G-funk
G-funk eli gangsta-funk on hip hop -musiikin alalaji, joka polveutui Yhdysvaltain länsirannikon gangsta rap -musiikista 1990-luvun alussa.[1] G-funkissa yhdistyvät rapmusiikille tyypilliset sanoitukset sekä funkmusiikin rytmit ja biitit. G-funkissa käytetään melodisia syntetisaattoreita, matalaa bassoa, hidasta hypnoottista groovea, naistaustalaulajia[1] ja "West Coast Whistleksi" kutsuttua kimeää "liukuvaa" ääntä. Sanoitukset koostuvat usein seksistä, huumeista, väkivallasta ja naisista.
Dr. Dre on yksi g-funkin pioneereista.
G-funkia ei edusta Snoop Doggin, Warren G:n sekä Nate Doggin perustaman 213-yhtyeen lisäksi monikaan kuuluisa artisti tai yhtye, mutta useammat albumit saattavat sisältää muutamia tai yksittäisiä niin sanottuja G-funk-tyylisiä kappaleita.
Tunnettuja G-funk-albumeita
- Dr. Dre - The Chronic (1992)
- Snoop Dogg - Doggystyle (1993)
- Warren G - Regulate...G Funk Era (1994)
- 2Pac - All Eyez on Me (1996)
- Playaz Tryna Strive - All Frames Of The Game (1996)
- Eazy-E - It's On (Dr. Dre) 187um Killa (1993)
- South Central Cartel - Allday Everyday (1997)
- Tha Dogg Pound - Dogg Food (1995)
- Ice Cube - Lethal Injection (1993)
- Nate Dogg - G-Funk Classics, Vol. 1&2 (1998)
- DJ Quik - Safe + Sound (1995)
- Above the Law - Vocally Pimpin' (1991)
- B.G. Knocc Out & Dresta - Real Brothas (1995)
- Coolio - Gangsta’s Paradise (1995)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.