Georg Friedrich Händel
Georg Friedrich Händel [hendl] (Britanniassa George Frideric Handel [händl]; 23. helmikuuta 1685 Halle, Brandenburg-Preussi – 14. huhtikuuta 1759 Lontoo, Englanti, Ison-Britannian kuningaskunta) oli saksalaissyntyinen säveltäjä.[1] Häntä on usein pidetty Johann Sebastian Bachin jälkeen merkittävimpänä 1700-luvun barokkisäveltäjänä. Händel loi uransa pääosin Englannissa, jossa hän toimi 1714 alkaen hovisäveltäjänä. Hänet tunnetaan parhaiten vokaaliteoksistaan, erityisesti oratorioistaan sekä oopperoistaan.lähde?
| Georg Friedrich Händel | |
|---|---|
 Balthasar Dennerin maalaus Händelistä 1720-luvulta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. helmikuuta 1685 Halle, Brandenburg-Preussi |
| Kuollut | 14. huhtikuuta 1759 (74 vuotta) Lontoo, Englanti, Ison-Britannian kuningaskunta |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | barokki |
| Soittimet | urut, cembalo ja oboe |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| gfhandel.org | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämä
Nuoruus
Händel syntyi Hallen kaupungissa Saksan itäosassa. Händelin toinen etunimi on kastetodistuksessa muodossa Friederich,[2] mutta Friedrich on vakiintuneempi muoto. Jo seitsemänvuotiaana hän hallitsi cembalon ja urut ja alkoi säveltää ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana. Ensimmäiset musiikkitunnit hän sai Friedrich Wilhelm Zachaulta, joka vaikutti suuresti Händelin myöhempään tyyliin. Isänsä toiveesta hän alkoi opiskella lakia Hallen yliopistossa vuonna 1702 mutta keskeytti opinnot jo seuraavana vuonna siirtyäkseen viulunsoittajaksi Hampurin oopperaan. Siellä hän sävelsi muun muassa ensimmäiset oopperansa Almiran ja Neron.lähde?
Vaikka Georg Friedrich Händel ja hänen ikätoverinsa Johann Sebastian Bach olivat kotoisin lähekkäisistä saksalaisista kaupungeista (Halle ja Eisenach) ja vaikka he toimivat aktiivisesti samoina vuosina, säveltäjät eivät tiettävästi koskaan henkilökohtaisesti tavanneet.[3]
Vuosiksi 1707–1709 Händel matkusti opiskelemaan Italiaan, missä hän sävelsi italialaistyyppisiä oopperoita (muun muassa Rodrigo vuonna 1707 ja Agrippina vuonna 1709), kantaatteja ja oratorioita (La Resurrezione vuonna 1709 ja Il Trionfo del Tempo vuonna 1710), joiden ansiosta hän sai suosiota muuallakin Euroopassa. Italiassa Händel tutustui muiden muassa Arcangelo Corelliin sekä Alessandro ja Domenico Scarlattiin. Vuonna 1710 Händelistä tuli Hannoverin vaaliruhtinaan hovin kapellimestari. Samana vuonna hän vieraili Lontoossa, jossa hänen oopperansa Rinaldo sai hyvän vastaanoton.[1][4]
Muutto Lontooseen
Vuonna 1712 Händel muutti pysyvästi Lontooseen, jossa hän sai kuningatar Annalta 200 punnan vuotuisen palkan.[1] Seuraavana vuonna hän sävelsi muun muassa kuningattaren syntymäpäivän kunniaksi oopperakonsertin Ode for the Birthday of Queen Anne ja Utrechtin rauhan kunniaksi luultavasti hovin toimeksiannosta kantaatin Utrecht Te Deum. Vuonna 1714 Händelistä tuli Englannin hovisäveltäjälähde? ja vuonna 1727[5] maan kansalainen. Saksan-vierailunsa aikana 1716 Händel sävelsi oratorion Heinrich Brockesin tekstiin. Vuonna 1723 hän muutti osoitteeseen 25 Brook Street, jossa asui lopun ikänsä.lähde?
