G. I. Gurdjieff

Georgios Voittaja, G. I. Gurdjieffin suojeluspyhimys.[5]

Vanhan luvun mukaan uudenvuodenpäivänä 1912 Gurdjieff saapui Moskovaan ja herätti ensimmäisten oppilaittensa kiinnostuksen. Yksi alkuajan merkityksellisimmistä työkumppaneista Moskovassa oli hänen serkkunsa, kuvanveistäjä Sergei Merkurov.[6] Musiikinopiskelija Paul (myöhemmin Sir Paul) Dukes (1889-1967), joka oli ensimmäinen britti ryhmässä, tuli mukaan Pietarissa vuonna 1913. Suomalaisen Stjernvall -aatelissuvun jäsen lääkäri, kollegiasessori Leonid Robertovitš Stjernvall, josta tuli yksi Gurdjieffin uskollisimmista oppilaista, liittyi oppilaiden ydinjoukkoon vuonna 1914.[7][8] Samana vuonna Gurdjieff meni naimisiin Julija Osipovna Ostrovskajan kanssa Pietarissa.

Vuonna 1914 Gurdjieff julkisti balettinsa The Struggle of the Magicians (Maagikkojen kilvoittelu) ja ohjasi oppilaidensa työtä Glimpses of Truth (Välähdyksiä totuudesta) -kirjoituksen luonnostelussa. Vuonna 1915 Sergei Merkurov esitteli hänelle venäläisen journalistin ja matemaatikon Pjotr Demjanovitš Uspenskin, jonka Gurdjieff hyväksyi oppilaakseen, kuten pian tämän jälkeen vuonna 1916 säveltäjä Thomas de Hartmannin sekä tämän vaimon Olgan. Tuohon aikaan Gurdjieffilla oli kolmisenkymmentä oppilasta, joista osa kokoontui Pietarissa.[9] Elokuussa 1916, kun Gurdjieff oli ryhmineen Suomessa rouva M. E. Maksimovitšin datšalla, Uspenski kertoi kokeneensa kauan toivomansa "ihmeen" telepaattisen keskustelun muodossa, jonka hän kävi Gurdjieffin kanssa.[10]

Monet kirjoittajat ovat arvelleet Gurdjieffin olleen sotien aikana tsaarin vakoilija. Tätä väitettä ei ole pystytty todistamaan, eikä sitä ole liioin kumottukaan, sillä Gurdjieff pääsi moniin paikkoihin Aasiassa. Gurdjieff itse kommentoi tätä väitettä epäsuorasti kirjassaan Belsebubin tarinoita pojanpojalleen (Все и вся, или Рассказы Вельзевула своему внуку), jossa hän toteaa: "Jokaista, joka sodan aikana on jotakuinkin valveilla, pidetään vakoilijana hänen vakavuutensa ja valppautensa vuoksi."

Keskellä Venäjän vallankumouksen mullistusta Gurdjieff lähti Pietarista vuonna 1917 ja palasi lapsuudenkotiinsa Aleksandropoliin. Bolševikkien vallankumouksen aikana hän perusti tilapäisiä tutkimusyhteisöjä ensin Essentukiin, sitten Tuapseen, Maikopiin, Sotšiin ja Potiin, jotka kaikki sijaitsevat Etelä-Venäjän Mustanmeren rannikolla, ja joissa hän työskenteli intensiivisesti venäläisten oppilaidensa kanssa.

