GJ 1214 b

GJ 1214 b on supermaapalloksi luokiteltava eksoplaneetta. Se kiertää 13 parsekin (noin 42 valovuotta) etäisyydellä Maasta sijaitsevaa M-spektriluokan tähteä GJ 1214. Planeetan löytyminen julkaistiin 17. joulukuuta 2009, ja sen havaitsi ylikulkumenetelmällä eksoplaneettoja etsivä MEarth Project.

GJ 1214 b
Löytäminen
Löytöpäivä [1]
Fyysiset ominaisuudet
Massa 0,02571 Jupiterin massa
Säde 0,24463 Jupiterin säde
Kiertorata
Kiertokohde Gliese 1214
Eksentrisyys 0,27
Inklinaatio 88,17 aste
Kiertoaika 1,580404497 vuorokautta
Radan isoakselin puolikas 0,01411 au[2]
Havaitseminen
Tähdistö Käärmeenkantaja
Rektaskensio 258,82889052749750 aste
Deklinaatio 4,96390685991167 aste
Taiteilijan näkemys eksoplaneetasta GJ1214 b.

GJ 1214 b:n kiertoaika keskustähden ympäri on 1,6 Maan vuorokautta, mikä antaa tähden ja planeetan väliseksi etäisyydeksi 0,07 AU:ta. Planeetan läpimitta on noin 2,68 Maan läpimittaa ja sen massa noin 6,55 Maan massaa. Planeettojen koostumusta määrittävien mallien mukaan planeetan massasta noin 75 % muodostuu vedestä, 22 % piistä ja 3 % raudasta. Toisen näkemyksen mukaan planeetan alhainen tiheys johtuu suuresta kaasupitoisuudesta, jota on kiven ja vesijään lisäksi. Tällöin planeetta olisi eräänlainen ”mini-Neptunus”[3].

Planeetan pintalämpötilaksi on arvioitu 393–555 K eli 120–282 °C. Tämä tekee siitä toistaiseksi ylikulkumenetelmällä havaituista planeetoista ylivoimaisesti viileimmän.[4][5]

Koska planeetta sijaitsee varsin lähellä Maata ja se kulkee Maasta katsottuna keskustähtensä editse, GJ 1214 b:tä ympäröivän kaasukehän ominaisuuksia on pystytty tutkimaan. Se on ensimmäinen supermaapallon kaasukehä, jota on huolella analysoitu. Planeetan kaasukehätutkimusta johtaneen tutkijan mukaan planeetan kaasukehän tutkimisessa on saavutettu todellinen virstanpylväs supermaapallojen kuvantamisessa. Analyysi päästiin tekemään, kun planeetta kulki emotähtensä editse. Kun planeetta on emotähtensä edessä, osa tähden valosta kulkee planeetan kaasukehän läpi, jolloin teleskoopeilla pystytään havannoimaan kaasukehän läpi kulkeneen valon ominaisuuksia.[6]

Planeetan keskustähdestä

Planeetta GJ 1214 b kiertää himmeää punaista kääpiötähteä GJ 1214, jonka sijaitsee Käärmeenkantajan tähdistössä. Tähti on niin himmeä, että se näkyy vain suurella kaukoputkella; näennäinen kirkkaus V on 14,67[7]. Tähden arvioitu massa on 0,157 aurinkoa, säde 0,211 ± 0,0097 aurinkoa, pintalämpötila 3026 ± 130 K ja luminositeetti 0,00334. Tähti on arvioitu hieman Aurinkoa vanhemmaksi eli 6 miljardin vuoden ikäiseksi, mutta ikä saattaa olla rajoissa 3–10 miljardia vuotta.

Lähteet
  1. (en) Extrasolar Planets Encyclopaedia. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. K. B. W. Harpsøe, S. Hardis, T. C. Hinse, U. G. Jørgensen, Luigi Mancini, J. Southworth, K. A. Alsubai, V. Bozza, P. Browne, M. J. Burgdorf, S. Calchi Novati, P. Dodds, Martin Dominik, X.-S. Fang, F. Finet, T. Gerner, S.-H. Gu, M. Hundertmark, J. Jessen-Hansen, N. Kains, E. Kerins, Hans Kjeldsen, C. Liebig, M. N. Lund, M. Lundkvist, M. Mathiasen, D. Nesvorný, N. Nikolov, M. T. Penny, S. Proft, Sohrab Rahvar, Davide Ricci, K. C. Sahu, G. Scarpetta, Sebastian Schäfer, F. Schönebeck, Colin Snodgrass, Jesper Skottfelt, J. Surdej, J. Tregloan-Reed ja O. Wertz, The transiting system GJ1214: high-precision defocused transit observations and a search for evidence of transit timing variation, Astronomy and Astrophysics, osa 549,‎ , s. 10–10 (ISSN 0004-6361, 0365-0138, 1432-0746 ja 1286-4846, DOI 10.1051/0004-6361/201219996, arXiv 1207.3064). Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. Scientific American August 2010, 08/2010, Vol 303 Num 2, Dimitar Sassaelov & Diana Valencia, artikkeli s. 38-, s 42
  4. http://www.nature.com/nature/journal/v462/n7275/abs/nature08679.html
  5. http://www.cfa.harvard.edu/news/2009/pr200924.html
  6. Sakari Nummila: Valtameriplaneetan olemassaolo vahvistui. Tähdet ja Avaruus, 2011, nro 1/2011, s. 13. Tähtitieteellinen yhdistys URSA ry.
  7. http://exoplanet.eu/star.php?st=GJ+1214 Star : GJ 1214



    Käärmeenkantajan tähdistö (Ophiuchus) » luettelo tähdistä, luokka
    Tähdet

    α Oph, η Oph, ζ Oph, δ Oph, β Oph, κ Oph, ε Oph, θ Oph, ν Oph, 72 Oph, γ Oph, λ Oph, 67 Oph, 70 Oph, 44 Oph, χ Oph, 45 Oph, φ Oph, 36 Oph, σ Oph, ι Oph, ξ Oph, 68 Oph, ω Oph, ψ Oph, 47 Oph, ρ Oph, μ Oph, υ Oph, 20 Oph, 71 Oph, 41 Oph, τ Oph, 51 Oph, 66 Oph, 30 Oph, 74 Oph, 58 Oph, 24 Sco, HD 156681, 36 Oph, ο Oph, 23 Oph, τ Oph, 43 Oph, 37 Oph, 21 Oph, 24 Oph, 73 Oph, 14 Oph, 26 Oph, 12 Oph, 53 Oph, U Oph, ρ Oph, 16 Oph, 19 Oph, V986 Oph, 61 Oph, Y Oph, 29 Oph, 52 Oph, ο Oph, 18 Oph, Barnardin tähti, Wolf 1061, Gl 673, SN 1604

    Eksoplaneetat
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.