Kaudelta 1717–1720 ovat peräisin 12 Chandos-anthemia sekä cembalosarjat ja konsertot opus 3. Vuonna 1719 Händelistä tuli oopperayhdistyksen Royal Academy of Musicin johtaja ja säveltäjä. Tältä ajalta ovat peräisin lukuisat oopperat, kuten Radamisto, Floridante, Ottone, Giulio Cesare, Rodelinda, Alessandro ja Admeto. Yhdistys meni vararikkoon 1728, tosin Händel jatkoi uuden yhdistyksen (New tai Second Academy of Music) toimintaa vuoteen 1733. Samana vuonna hän perusti uuden yrityksen ja sävelsi seuraavina vuosina muun muassa oopperat Poro, Ezio, Orlando, Ariodante, Alcina, Atalanta ja Berenice. Myös se meni konkurssiin vuonna 1737, ja saatuaan samana vuonna halvauskohtauksen säveltäjä lähti Aacheniin. Händelin palattua Lontooseen italialaistyyppiset oopperat olivat menneet pois muodista, ja hänen viimeisiksi oopperoikseen jäivät Faramondo, Serse, Imeneo ja Deidamia.lähde?
Viimeiset vuodet
Tietoisena oratorioidensa saamasta suosiosta Händel keskittyi nyt niiden säveltämiseen: niin sanotut Englantilaiset oratoriot eli Saul, Israel Egyptissä, Messias (Messiah, 1741), Samson, Semele, Joseph, Judas Maccabeus, Joshua, Salomo (Solomon, 1749) ja Jephta olivat oikeastaan oopperoita ilman näyttämötapahtumia, aiheiltaan hengellisiä, antiikin mytologiasta ammentavaa Semeleä lukuun ottamatta. Vuonna 1749 esitettiin Ilotulitusmusiikki (Music for the Royal Fireworks), jonka hän oli säveltänyt Aachenin rauhan kunniaksi. Sen ensiesitys oli katastrofi siinä mielessä, että konsertin aikana ilotulitteet sytyttivät tulipalon. Vuonna 1751 Händelin näkö alkoi heiketä, ja lopulta hän sokeutui vuonna 1753 täysin. Silti hän jatkoi yhä kapellimestarina ja sävelsi ja tarkisti teoksiaan J. C. Smithin avustuksella. Händel kuoli vuonna 1759 Lontoossa, jonne hänet myös haudattiin Englannin kuninkaiden kruunajaiskirkkoon Westminster Abbeyiin.[1]
Musiikki
Händelin teokset mukailivat aikansa barokkityyliä, mutta olivat samalla persoonallisia. Tunnetuin hän on vokaaliteosten, lähinnä oopperoiden ja oratorioiden säveltäjänä, mutta myös monet hänen konserttonsa ovat saaneet suosiota viime aikoina. Säveltäjän kuoleman jälkeen vain oratorioiden suosio säilyi, ja oopperat vaipuivat unohdukseen osin jo säveltäjän elinaikana, mutta tulivat uudelleen yleisen kiinnostuksen kohteeksi 1960-luvulta lähtien. Seuraavien sukupolvien säveltäjistä esimerkiksi Joseph Haydn sekä Ludwig van Beethoven pitivät Händeliä suurimpana esikuvanaan, ja Wolfgang Amadeus Mozart teki Messias-oratoriosta uuden sovituksen saksan kielelle.lähde?
Händel kehitti barokin italialaistyyppisen opera serian huippuunsa. Oopperat, joita hän ehti säveltää noin 50, perustuivat perinteen mukaisesti yleensä antiikin mytologisiin aiheisiin, ja ne olivat myös italiankielisiä, vaikka suurin osa niistä esitettiinkin Englannissa. Händelin oopperat olivat pitkään unohduksissa mutta ne on löydetty 1900-luvulla uudelleen, ja ne kuuluvat nyt arvostetuimpien oopperoiden joukkoon. Tunnetuin oopperoista on mahdollisesti Julius Caesar, joka käsittelee Julius Caesarin ja Kleopatran suhdetta.lähde?