Maaliskuussa 1918 Uspenski erkaantui Gurdjieffista. Neljä kuukautta tämän jälkeen Gurdjieffin vanhin sisar perheineen saapui pakolaisena Essentukiin ja kertoi, että turkkilaiset olivat ampuneet hänen isänsä Ioannas Giorgiadesin Aleksandropolissa 15. toukokuuta. Koska Essentukin tilanne oli sodan takia muuttumassa epävakaaksi, Gurdjieff kehitti sanomalehtijutun tulevasta "tieteellisestä tutkimusretkestään", joka suuntautuisi Induc-vuorelle. Tiedemiestä esittäen Gurdjieff pääsi pois Essentukista neljäntoista hengen ryhmänsä kanssa. Tämä seurue, jossa hänen perheensä ei ollut mukana, matkusti junalla Maikoppiin. Siellä vihollisuudet pidättelivät heitä kolme viikkoa, mutta he onnistuivat kuitenkin jatkamaan matkaansa. Keväällä 1919 Gurdjieff tapasi ja hyväksyi oppilaikseen taiteilija Alexandre de Salzmannin ja hänen vaimonsa, lahjakkaan nuoren ranskalais-sveitsiläisen Jeanne de Salzmannin, joka oli opiskellut eurytmiikkaa Emile Jaques-Dalcrozen koulussa. Yhteistyössä Jeanne de Salzmannin kanssa Gurdjieff järjesti ensimmäisen julkisen 'rytmisten liikesarjojen' (movements) demonstraation Tbilisin oopperatalossa 22. kesäkuuta 1919. Esitys sisälsi otteita Gurdjieffin baletista "The Struggle of Magicians" sekä mysteerinäytelmästä "Exiles".

Elokuussa 1919 Gurdjieff muutti läheisimpien oppilaidensa kanssa Tbilisiin ja hänen perheenjäsenensä Aleksandropolista liittyivät joukkoon. Georgian valtion historiallisesta keskusarkistosta löytyvien asiakirjojen mukaan Gurdjieffin oppilaat Jeanne Matignon de Salzmann, Leonid Stjernvall, Thomas de Hartmann sekä Alexandre de Salzmann jättivät Tbilisissä Valtion opetusministerille osoitetun hakemuksen, jossa he anoivat lupaa avata G. I Gurdjieffin systeemiin perustuva "Ihmisen Sopusointuisen Kehittämisen Instituutti". Hakemuksessa mainittiin G. I. Gurdjieffin lupautuneen toimimaan instituutin johtajana ja hakemuksen liitteessä kerrottiin sen tavoitteet. pääpiirteittäin. Lupa Instituutin perustamiseen myönnettiin ja Instituutti avattiin vuoden 1919 lopulla. [11] Toukokuussa 1921, kun poliittiset olot Georgiassa muuttuivat ja vanha järjestelmä oli murentumassa, instituutti suljettiin ja Gurdjieff seurueineen vaelsi jalkaisin Mustanmeren rannikolla sijaitsevaan Batumiin ja sieltä edelleen Istanbuliin.[12]. Myöhemmin hän vuokrasi huoneiston, joka sijaitsi lähellä suufien Mehlevi-järjestön (perustaja Jalal al-Din Muhammad Rumi) tekkeä, jossa Gurdjieff, Uspenski ja Thomas de Hartmann kokivat pyörivien dervissien sema-seremonian. Istanbulissa Gurdjieff kohtasi myös John Godolphin Bennettin.

Vuosina 1921 ja 1922 Gurdjieff matkusti ympäri Länsi-Eurooppaa, luennoi ja esitteli työtään monissa kaupungeissa, muun muassa Berliinissä ja Lontoossa. Hän saavutti useiden Uspenskin nimekkäiden oppilaiden, eritoten toimittaja Alfred Richard Oragen luottamuksen.

Epäonnistuttuaan pyrkimyksessään asettua pysyvästi Englantiin Gurdjieff perusti Ihmisen Sopusointuisen Kehittämisen Instituutin Pariisin eteläpuolelle Avonin kaupunkiin. Instituutissa oli monien käytännön työtehtävien (rakentaminen, eläintenhoito, ruoanlaitto, kotitaloustyöt ym.) lisäksi muun muassa toipilaspuoli, josta vastasi suomalainen Leonid Stjernvall.[13] Gurdjieffin maine huononi vuonna 1923 uusiseelantilaisen kirjailijan Katherine Mansfieldin Le Prieuréssa tapahtuneen kuoleman johdosta.[14] Tosin Mansfieldin kerrotaan viettäneen elämänsä onnellisimman ajanjakson Prieuréssa.[15]

