G8

G8 viimeisine edustajineen ja Euroopan unioni
	G8-valtiot (tummanvihreällä) ja G8:n ulkopuolella olevat Euroopan unionin jäsenvaltiot (vaaleanvihreällä) maailmassa. Italia Pääministeri Matteo Renzi Japani Pääministeri Shinzō Abe Kanada Pääministeri Justin Trudeau Ranska Presidentti François Hollande Saksa Liittokansleri Angela Merkel Venäjä Presidentti Vladimir Putin Yhdistynyt kuningaskunta Pääministeri David Cameron Yhdysvallat Presidentti Barack Obama Euroopan unioni Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso

G8 (engl. Group of Eight) oli johtavien teollisuusmaiden ryhmä, johon kuului Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. G8-ryhmä tapasi vuosittain huippukokouksessa, jossa jäsenvaltioiden johtajat käsittelivät ajankohtaisia kansainvälisiä asioita.[1]

Ryhmä perustettiin vuonna 1975 G6-ryhmänä. Kanada liittyi mukaan ryhmään vuonna 1976 ja Venäjä vuonna 1998.[1] Venäjä erotettiin G8-ryhmästä 24. maaliskuuta 2014. Tämän jälkeen johtavat teollisuusmaat ovat tavanneet G7-ryhmänä ilman Venäjää.[2]

Historia

Johtavien teollisuusmaiden ryhmän perustamisen taustalla olivat 1970-luvun alun Yhdysvaltain dollarin kultaan sitomisen lakkautus 1971, mikä johti kiinteisiin valuuttakursseihin perustuvan Bretton Woodsin järjestelmän romahdukseen. Tuon jälkeen Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) loi viidestä merkittävimmästä valuutasta SDR-valuuttakorin, jonka taustalla oli pelko dollarien loppumisesta.

1970-luvun alussa sattui monia merkittäviä talouteen vaikuttavia tapahtumia, kuten Euroopan yhteisön (EEC) laajeneminen Britannialla, Tanskalla ja Irlannilla alkuperäisten kuuden jäsenen lisäksi, jom kippur -sotaa seurannut arabimaiden öljysaarto 1973 ja vuoden 1974 talouskriisi sekä inflaation ja työttömyyden nopea nousu (niin sanottu stagflaatio).

25. maaliskuuta 1973 Yhdysvaltain, Britannian, Länsi-Saksan ja Ranskan valtiovarainministerit tapasivat Valkoisen talon kirjastossa. Tähän niin sanottuun kirjastoryhmään liittyi Japani ja kaksi vuotta myöhemmin ryhmä, josta tuli G5-maiden valtiovarainministerien ryhmä, alkoi tavata säännöllisesti.

Ensimmäinen virallinen tapaaminen järjestettiin vuonna 1975 Ranskan presidentin Valéry Giscard d’Estaingin johdolla hänen kesäasunnollaan Château de Rambouillet’ssa. Italia liittyi ryhmään samana vuonna. Vuonna 1976 Kanada liittyi mukaan Yhdysvaltain presidentin Gerald Fordin kutsusta ja ryhmää kutsuttiin nimellä G7. Vuodesta 1977 EEC sai edustajansa Britannian kutsulla. Euroopan unionia edusti Euroopan komission puheenjohtaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja.

Yhdysvaltain silloinen presidentti George H. W. Bush ehdotti 1992 Münchenissä edellisvuoden lopussa hajonneen Neuvostoliiton suurimman seuraajavaltion Venäjän ottamista G7:n täysivaltaiseksi jäseneksi. Päätös oli täysin poliittinen, eikä perustunut taloudellisiin realiteetteihin. Sitä pidettiin ennenaikaisena, mutta Venäjä kutsuttiin vuosittain sen jälkeen kaikkiin kokouksiin ja siitä ryhmä sai uuden nimikkeen G7+1. Kesäkuun 1997 tapaamista Denverissä kutsuttiin jo G8-kokoukseksi ja Venäjä liittyi virallisesti 1998 Birminghamin kokouksessa.

Vuonna 2005 Intiasta, Kiinasta, Etelä-Afrikasta, Meksikosta ja Brasiliasta tuli G8-maiden tarkkailijamaita. Siitä lähtien ryhmää kutsuttiin nimellä G8+5.

Vuonna 2014 G8-ryhmästä alettiin jälleen käyttämään nimitystä G7, sillä Venäjä erotettiin ryhmästä miehitettyään Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan ja liitettyään alueen itseensä.

Valtioryhmittymä G20 on G7:stä laajennettu ryhmä, johon kuuluu G7-maiden lisäksi 12 rikasta valtiota sekä yhtenä jäsenenä Euroopan unioni.