Händel sävelsi 23 oratoriota. Niistä kuuluisin on Messias-oratorio (1741), jota esitetään usein joulun ja pääsiäisen aikaan. Sitä pidetään yhtenä suurimmista kuoroteoksista, ja se on esitetyimpiä kuoroteoksia.[6] Oratorioista toiseksi tunnetuin on Salomo (1749). Säveltäjän muita vokaaliteoksia ovat hengelliset kantaatit ja hymnit sekä maalliset kantaatit, aariat, duetot ja triot. Hieman oopperatyylin sävelletty Dixit Dominus (1707) on kenties Händelin tunnetuin hengellinen vokaalimusiikin teos oratorioiden jälkeen. Teos syntyi Italiassa aikana, jolloin auktoriteetit olivat kieltäneet oopperamusiikin teon.lähde?
Händel sävelsi myös runsaasti soitinmusiikkia, joista tunnetuimpia ovat Vesimusiikki (Water Music, 1717), Ilotulitusmusiikki (1749), concerto grossot opus 3 ja opus 6 sekä urkukonsertot. Hän sävelsi myös kamarimusiikkia, kuten triosonaatteja ja sonaatteja erilaisille soolosoittimille ja basso continuolle.lähde?
Händelin teosluettelot ja kokonaislaitokset
Saksalainen musiikintutkija ja Hallen musiikkiyliopiston professori Bernd Baselt julkaisi vuosina 1978–1986 kolmena niteenä Händelin teosluettelon (Händel-Werke-Verzeichnis, lyhenne HWV). Luettelo on Händelin tuotannon temaattinen luettelo. Händel-Werke-Verzeichnis ei ole kronologinen, toisin sanoen HWV 1 ei ole Händelin ensimmäinen eikä HWV 612 Händelin viimeinen teos, vaan luettelointi on jaettu eri alueisiin.[7] Toisaalta Händelin tuotannossa on numeroimattomia, virheellisesti attribuoituja ja muunnelmina pidettyjä teoksia, jotka luettelomerkinnöissä on täydennetty lisämerkinnöin, esimerkiksi HWV 251 ad.lähde?
Englantilainen urkuri ja säveltäjä Samuel Arnold (1740–1802) oli aikaisemmin vuosina 1787–1797 koonnut Händelin tuotantoa, kunnes Saksan Händel-seura julkaisi kattavamman Händel-Gesellschaft-edition vuosina 1858–1902 (G. F. Händel’s Werke, tunnetaan lyhenteellä HG). Händel-Gesellschaft-laitos sisälsi kuitenkin puutteita, ja Julius Rietz (1812–1877) ja Max Seiffert tekivät siihen useita korjauksia. Georg-Friedrich-Händel-Gesellschaftin vuodesta 1955 julkaisema laaja, autenttisuuteen pyrkivä Hallische Händel-Ausgabe pyrkii korjaamaan ja täydentämään aiemman kokonaislaitoksen puutteet[8].
Sävellyksiä
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Orkesteriteoksia
- Vesimusiikki, op. 3
- 6 konserttoa uruille, op. 4
- 7 triosonaattia, op. 5
- 12 concerto grossoa jousille ja haluttaessa puhaltimille, op. 6
- Ilotulitusmusiikki
Oopperoita
Vuosiluku viittaa oopperan ensiesitykseen.
Oratorioita
Händel sävelsi 23 oratoriota, joita ovat muun muassa:
- Messias-oratorio (Messiah, 1741)
- Salomo (Solomon, 1749)
Lähteet
- George Frideric Handel Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
- www.haendelhaus.de (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Britten, Benjamin & Holst, Imogen: Musiikin vaiheet, s. 46. Suomeksi toimittanut Kari Rydman. Helsinki: WSOY, 1960.
- Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 189–190. Helsinki: Otava, 1948.
- British Citizen by Act of Parliament: George Frideric Handel parliament.uk. Viitattu 3.4.2012. (englanniksi)
- George Frideric Handel (1685-1759) British Library. Viitattu 27.8.2013. (englanniksi)
- Catalogue of Handel’s Music viimeksi päivitetty 30.8.2020. GFHandel.org. Viitattu 26.7.2022. (englanniksi)
- Editions of Handel’s Music viimeksi päivitetty 30.8.2020. GFHandel.org. Viitattu 26.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg Friedrich Händel Wikimedia Commonsissa
- Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Georg Friedrich Händel. Teosten yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelo. (PDF)
- Georg Friedrich Händel International Music Score Library Project (englanniksi)
- Vapaasti käytettävissä olevia Händelin partituureja. Mutopia Project.