Vuonna 1924 ajaessaan yksin Pariisista Fontainebleauhon Gurdjieff joutui kohtalokkaaseen auto-onnettomuuteen. Vastoin lääkäreiden odotuksia hän kuitenkin toipui vakavista vammoista äitinsä ja vaimonsa hoitamana, tosin hitaasti ja tuskallisesti. Vielä toipilaana hän virallisesti "hajotti" instituuttinsa 26. elokuuta (tosiasiassa hän erotti vähemmän omistautuneet oppilaansa) ja aloitti Kaikki ja kaikesta -kirjan kirjoittamisen. Vuonna 1925 Gurdjieffin vaimo sairastui syöpään ja kuoli seuraavana vuonna huolimatta sädehoidosta ja Gurdjieffin omatekoisista hoidoista. Uspenski osallistui hänen hautajaisiinsa. Heinäkuussa 1926 Aleister Crowley vieraili pikaisesti Prieuréssa, mutta Gurdjieff torjui hänet jyrkästi. Vuodesta 1929 lähtien Gurdjieff vieraili toistuvasti Pohjois-Amerikassa ja otti ohjaukseensa A. R. Oragen oppilaita.

Vuonna 1935 Gurdjieff lopetti Kaikki ja kaikesta -kirjan kirjoittamisen. Hän oli tuolloin viimeistellyt trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja vasta aloittanut työskentelyn kolmannen kirjoituskokoelman parissa, joka julkaistiin myöhemmin nimellä Life is Real Only Then When "I Am" (Жизнь реальна только тогда, когда "Я есть", Elämä on todellista ainoastaan, kun "Minä olen").

Gurdjieff asui Pariisissa jatkaen opettamistaan toisen maailmansodan ajan. Vuonna 1949, vain pyjamaan pukeutuneena, punainen Astrakhan fetsi päässään, Gurdjieff poistui asunnostaan viimeisen kerran. Ryhdikkäästi paareillaan istuen, Gauloise Bleu -savuketta polttaen, hän teki kädellään pienen liikkeen ja sanoi "Au revoir, tout le monde!", ennen kuin hänet kannettiin ambulanssiin.[16]

Gurdjieff kuoli 29. lokakuuta 1949 amerikkalaisessa sairaalassa Neuilly-sur-Seinessä Ranskassa. Frank Lloyd Wright, jonka suruviesti saavutti hänen ollessaan vastaanottamassa kunniamitalia Cooper Unionissa, keskeytti tilaisuuden ilmoittaakseen: "Maailman suurin mies on juuri kuollut. Hänen nimensä oli Gurdjieff."[17] Gurdjieffin hautajaiset järjestettiin Pariisin venäläis-ortodoksisessa Pyhän Aleksanteri Nevalaisen katedraalissa. Hänet haudattiin Avonin hautausmaalle äitinsä Eudoxie Kalerofin ja vaimonsa Julija Osipovnan viereen.[18]

Gurdjieffin luoma järjestelmä sisältää hämmästyttäviä ja arkikokemuksen vastaisia väitteitä: ihminen ei voi tehdä mitään, vaan kaikki hänelle tapahtuu, ihminen on kone. Kuulla on suuri vaikutus ihmiselämään, sodat johtuvat planetaarisista vaikutuksista ja niin edelleen. Varhaisissa luennoissaan Gurdjieff nimitti omaa itsekehittämisen lähestymistapaansa "Neljänneksi tieksi". Yhdistämällä kolme tunnettua, erillistä oppisuuntaa, jotka kukin korostavat joko kehon, järjen tai tunteiden yksipuolista kehittämistä, Gurdjieff kehotti työskentelemään kaikkien näiden kolmen eri alueen parissa samanaikaisesti. Gurdjieffin Työssä yhdistyy näiden kaikkien kolmen eri tyyppisen työn voima, ja siitä puuttuu kunkin eri tyyppisen työn ominainen heikkous. Tämä mahdollistaa sen, että työn avulla voidaan saada aikaan sopusointuinen kehitys.

Enneagrammi

Nykyään Gurdjieffin opetusta kutsutaan myös joissakin yhteyksissä "Työksi". Vaikka Gurdjieff ei itse pannut suurta painoa "Neljäs tie" -termille, eikä koskaan käyttänyt sitä kirjoituksissaan, hänen oppilaansa Pjotr Demjanovitš Uspenski otti tämän ilmaisun ja sen merkityksen keskeiseksi omassa, Gurdjieffin ideoista antamassaan opetuksessa. Uspenskin kuoleman jälkeen hänen oppilaansa julkaisivat The Fourth Way -nimisen kirjan, joka perustui Uspenskin luentoihin. Uspenskin pääteos Gurdjieffin opetuksesta on kuitenkin In Search of the Miraculous (suom. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta), jonka Gurdjieff itse hyväksyi.