Puheenjohtajat

Puheenjohtaja	Virka-aika	Maa	Titteli
Harold Wilson	1975–1976	Britannia	Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
Helmut Schmidt	1976	Länsi-Saksa	Saksan liittokansleri
Pierre Trudeau	1976–1979	Kanada	Kanadan pääministeri
Helmut Schmidt	1979–1982	Länsi-Saksa	Saksan liittokansleri
Margaret Thatcher	1982–1990	Britannia	Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
François Mitterrand	1990–1995	Ranska	Ranskan presidentti
Helmut Kohl	1995–1998	Saksa	Saksan liittokansleri
Boris Jeltsin	1998–1999	Venäjä	Venäjän presidentti
Bill Clinton	1999–2001	Yhdysvallat	Yhdysvaltain presidentti
Jean Chrétien	2001–2003	Kanada	Kanadan pääministeri
Jacques Chirac	2003–2007	Ranska	Ranskan presidentti
Tony Blair	2007	Britannia	Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
Vladimir Putin	2007–2008	Venäjä	Venäjän presidentti
George W. Bush	2008–2009	Yhdysvallat	Yhdysvaltain presidentti
Silvio Berlusconi	2009–2010	Italia	Italian pääministeri
Stephen Harper	2010	Kanada	Kanadan pääministeri
Nicolas Sarkozy	2011	Ranska	Ranskan presidentti
Barack Obama	2012	Yhdysvallat	Yhdysvaltain presidentti
David Cameron	2013	Britannia	Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri

Huippukokoukset

Järjestys	Isäntämaa	Vuosi	Paikka	Isäntä
1.	Ranska	1975	Rambouillet	Valéry Giscard d’Estaing
2.	Yhdysvallat	1976	San Juan, Puerto Rico	Gerald Ford
3.	Britannia	1977	Lontoo	James Callaghan
4.	Länsi-Saksa	1978	Bonn	Helmut Schmidt
5.	Japani	1979	Tokio	Masayoshi Ōhira
6.	Italia	1980	Venetsia	Francesco Cossiga
7.	Kanada	1981	Montebello, Québec	Pierre Trudeau
8.	Ranska	1982	Versailles	François Mitterrand
9.	Yhdysvallat	1983	Williamsburg, Virginia	Ronald Reagan
10.	Britannia	1984	Lontoo	Margaret Thatcher
11.	Länsi-Saksa	1985	Bonn	Helmut Kohl
12.	Japani	1986	Tokio	Yasuhiro Nakasone
13.	Italia	1987	Venetsia	Amintore Fanfani
14.	Kanada	1988	Toronto	Brian Mulroney
15.	Ranska	1989	Pariisi	François Mitterrand
16.	Yhdysvallat	1990	Houston, Texas	George H. W. Bush
17.	Britannia	1991	Lontoo	John Major
18.	Saksa	1992	München	Helmut Kohl
19.	Japani	1993	Tokio	Kiichi Miyazawa
20.	Italia	1994	Napoli	Silvio Berlusconi
21.	Kanada	1995	Halifax, Nova Scotia	Jean Chrétien
22.	Ranska	1996	Lyon	Jacques Chirac
23.	Yhdysvallat	1997	Denver, Colorado	Bill Clinton
24.	Britannia	1998	Birmingham	Tony Blair
25.	Saksa	1999	Köln	Gerhard Schröder
26.	Japani	2000	Nago, Okinawa	Yoshiro Mori
27.	Italia	2001	Genova	Silvio Berlusconi
28.	Kanada	2002	Kananaskis, Alberta	Jean Chrétien
29.	Ranska	2003	Évian-les-Bains	Jacques Chirac
30	Yhdysvallat	2004	Sea Island, Georgia	George W. Bush
31.	Britannia	2005	Gleneagles, Skotlanti	Tony Blair
32.	Venäjä	2006	Strelna, Pietari	Vladimir Putin
33.	Saksa	2007	Heiligendamm	Angela Merkel
34.	Japani	2008	Tōyako, Hokkaido	Yasuo Fukuda
35.	Italia	2009	L’Aquila	Silvio Berlusconi
36.	Kanada	2010	Huntsville, Ontario	Stephen Harper
37.	Ranska	2011	Deauville	Nicolas Sarkozy
38.	Yhdysvallat	2012	Camp David, Maryland	Barack Obama
39.	Britannia	2013	Lough Erne, Enniskillen, Pohjois-Irlanti	David Cameron

Lähteet

Martin G. Gilman: Russia: The Latecomer to the G8 8.8.2007. Russia in Global Affairs. Arkistoitu 3.10.2007. (englanniksi)

Viitteet

Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 118. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
G7-maat uhkaavat Venäjää lisäpakotteilla (Arkistoitu – Internet Archive) 24.3.2014 Turun Sanomat

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta G8 Wikimedia Commonsissa

University of Toronto, G8 information center (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Sanakirja-1] Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 118. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.

[2] G7-maat uhkaavat Venäjää lisäpakotteilla (Arkistoitu – Internet Archive) 24.3.2014 Turun Sanomat