Gérard Mourou

Gérard Mourou syntyi Ranskan Albertvillessä vuonna 1944.[1] Hän suoritti vuonna 1967 alemman korkeakoulututkinnon Grenoblen yliopistossa. Hänen väitöskirjansa valmistui vuonna 1973 Pierre ja Marie Curien yliopistoon. Väitöskirjan jälkeistä tutkimusta Mourou teki Kalifornian San Diegon yliopistossa.[2] Mourou työskenteli muutaman vuoden ajan ENSTA ParisTech -korkeakoulussa, jossa hän perusti ultranopeiden lasereiden tutkimusryhmän. Mourou muutti vuonna 1977 Yhdysvaltoihin, missä hän teki tutkimustyötä vuoteen 2005 saakka.[3]

Mourou toimi 1977–1988 Rochesterin yliopiston laserenergetiikan laboratoriossa ja sen professorina.[4][2] Hän julkaisi vuonna 1985 väitösohjattavansa Donna Stricklandin kanssa uuden tekniikan, joka tehosti lasereita. Siihen asti laserpulssin voimakkuutta oli rajoittanut vahvistajana käytettyjen materiaalien hajoaminen.[5] Strickland ja Mourou keksivät, että laserpulssia pitää venyttää, jolloin valon aallonpituudet etenevät peräkkäin. Laserin huipputeho väheni tällöin, ja laserpulssi voitiin ohjata vahvistimeen sitä rikkomatta. Strickland ja Mourou kokosivat lopuksi vahvistetut aallonpituudet takaisin yhteen, mikä synnytti lyhytkestoisen mutta voimakkaan laserpulssin.[6]

Mourou aloitti vuonna 1988 Michiganin yliopiston professorina. Hän oli vuonna 1991 perustamassa ultranopean optiikan laboratoriota ja johti sitä 13 vuoden ajan. Laboratorio kehittyi Mouroun alaisuudessa monialaiseksi tutkimuskeskukseksi, ja hänen tutkimusryhmänsä tekivät monia tieteellisiä läpimurtoja.[4]

Mourou jätti vuoden 2004 lopussa paikkansa Michiganin yliopistossa.[4] Hän palasi sen jälkeen Ranskaan ja johti vuosina 2005–2008 ENSTA ParisTechin, CNRS:n ja École polytechniquen yhteistä sovelletun optiikan laboratoriota. Sen jälkeen Mourou on johtanut École polytechniquen Zetta-Exawattin kansainvälistä tiedekeskusta.[7]

Mourou on palkittu urastaan useilla palkinnoilla, ja hän on saanut muun muassa The Optical Societyn ja IEEE:n jakamia palkintoja. Nobelin fysiikanpalkinnon hän jakoi vuonna 2018 Donna Stricklandin ja Arthur Ashkinin kanssa.[2] Mouroun ja Stricklandin kehittämän menetelmän ansiosta lasereista on voitu tehdä huomattavasti voimakkaampia. Heidän tekniikkaansa on käytetty laserlaitteissa, jollaisilla tehdään muun muassa silmän laserleikkauksia.[6] Mourou on tutkinut itsekin silmän laserleikkauksia ja kehittänyt IntraLASIK-tekniikkaa, jota on käytetty miljooniin potilaisiin.[8]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gérard Mourou Wikimedia Commonsissa