Gurdjieffin mukaan elämä maapallolla palvelee valtaisaa kosmista tarkoitusta ja orgaaninen elämä toimii energian muuntamis- ja välitysasemana jatkuvasti muotoutuvassa maailmankaikkeudessa. Kaikkia tapahtumia, olivatpa ne pieniä tai suuria, hallitsee kaksi peruslakia, joita Gurdjieff kutsuu kolmen (kolmen voiman samanaikainen läsnäolo) ja seitsemän (sysäyksen) laeiksi. Nämä lait voidaan esittää kuviona, jota kutsutaan enneagrammiksi. Gurdjieff, joka toi enneagrammin "päivänvaloon", sanoi, että enneagrammi on opetuksen ensisijainen symboli ja ettei sitä voida ymmärtää tai asiaankuuluvasti käyttää irrallaan opetuksesta tai sen ulkopuolella.

Gurdjieffin mukaan ihminen on sanan täydessä merkityksessä pienoismaailmankaikkeus. Hänessä on kaikki ne aineet, joista maailmankaikkeus koostuu. Samat voimat, samat lait, jotka hallitsevat maailmankaikkeutta, toimivat ihmisessä. Siten tutkittaessa ihmistä, tutkitaan maailmaa ja tutkittaessa maailmaa, voidaan tutkia ihmistä.

Gurdjieffin opetus keskittyy pääasiassa kysymyksiin ihmisen paikasta kaikkeudessa ja hänen sisäisiin kehitysmahdollisuuksiinsa. Hän opetti, että korkeammat tajuisuuden tasot, korkeammat kehot sekä sisäinen kasvu ja kehitys ovat ihmiselle mahdollisia. Hän sanoi, että ihmisten on alettava näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat — ei enää välillisesti toisten meille kertomina ja opettamina, vaan kokemalla ne kukin omassa olemuksessaan. Sitä varten on alettava elää uudella tavalla ja siten päästävä selville, mitä varten elämme ja mikä on elämän tarkoitus. Gurdjieffin mukaan elämme aikaa, jossa ihmisten tulisi siirtyä riippuvaisuussuhteesta itsenäiseen harkintaan. Tällainen siirtyminen on vaikeaa ja merkitsee itse asiassa ihmiskunnan kypsymistä ja täysi-ikäistymistä. Elämää on opittava katsomaan avarammasta perspektiivistä, näkemään ja kokemaan se omakohtaisesti. Ilmeisesti muutos tulee vaatimaan pitkän, ehkä vuosisadoissa laskettavan ajan. Gurdjieffin mukaan ihmisellä on välittömän havainnon ja uuden näkemisen avain, joka on hänen omatuntonsa.

Gurdjieff opetti, kuinka ihminen voi parantaa ja kehittää tarkkaavaisuuttaan ja energiankäyttöään monin eri tavoin ja vähentää unelmointia ja hajamielisyyttä. Hänen mukaansa tällainen sisäinen kehittyminen mahdollistaa myöhemmät muutokset, joiden on tarkoitus muuntaa ihminen sellaiseksi, kuin Gurdjieff uskoi ihmisen olevan tarkoitettu olemaan.

Gurdjieff sai paljon julkisuutta koettaessaan tuoda balettiaan Struggle of the Magicians (Maagikkojen kamppailu) Moskovaan. Erityisesti viimeisinä vuosinaan Gurdjieff kutsui itseään Tanssiopettajaksi.

Luodakseen olosuhteet, joissa sisäistä tarkkaavaisuutta pystytään harjoittamaan intensiivisesti, Gurdjieff opetti oppilailleen liikesarjoja (engl. Movements), joita on noin 130 erilaista liikesarjaa ja monia eri versioita näistä. Osaa liikesarjoista kutsutaan nimellä pyhät tanssit (noin 20 liikesarjaa).

