G-proteiini

G-proteiinit (guaniininukleotidia sitovat proteiinit) ovat toisiolähettikaskadeihin liittyviä proteiineja. Niiden signaalinvälitysmekanismiin kuuluu guanosiinidifosfaatin (GDP) korvaaminen guanosiinitrifosfaatilla. G-proteiinit kuuluvat GTPaaseihin.

G-proteiini

G-proteiinit ovat kenties tärkeimpiä signaalinvälitykseen osallistuvia molekyylejä. Ne liittyvät diabetekseen, alkoholismiin, joihinkin syövän muotoihin sekä moniin muihin sairauksiin. Alfred Gilman ja Martin Rodbell saivat 1994 Nobelin lääketieteen palkinnon G-proteiinien keksimisestä ja tutkimisesta.[1]

G-proteiinit ovat solukalvoon kiinnittyneitä trimeerejä, jotka koostuvat α-, β ja γ-osasta. G-proteiinikytkentäiset reseptorit aktivoivat G-proteiineja. G-proteiinin aktivoituessa GDP vaihtuu GTP:hen ja proteiinin alfaosa (G_α-GTP) sekä beeta-gamma-osa (G_βγ) irtoavat toisistaan sekä reseptorista. G_α-GTP ja G_βγ voivat molemmat aktivoida omia signalointiteitään.