Gəncə

Gəncə ([ɟænˈd͡ʒæ], myös Gandža[1][2]; arm. Գանձակ, ven. Гянджа́, Gjandža tai Ганджа́, Gandža[3]; vuosina 1804–1918 Jelizavetpol ja vuosina 1935–1989 Kirovabad[4]) on Azerbaidžanin toiseksi suurin kaupunki.[5] Se sijaitsee Pienen-Kaukasuksen koillispuolella Kuran sivujoen Gəncəçayn varrella[6] 375 kilometriä Bakusta länteen.[7] Kaupunki muodostaa erillisen hallintoalueen, joka rajoittuu Göygölin ja Samuxin piireihin. Asukkaita on 314 600 henkeä (vuonna 2010).[8]

Gəncə

Gəncə

Koordinaatit: 40°41′N, 46°22′E

Valtio  Azerbaidžan
Kaupungiksi 1824
Väkiluku (2010) 314 600


















Aikaisemmin kaupungissa oli huomattavat armenialais- ja venäläisvähemmistöt (27,1 ja 13,4 % vuonna 1959).[9] Vuoden 1999 väestönlaskennan mukaan 98,5 % asukkaista on azereja.[10]

Historia

Gəncə on perustettu 400-[6] tai 600-luvulla.[4] 900-luvulta 1200-luvun alkuun saakka se oli huomattava kaupan, käsityöammattien ja kulttuurielämän keskus. Vuoden 1138 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen kaupunki siirrettiin uudelle paikalle. Se tunnetaan runoilija Nizamin kotipaikkana.[11] Mongolit hävittivät Gəncən vuonna 1231,[12] minkä jälkeen sen kehitys taantui. Nykyiselle paikalleen kaupunki siirrettiin 1600-luvun alussa.[11]

1700-luvulla kaupungista tuli Gəncən kaanikunnan keskus. Sen ensimmäinen hallitsija oli Persian Nadir-šaahia vastaan taistellut Şahverdi-kaani. Gəncən kaanikunta tasapainoili Persian, Turkin ja Venäjän laajentumispyrkimysten keskellä sekä kävi sotaa Karabahin kaanikuntaa ja Georgiaa vastaan. Cavad-kaani tuki persialaisten hyökkäystä vuonna 1795.[13]

Venäläiset valtasivat Gəncən vuonna 1804 ja nimesivät sen Jelizavetpoliksi (ven. Елизаветпо́ль) Aleksanteri I:n puolison mukaan. Vuonna 1868 siitä tuli Jelizavetpolin läänin keskus.[14] Vuonna 1883 rakennettiin kaupungin läpi kulkeva rautatie.[6] Vuonna 1892 Jelizavetpolissa oli 25 800 asukasta, joista 52,0 % oli azereja ja 40,9 % armenialaisia. Asukkaat harjoittivat etupäässä puutarhanhoitoa, viininviljelyä ja silkin tuotantoa.[14]

Vuonna 1918 Gəncə oli muutaman kuukauden ajan itsenäisen Azerbaidžanin tasavallan pääkaupunki.[12] Puna-armeija valtasi sen toukokuussa 1920. Vuonna 1935 kaupunki nimettiin Sergei Kirovin mukaan Kirovabadiksi (ven. Кироваба́д). Neuvostoaikana siitä kehittyi huomattava teollisuuskeskus.[6] Vuonna 2020 Armenia ampui kaupunkiin ohjuksia, kun oli käynnissä sota.[15][16][17][18]

Liikenne

Kaupungin kautta kulkee Bakun ja Tbilisin välinen rautatie. Se on myös tärkeä maantieliikenteen risteyspaikka.[6] Vuonna 2006 uudistetulta Gəncən lentokentältä on säännölliset lennot Bakuun, Nahitševaniin, Istanbuliin ja Moskovaan.[19]

Nähtävyydet

Nähtävyyksiin kuuluvat vuonna 1606 rakennettu perjantaimoskeija minareetteineen, entinen madrasa, posliinimuseona toimiva Çökək-hamam, 1800-luvun karavaaniseraiji, Tatlarin korttelimoskeija, venäläinen ja armenialainen kirkko sekä erikoinen pulloista rakennettu talo. Kaupungin ulkopuolella sijaitsevat 1600-luvulla uudistettu İmam-zadən mausoleumikokonaisuus[20] ja vuonna 1947 pystytetty Nizamin mausoleumi.[6] Gəncəssä on historiallinen museo, Məhsəti Gəncəville nimetty miniatyyrimuseo ja taidegalleria.[21]

Lähteet

  1. Uusi tietosanakirja, 10. osa, s. 783. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
  2. Neuvostoliitto: aakkosellinen tietokirja neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden kuvaamana, s. 56. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1967.
  3. Levašov, Je.A.: Slovar prilagatelnyh ot geografitšeski nazvani, s. 123, 142. Moskva: Russki jazyk, 1986.
  4. Bolšoi entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 354. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1991. ISBN 5-85270-042-8.
  5. Strana ognei Azerbaidžan: Administrativno-territorialnoje delenije files.preslib.az. Viitattu 10.4.2011. (venäjäksi)
  6. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 12, s. 207. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
  7. Štšukina, Ju.A.: Azerbaidžan, s. 200. Moskva: Vokrug sveta, 2010. ISBN 978-5-98652-286-9.
  8. Azərbaycan Respublikası Dövlət Statistika Komitəsi: Azərbaycanın regionları azstat.org. Viitattu 10.4.2011. (azeriksi)
  9. Etno-Kavkaz: Naselenije Azerbaidžana ethno-kavkaz.narod.ru. Viitattu 30.6.2011. (venäjäksi)
  10. Ethnic composition of Azerbaijan 1999 pop-stat.mashke.org. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)
  11. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-e izdanije), tom 21, s. 115. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1953.
  12. John Noble, Michael Kohn, Danielle Systermans: Georgia, Armenia & Azerbaijan (3rd edition), s. 281. Victoria, Oakland, London: Lonely Planet, 2008. ISBN 978-1-74104-477-5.
  13. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 7, s. 477. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  14. Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Jelizavetpol. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  15. Vuoristo-Karabahin taisteluissa yritetään saada aikaan tulitauko – siviilit ovat joutuneet keskelle sotaa Yle Uutiset. Viitattu 18.10.2020.
  16. Nagorno-Karabakh conflict: Major cities hit as heavy fighting continues BBC News. 4.10.2020. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  17. Azerbaijan's Ganja under fire once again by Armenian troops Trend.Az. 8.10.2020. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  18. Nagorno-Karabakh: Armenia, Azerbaijan trade accusations as civilian areas hit despite truce France 24. 11.10.2020. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  19. John Noble, Michael Kohn, Danielle Systermans: Georgia, Armenia & Azerbaijan (3rd edition), s. 283. Victoria, Oakland, London: Lonely Planet, 2008. ISBN 978-1-74104-477-5.
  20. Štšukina, Ju.A.: Azerbaidžan, s. 210–220. Moskva: Vokrug sveta, 2010. ISBN 978-5-98652-286-9.
  21. Štšukina, Ju.A.: Azerbaidžan, s. 214–217. Moskva: Vokrug sveta, 2010. ISBN 978-5-98652-286-9.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.