Liikesarjoja opiskeltiin myös Ranskassa sijainneessa Ihmisen Sopusointuisen Kehittämisen Instituutissa. Liikesarjoja on toisinaan esitetty myös julkisesti, muun muassa Pariisin Champs-Élysées-teatterissa, jossa Gurdjieff järjesti julkisia Movements-näytoksiä 16.–25. joulukuuta 1923. Keväällä 1924 näytöksiä oli useissa kaupungeissa Amerikan mantereella, muun muassa 3. päivänä maaliskuuta 1924 New Yorkin Carnegie Hallissa.[20]

Vaikka Gurdjieffin kehittämät liikesarjat eivät edustaneet perinteisen baletin tai eurytmiikan muotoja, niin venäläinen baletti-impressaari Sergei Djagilev koetti turhaan taivutella Gurdjieffia tuomaan Pyhät Tanssit uutuusnumeroksi Ballets russesin esityskaudelle.[21]

Gurdjieff jatkoi rytmisten liikesarjojen ja pyhien temppelitanssien luomista elämänsä loppupuolella. Elämäkerrassaan hän kertoo löytäneensä liikesarjat salaisesta temppelistä ja väittää niiden olevan tuhansia vuosia vanhoja. Joitakin liikesarjoja on sisällytetty Peter Brookin elokuvaan Meetings with Remarkable Men.

Opetuksessaan Gurdjieff painotti monenlaisten vanhojen kirjoitusten, kuten Raamatun ja uskonnollisten rukousten tärkeyttä. Hän väitti, että nämä vanhat tekstit sisältävät hyvin erilaisen merkityksen niihin arkipäiväisesti liitettyjen merkitysten lisäksi. "Älkää nukkuko", "Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä", "Taivasten Valtakunta on tullut lähelle" — nuo raamatulliset ilmoitukset viittaavat sielulliseen opetukseen, jonka ydinsisältö on unohdettu. Gurdjieff kutsui opetustaan esoteeriseksi kristinuskoksi.[22]

Gurdjieff suhtautui epäluuloisesti ristiriitaiseen ja hataraan käsitteeseen "moraali". Hän selittää sen vaihtelevan eri kulttuurien välillä. Gurdjieff painotti vahvasti omantunnon merkitystä, joka on hänen mukaansa kaikilla ihmisillä samanlainen, vaikkakin se on hautautunut heidän piilotajuntaansa.

Musiikilla on tärkeä asema Gurdjieffin työssä. Liikesarjoja varten luotiin oma, erityinen musiikki, ja työn yhteydessä syntyi myös laaja tuotanto konserttimusiikkia, hymnejä, sekä muita eri tilanteisiin sopivia kappaleita. Kaikki Gurdjieffin musiikki on tiiviisti sidoksissa sisäisiin kehityspyrkimyksiin. Valtaosa Gurdjieffin musiikillisesta tuotannosta on sävelletty yhteistyössä ukrainalaissyntyisen Thomas de Hartmannin kanssa. Yhteistyö synnytti yli 200 kappaletta, pääosin pianolle. Mukana on myös orkesterisävellyksiä.

Suurin osa pianomusiikista on julkaistu nuottina (Schott Edition, 4 osaa). Gurdjieffin ja de Hartmannin musiikista on myös saatavilla useiden eri esittäjien levytyksiä. Pianomusiikin versioita kattavimmin ovat esittäneet kolme Gurdjieff-työhön osallistunutta soittajaa, Linda Daniel-Spitz, Charles Ketcham ja Laurence Rosenthal (Wergo). Orkesterimusiikki on julkaistu 2006 neljän CD:n kokoelmana Oriental Suite: Complete Orchestra Music (Basta).

Säveltämisen lisäksi Gurdjieff improvisoi harmonilla. Hänen Pariisissa elämänsä viimeisinä vuosina soittamiaan improvisaatioita nauhoitettiin, ja ne on julkaistu (Harmonic Development, Basta).

Ensimmäinen julkinen "Movements" -näytös järjestettiin Tbilisin oopperatalossa 22. kesäkuuta 1919.

