Géza

Gézan rintapatsas Ópusztaszerin puistossa

Géza oli unkarilaisten päällikkö Árpádin pojanpoika. Unkarilaisissa historiallisissa lähteissä Géza on viimeinen Unkarin hallitsijoista, joihin viitataan Árpádin suorana jälkeläisenä. On mahdollista, että Árpádin muut jälkeläiset olivat saaneet surmansa ennen Gézan valtaannousua vuonna 972.[1]

Géza aloitti valtakautensa pyrkien vakiinnuttamaan omaan asemansa. Tähän liittyivät ilmeisesti puhdistukset, joiden myötä unkarilaiset lähteet kuvaavat Gézaa usein verisenä ja julmana hallitsijana. Asemansa vakiinnuttamiseksi Géza pyrki myös pitämään yllä hyviä suhteita ulkomaille.[1] Vuonna 973 [1] lähetti unkarilaisen lähetystön luomaan suhteita Saksan keisari Otto I:n hoviin. Samalla Géza otti kasteen ja Unkariin kutsuttiin ulkomaalaisia pappeja. Kasteen sai myös Gézan poika Vajk, eli sittemmin Stefan (unkarilaisittain István ja suomeksi Tapani) Prahan piispa Aadalbertilta. Géza suosi katolisuutta ja Veszprémiin perustettiin piispanistuin. Pannohalmaan perustettiin puolestaan benediktiiniläinen luostari. Géza ei kaikesta huolimatta ollut henkilökohtaisesti kovin hurskas kristitty, vaan hän esimerkiksi jatkoi uhraamista vanhoille unkarilaisten pakanallisille jumalille. Gézan sanotaan selittäneen tämän sillä, että hän oli tarpeeksi rikas palvoakseen useita jumalia.[2] Samaan tapaan pakanallisuudestaan unkarilaisissa lähteissä tunnetaan Gézan vaimo Sarolt.[1]

Pääkaupungikseen Géza otti Tonavan mutkassa sijainneen Esztergomin. Gézan poika Tapani otti vaimokseen Baijerin herttua Henrik II:n tyttären Gisellan, mikä päätti pitkään jatkuneen sotatilan Unkarin ja Baijerin välillä. Unkarin länsiosien heimopäällikköjen kukistamisessa Gézalla oli tukenaan saksalaisia ritareja.[2] Gézan kuoltua vuonna 997 valtaan nousi hänen poikansa Tapani, josta tuli Unkarin ensimmäinen kuningas. Ensimmäisenä kuninkaana Tapanista tuli isäänsä tunnetumpi hallitsija, mutta monet hänen uudistuksistaan lienevät pohjautuneet Gézan valtakauden uudistuksiin.[1]