 85
  5. Ando, Elio s. 86-87
  6. Ando, Elio s.198-206
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.