Götajoki

Götajoki alkaa Vänersborgista, virtaa Trollhättanin, Lilla Edetin ja Alen kuntien läpi. Joki haarautuu Kungälvin ja Göteborgin rajalla. Göteborgsgrenen virtaa Göteborgissa ja Nordre älv muodostaa Kungälvin ja Göteborgin välisen kuntarajan. Joen ympäristössä elää noin miljoona ihmistä. Joki on tärkeä maisemallinen elementti läpivirtauskunnille, mutta joesta otetaan myös raakavettä jokivarren asukkaille ja edelleen näiden ympäristökunnille, kuten Mölndal, Partille ja Öckerö. Götajoen vesihuollon piirissä elää 700 000 asukasta.[7][11]

Joenvarren merkittävimmän taajama-alueen muodostaa Göteborgin keskustaajama, joka on monikuntainen kompleksi. Seuraavaksi suurin taajama on Trollhättan, jossa asuu noin 50 000 asukasta. Sen suuri vaikutus jokeen perustuu vesivoimaan, teollisuuteen ja seudun asukastiheyteen. Trollhättanin pohjoispuolella sijaitsee Vänersborg, jonka lähiympäristössä asuu 30 000 asukasta, Göteborgin pohjoispuolella sijaitsee Kungälvin noin 20 000 asukkaan taajama, ja jokivarren keskijuoksulla sijaitsevat vielä Nödinge-Nol, jossa on 12 000 asukasta, Lilla Edet, jossa on 4 000 asukasta, Göta, jossa on 1 000 asukasta ja Lödöse, jossa on noin 2 000 asukasta.[10][lower-alpha 2]

Leveillä joilla maantiet kulkevat tavallisesti kummallakin puolella jokea. Jokea ylittävät sillat ovat silloin harvinaisia. Joen itäpuolta kulkee valtatie E45 Göteborgista Vänersborgiin, ja se jatkaa Vänernin ohitse pohjoiseen. Valtatien E45 rinnalla kulkee sitä vanhempi maantie, jota myöten pääsee lähiseudun taajamiin. Göteborgista alkava ja joen länsirantaa seuraava valtatie E6 (Norgevägen) poikkeaa jo Kungälvissä merenrannikolle. Täältä jatkaa joen länsirantaa vanha maantie, joka käy kaikissa länsipuolen rantataajamissa.[10]

Niissä Götajoen kohdissa, jossa ei ole useita rinnakkaisia uomia tai suuhaaroja, on joen leveys 70–270 metriä [lower-alpha 1]. Voimalaitoksien patoaltaissa voi vedenpinta kohota paljon luonnollista tasoaan korkeammalle, jolloin patoallaskin on tavallista leveämpi. Esimerkiksi Trollhättanissa on patoallas noin 900 metriä leveä. Ylityspaikkoja esiintyy Götajoen jokilaaksossa harvakseltaan. Göteborgin keskustassa joen alittavat Marieholmin tunneli ja Tingstadin tunneli ja sen ylittävät sillat Götaälvbron ja Älvsborgin silta. Hisingenin ja mantereen välissä on Norrledenillä oma silta ja Bohusissa Jordfallsbron. Kungälvissä ylittää Fästningsholmenilla Nordre älvin lyhyet kaksi siltaa. Myös Norgevägenillä on silta Kungälviin. Hisingeniltä pääsee pohjoiseen myös lautalla, joka liikennöi Nordre älvin alajuoksulla. Seuraavat Götajoen ylittävät sillat sijaitsevat yläjuoksulla Lilla Edetissä. Voimalaitospadolla ja sen alapuolella on kaksi siltaa. Samanlainen ylitysmahdollisuus on myös Trollhättanissa, jonka voimalaitoksen patoa seuraa tie. Padon yläpuolella sijaitsee vielä yksi silta. Trollhättanin pohjoispuolella sijaitsee valtatiehen E45 kuuluva Stallbackabron. Viimeiset sillat sijaitsevat aivan yläjuoksulla. Vargön silta, Karls gravin silta ja Trafikkanalenin Dalbobron ylittävät Götajoen ylimmät vesiosuudet.[10]

Rautatiet vaativat usein omat siltansa. Göteborg on eteläisten, itäisten ja pohjoisten ratalinjojen kohtaamispaikka. Teollistumisen aikana tuli rataverkosta Göteborgin ympäristössä tiheä. Götajoen itärantaa seuraa rata, joka jatkaa Vänersborgiin asti. Siellä kohtaavat Vänernin kiertävät radat Norjasta tulevan radan ja itään jatkavat radat. Joen ylittäviä rautatiesiltoja on Vänersborgissa, Trollhättanissa, Kungälvissä ja Göteborgin keskustassa. Keskustassa ylittää joen myös raitiovaunutieliikenne.[10]