Gurdjieffin mukaan ihmisenä kehittymisen ponnistelut ovat huomattavasti vaikeampia yksin kuin yhteistyössä ryhmässä, jossa kaikilla on samansuuntainen päämäärä. Siksi hän loi työn harjoittamista edesauttavia rakenteita, joiden eräs tärkeä muoto ovat säännöllisesti kokoontuvat ryhmät. Ryhmät voivat toimia tietyin väliajoin tai kokoontua pidemmiksi intensiivijaksoiksi. Ryhmä muun muassa tukee yksilön työtä normaalissa elämässä.

Gurdjieff käytti erilaisia harjoituksia, kuten niin sanottua Stop -harjoitusta, edistääkseen itsetarkkailua. Muutoinkin šokit, jotka auttoivat oppilaita heräämään alituisesta unelmoinnista, olivat mahdollisia millä hetkellä hyvänsä.

Gurdjieff kirjoitti ja hyväksyi kolme nidettä kirjallisesta työstään julkaistavaksi nimellä All and Everything (Kaikki ja kaikesta) (Все и вся). Tämän magnum opuksen ensimmäinen osa, Belsebubin tarinoita pojanpojalleen (Рассказы Вельзевула своему внуку), on pitkä ja allegorinen kertomus, jossa Belsebub kertoo Maa-planeetan merkillisten kolmiaivoisten olentojen selittämättömästä käyttäytymisestä pojanpojalleen. Gurdjieff haastaa lukijansa ponnistelemaan äärirajoilleen niin kirjoitusten lukemisen kuin niiden ymmärtämisenkin suhteen, hän käyttää tarinoita opetusvälineenä opetukseensa. Toinen osa Meetings with Remarkable Men (Встречи с замечательными людьми) on kirjoitettu ymmärrettävämmin. Se valottaa Gurdjieffin varhaisia vuosia ja sisältää lisäksi monia vertauskuvallisia esityksiä. Hänen viimeinen, viimeistelemätön teoksensa Life is Real Only Then, When "I Am" (Жизнь реальна только тогда, когда «Я есть») sisältää myöhempien vuosien omaelämäkerrallista aineistoa, hänen puheitaan ryhmälle New Yorkissa 1930 sekä esseen The Outer and Inner World of Man.

• The psychology of Man’s Possible Evolution; P. D. Ouspensky ISBN 9780140191547 ©1974
  • suom. Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet (Karatas-Seura, 2008) ISBN 9789529245956
• Toward Awakening; Jean Vaysse ©1980
• Simple Explanations of Work Ideas ISBN 0948333316 ©1993
• Gurdjieff: A Very Great Enigma; J. G. Bennett, 1969
  • suom. Gurdjieff - hyvin suuri arvoitus; J. G. Bennett ISBN 9789526723907 ©2009

• Our Life with Mr. Gurdjieff: Thomas ja Olga de Hartmann (1964, 1983 and 1992)
• Boyhood with Gurdjieff; Fritz Peters (1964)
• Teachings of Gurdjieff; C. S. Nott (1961)
• Undiscovered Country; Kathryn Hulme (1966)
• Who are you Mr. Gurdjieff?; Rene Zuber (1980)
• Idiots in Paris; J. G. and E. Bennett (1980)

• Mount Analogue; Rene Daumal ISBN 9781585673421 1974, ©1952
• Opening, Collected Writings of William Segal, 1985–1997 ISBN 9780826411037 ©1998

• J. G. Bennett
  • Aineen, elämän ja kosmoksen energiat (Karatas-Seura ry, 2014) suom. Jukka Laakso
  • Enneagrammi - kosminen symboli (Karatas-Seura, 2011) ISBN 9789526723914 suom. Tapani Mäntylä
  • Gurdjieff - hyvin suuri arvoitus (Karatas-Seura, 2009) ISBN 9789526723907 suom. Väinö Kopponen
  • Ihminen kriisitilassa (Karatas-Seura ry, 2016) ISBN 9789526723945 suom. Väinö Kopponen
  • Muuntumisen tie (Karatas-Seura, 2008) ISBN 9789529227983 suom. Timo Kyllönen
• P. D. Ouspensky
  • Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet (Karatas-Seura ry, 2019) uusittu ja laajennettu laitos ISBN 9789526723969 suom. Karatas-Seura
  • Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet (Karatas-Seura, 2008) ISBN 9789529245956 suom. Kari Krohn
  • Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (Basam Books, 2003) ISBN 9789529842919 suom. Timo Kurki-Suonio
• G.I. Gurdjieff
  • Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa (Sammakko, 2013) ISBN 9789524832502
• Jeanne de Salzmann
  • Olemisen todellisuus (Basam Books 2013) ISBN 9789522601803

• Meetings with Remarkable Men Internet Movie Databasessa. (englanniksi) Gurdjieffin elämäkertaan pohjautuva elokuva, ohjaus Peter Brook.

