Gérard Larrousse

Larroussen kilpa-autoilijan ura alkoi 21-vuotiaana rallin parissa (hän oli aikaisemmin opiskellut liiketaloutta) ja vuonna 1966 siirtyi ammattilaissarjoihin.[3] Jo seuraavana vuonna hän ajoi ensimmäisen Le Mansin 24 tunnin ajonsa yhdessä Patrick Depaillerin kanssa, mutta kilpailu päättyi Renault Alpine A210 -auton tekniseen vikaan.[3][4] Larrousse otti ajoista ensimmäisen voiton vuonna 1969, kun hän ja hänen tallikaverinsa Hans Herrmann ajoivat luokkavoiton Porschella (he olivat myös lähellä ottaa kiinni Ford GT40 -autolla kokonaisvoittoon ajaneet Jacky Ickxin ja Jackie Oliverin).[3][5] 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa Larrousse voitti urheiluautojen Tour de France -kilpailun kahdesti (ensimmäinen voitto tuli Porschen autolla ja toinen Simca-Matralla.[3] Vuonna 1971 Larrousse voitti Sebringin 12 tunnin ajon yhdessä Vic Elfordin kanssa, ja Le Mansin 24 tunnin ajon hän voitti Henri Pescarolon kanssa vuosina 1972 ja 1973.[3][6][7]

Larroussa osallistui kahteen F1-osakilpailuun kaudella 1974 Brabham-autolla.[1][2][3] Hän pääsi starttaamaan yhteen kilpailuun mutta joutui keskeyttämään.[1][2][8][3] Heikon menestyksen myötä hän palasi takaisin ajamaan urheiluautoja sekä Formula 2 -sarjaa, joissa hänen tallikaverinaan toimi Jean-Pierre Jabouille.[3] Urheiluautoissa Larrousse ajoi kaksitoista kertaa voittoon (viimeisin voitto Mugellossa vuonna 1975) ja F2-sarjassa hänen ainoa voittonsa tuli samana vuonna debyyttikilpailusta Hockenheimringillä, mutta loppukautta varjostivat moottorin luotettavuusongelmat.[3]

Aktiivikuljettajauransa jälkeen Larrousse toimi Renault-tallin tallipäällikkönä vuoteen 1984 saakka, työskenteli hetken aikaa Ligierillä ja perusti oman Larrousse-tallin Didier Calmelsin kanssa vuonna 1987 (talli käytti alkuaikoina Lolan ja Venturin valmistamia autoja 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, kunnes valmisti omat autonsa kausilla 1993 ja 1994).[3][9][10][11] Calmels pidätettiin varkaudesta vuonna 1989 ja talli lopetti toimintansa vuonna 1994.[3]