Vaikka Götajoen kanavoimista ajateltiin jo 1500-luvulla, saatiin se päätökseen vasta 1800-luvulla. Lilla-Edetissä, Trollhättanissa ja Vargönissä oli suuria koskia, joita ei voinut ohittaa laivalla. Joen kokonaispudotus on 44 metriä ja se jakautuu voimaloiden patojen vedenkorkeuseroina ilmaistuna Lilla-Edetissä 6,4 metriä, Trollhättanissa 32,5 metriä ja Vargönissä 4,9 metriä. Jokea on rakennettu kanavaksi ruoppaamalla ja kallioita räjäyttämällä noin 10 kilometrin matkalla. Luonnollisia väylänosuuksia on 72 kilometriä. Laivaliikenne käyttää alajuoksulla väylänään sekä Nodre älviä että Göterborgsgreneniä ja yläjuoksulla liikenne ohjataan Karls gravia pitkin Vassbotteniin ja Trafikkanalenia myöten Vänerniin. Tällä Trollhättanin kanavana tunnetulla vesireitillä on kuusi sulkua, 9 nostosiltaa ja kolme kiinteää siltaa. Vesireitin syväys on 6,3 metriä ja matalimmat kiinteät sillat sijaitsevat Nordre älvillä, jossa ne ovat 12,5 metriä korkeat. Korkein kiinteä silta on Göteborgissa sijaitseva Angeredsbron, jolla on korkeutta 47 metriä, ja toiseksi korkein on Trollhättanissa sijaitseva Stallbackabron, jolla on korkeutta 27 metriä. Muut sillat ovat läppäsiltoja, yksi on kääntösilta ja yksi nostosilta. Väylän nopeusrajoitukset ovat viisi tai kymmenen solmua. Nykyään jokea matkaa noin 1 000 laivaa vuodessa ja ne kuljettavat Götajoen ja Vänernin satamiin 2–3 miljoonaa tonnia tavaraa tai raaka-aineita. Vapaa-ajan veneilyn liikennöintitiheys on noin 2 800 venettä vuodessa.[4][7][12]

Suurin osa Götajoen läpi virtaavasta vedestä tulee Vänernjärvestä. Yläjuoksun vesitilannekin vaikuttaa Götajoen virtaamiin, sillä yläpuoliset vedet ovat säännösteltyjä ja sekä kevättulvien että korkean veden aikana jokeen juoksutetaan jopa yli 1 000 kuutiometriä vettä sekunnissa. Teollistumisen aikana Vänerniin laskevia jokia käytettiin viemäreinä samoin kuin Götajokeakin. Vedenlaatu heikkeni 1800-luvulta alkaen 1970-luvulla saakka, jonka jälkeen sekä järvi että jokia ovat puhdistuneet takaisin 1800-luvun lopun tilanteeseen. Vedenlaadun eteen tehdään edelleen työtä ja tavoitteena on puhdas vesi. Joen vettä on otettu 1800-luvulta alkaen ja edelleen otetaan raakavedeksi kotitalouksien juomaveden tuottamiseksi. Joen vettä käytetään edelleen teollisuuden raakavesilähteenä ja prosessien jäähdytysvetenä. Haja-asutusalueiden maa- ja metsätalouden yhteiset päästöt fosforin osalta kolme neljäsosan päästöistä ja yli puolet typen päästöistä. Myös vedenpuhdistuslaitoksien läpi pääsevien ravinteiden osuudet ovat samansuuruiset teollisuuspäästöihin nähden. Jokiveden sameutta lisäävät myös rahtialusten ja pienveneilijöiden liikenne joella.[13]

Jokiveden käyttö on raakavetenäkin lähes juomavesilaatuista, vaikka se vielä puhdistetaan ennen vesijohtoverkkoon päästämistä. Joen ekologinen tila on kauttaaltaan välttävä lukuun ottamatta Nordre älviä, jossa tila on tyydyttävä. Joen kemiallinen tila on tyydyttävä johtuen korkeista elohopea- ja polybromididifenylaattien pitoisuuksista. Suurin elohopealähde on kivihiilivoimalat, joiden savukaasuissa sitä esiintyy. Savukaasut laskeutuvat alueelle sekä kaukaa että läheltä.[13]