• The Music of Gurdjieff / de Hartmann, Piano, alkuperäisäänitys, 3 cd:tä. G-H Records ©1989. TCD1001-1003
• Gurdjieff, Harmonic Development. The Complete Harmonium Recordings 1948-1949, Basta 2004. 30-9115-2
• Oriental Suite: The complete orchestral music 1923 - 1924, 2006. 4 cd:tä.
• G.I. Gurdjieff: 23 pieces pour piano, vol. I. Editions Janus, Paris, LP, Carol Robinson, Jeanne de Salzmann, 1950.
• Volume I: Asian Songs and Rhythms. Linda Daniel-Spitz, Charles Ketcham, Laurence Rosenthal Vergo 1997. WER6284-2
• Volume II: Music of the Sayyids and the Dervishes. Linda Daniel-Spitz, Charles Ketcham, Laurence Rosenthal, Vergo 1998. WER 6292-2
• Volume III: Hymns, Prayers, and Rituals. Charles Ketcham, Laurence Rosenthal, Vergo 1999. WER 6625 2
• Volume IV: Hymns from a Very Great Temple and Other Selected Works. Charles Ketcham, Laurence Rosenthal. Wergo, 2001. WER 6643 2
• Resonance I The music of Gurdjieff / de Hartmann arranged for instruments, copyright MMII, Rochester Folk Art Guild, 2001. SCH001
• Resonance II The music of Gurdjieff / de Hartmann arranged for instruments, MMV, Schadowrider Records, 2003 & 2004. SCH002
• The Gurdjieff /de Hartmann, Easter Music, 2004. Stafford Ordahl, Piano. GFA0002.
• The Music of Gurdjieff / de Hartmann. Stafford Ordahl, Piano, 2003. GFA0001.
• Music by Gurdjieff - de Hartmann, Laurence Rosenthal, piano. ©2006 Windemere Music Publishers. WM3001.
• Gurdjieff / de Hartmann, Music for the Movements, Wim Van Dullemen, Channel Classics 2 cd:tä, 2001. CCS15298
• Gurdjieff / Tsabropoulos, Chants, Hymns and Dances. Anja Lechner, Vassilis Tsabropoulos, 2004. ECM9819613
• Gurdjieff, The Music Of Gurdjieff – De Hartmann, Michele Thomasson, Michele Fedrigotti, Danilo Lorenzini Felmay. CDGO001
• Gurdjieff / de Hartmann music, volumes 1-12; Alain Kremsky

• All and Everything
• Enneagrammi
• Neljäs tie

• Jeanne de Salzmann
• P. D. Uspenski
• Thomas de Hartmann

• Leavitt, Darrell G.: A case study in Normative Integration: The Transformation of a Gurdjieff Group, Concordia University, sosiologian laitos, Montreal, Kanada, 1976.

• Byrd, Rudolph Paul: Jean Toomer: Portrait of an Artist, The Years with Gurdjieff, 1923-1936. Yalen Yliopisto, toukokuu 1985.
• Challenger, Anna Terri: An Introduction to Gurdjieff's Beelzebub: A Modern Sufi Teaching Tale. Kent State University, elokuu 1990.
• Pecotic, David J.: Body and Cosmology in the Mysticism of G. I. Gurdjieff. Esotericism and Phenemological Anatomy in "Beelzebub's Tales to His Grandson" and "In Search of the Miraculous". Religious Studies at the University of Sydney, Australia.
• Pittman, Michael Scott: G. I. Gurdjieff: Textualizations of Medieval Storytelling and Modern Teachings on the Soul. Stony Brook University, elokuu 2005.
• Wellbeloved, Sophia: Gurdjieff, Astrology & Beelzebub's Tales. Theology Department at King's College, Lontoo, 1999.