Joen rannoilla tavataan ojavillakkoa, joka on vaarantunut laji. Kuusihedevesirikon esiintymisalue on pääasiassa Mölndalsånin varsilla ja kellokatkeron Säveånin. Erityisiä lintulajeja ovat kuningaskalastaja, laulujoutsen ja keltavästäräkki. Vesieläimistä majava jättää täälläkin merkiksi kaluttuja puunrunkoja ja mereltä nousee jokea Lilla Edetiin asti kirjohylje.[14]

Götajoessa ja sen sivujoissa elää 37 kalalajia. Joen suuhaaroissa elää yläjuoksuun nähden poikkeava kalasto. Alajuoksulla voi makeaan jokiveteen sekoittua merellistä suolavettä, jolloin myös murtovesissä viihtyvät lajit ovat yleisiä. Niistä lajeja ovat esimerkiksi valkoturska ja kampela. Jokilajistoon kuuluu Ruotsissa yleisiä kalalajeja: ahven, hauki, lohi, made, taimen, särki, suutari, kuore, salakka ja lahna. Harvinaisuuksia ovat merinahkiainen ja toutain.[14][15]

Vesistön valuma-alueen pinta-ala on 50 229 neliökilometriä (km²). Götajoen alue muodostuu siitä valuma-alueen osasta, jonka vedet laskevat suoraan Götajokeen, mutta josta jätetään pois Vänernin valuma-alue. Götajoen alueen pinta-ala ilman Vänernin valuma-aluetta on 3 400 km² (joskus ilmoitetaan 3 500 km² [7]). Vänerniin laskee eri ilmansuunnista monia jokia ja ojia ja sen valuma-alueeksi tulee 46 830 km². Yksi joista on Klarjoki, jonka vesistöviranomaiset ovat valinneet pääuomaksi vesistön yläjuoksulle. Klarjoen valuma-alueen pinta-ala on 11 848 km². Ilman Klarjoen valuma-aluetta on Vänernin jäljelle jäänyt valuma-alue 34 982 km² suurinen. Jos vesistön valuma-alue jaetaan kolmeen erilliseen osaan edellä kerrotulla tavalla, saadaan valuma-alueen kolmijaoksi Götajoen alue (6,8 %), Vänernin alue (69,6 %) ja Klarjoen valuma-alue (23,6 %). Götajokeen tulevasta vedestä on valtaosa peräisin Vänernistä ja vain pieni osa on peräisin Götajoen sivujoista. Vänernillä on suuri vaikutus joen vedenlaatuun, veden määrään ja sen juoksutukseen. Vesi virtaa Vänernistä mereen 1,5–5 vuorokaudessa [7].[1][2][9]

Götajoen alue jakautuu joenuomaan nähden epätasaisesti, sillä joenuoman länsipuolelle jää vain kapea alle 10 kilometriä leveä kaistale. Suurimmat sivujoet yhtyvät Götajokeen itärannassa ja niiden valuma-alueet sijaitsevat kauempana idässä.[10]

Götajoen vesistöalue on suhteellisen pieni verrattuna joen sisältämään suureen vesimäärään. Joen vesi on peräisin Vänernin valuma-alueelta, mutta siihen tulee pieni lisäys Götajoen alueen sivujoista. Sivujoet on luetteloitu alla sijaitsevaan taulukkoon. Götajoen kaksi suuhaaraa on eritelty taulukon yläosassa omiksi lohkoikseen, jonka alapuolella on uoman yhtenäisen osan sivujoet. Tietojen lähteet on luetteloitu taulukon alle ja viitteet on koottu oikeanpuoleiseen sarakkeeseen. Viitteet on luetteloitu samassa järjestyksessä kuin ne esiintyvät taulukossa.

Lähteet: 1 = [16], 2 = [17], 3 = [14], 4 = ruotsinkielinen Wikipedia, 5 = englanninkielinen Wikipedia

Götajoen alueen järvet ovat pieniä, varsinkin jos verrataan Vänerniin. Götajoen sivujoella Säveånin valuma-alueella sijaitsee kuitenkin Mjörn, jonka pinta-ala on 55 km². Se on Götajoen alueen suurin järvi. Saman joen valuma-alueeseen kuuluvat myös Anten, Säven, Sävelången ja Aspen.[18] Sivujoen Slumpånin valuma-alueeseen kuuluvat Vanderydvattnet ja Gravlången.[10]