Furman vastaan Georgia

Korkein oikeus oli aiemminkin käsitellyt kuolemanrangaistusta ja kumonnut joitakin kymmeniä tuomioita. Näissä tapauksissa se oli katsonut esimerkiksi, että syytetyllä ei ollut ollut riittävää oikeusapua, mutta oikeus ei ollut ottanut kantaa itse kuolemanrangaistukseen.[1]

Vuonna 1972 korkeimman oikeuden käsittelyssä oli kolme oikeustapausta, jotka koskivat kuolemanrangaistusta Georgian ja Texasin osavaltioissa. William Henry Furman oli kouluja käymätön afroamerikkalainen mies, joka oli ampunut miehen kuoliaaksi asuntomurron yhteydessä.[2] Kun Furman oli tuomittu kuolemaan, hänen tapaustaan alkoi hoitaa kansalaisoikeusjärjestö NAACP Legal Defense and Educational Fund.[3] Kaksi muuta tapausta koskivat raiskauksia, joista kaksi afroamerikkalaista miestä oli tuomittu kuolemaan, toinen Georgiassa ja toinen Texasissa.[4]

Korkein oikeus katsoi, etteivät osavaltioiden lait antaneet valamiehistölle tarpeeksi ohjeita siitä, minkälaisissa tapauksissa tuomitulle voidaan antaa kuolemanrangaistus. Oikeus päätti äänin 5–4, että kuolemantuomion saaminen oli siis liian sattumanvaraista, ja näin ollen se oli ”julma ja epätavallinen rangaistus” ja vastoin perustuslain kahdeksatta lisäystä.[4]

Jokainen enemmistössä ollut tuomari kirjoitti oman lausuntonsa. Päätöksen puolesta äänestivät William O. Douglas, William J. Brennan, Potter Stewart, Byron White ja Thurgood Marshall. Heidän käyttämiään perusteluja olivat muun muassa se, että liian sattumanvaraisena kuolemanrangaistus oli julmaa ja epätavallista, eikä sillä samasta syystä ollut rikoksia ehkäisevää vaikutusta, ja että köyhiä ja huonon sosiaalisen aseman omaavia tuomittiin kuolemaan useammin kuin muita. Stewart vertasi kuolemanrangaistuksen sattumanvaraisuutta salamaniskuun. Tuomarit Brennan ja Marshall olivat sitä mieltä, että kuolemanrangaistus itsessään on julma ja epätavallinen rangaistus eli vastoin perustuslakia.[4]

Päätöstä vastustaneet tuomarit perustelivat, että oli lainsäätäjien eikä oikeuden asia ottaa kantaa kuolemanrangaistuksen suotavuuteen tai tehokkuuteen, ja lisäksi mielipidetiedustelujen mukaan kansalaiset kannattivat rangaistusta. Päätöstä vastaan äänestivät oikeuden puheenjohtaja Warren E. Burger, sekä tuomarit Harry Blackmun, Lewis F. Powell ja William Rehnquist.[4]

Päätöksen aikana Yhdysvalloissa oli 39 osavaltiota, joissa oli kuolemanrangaistus käytössä, ja yli 600 tuomion täytäntöönpanot pysäytettiin.[4] Jotkut tahot uskoivat jo, että päätös tarkoitti kuolemanrangaistuksen loppumista Yhdysvalloissa kokonaan.[5] Osavaltiot kuitenkin vastasivat päätökseen muuttamalla lakejaan, ja neljä vuotta myöhemmin Georgian osavaltion uudistettua lakia testattiin korkeimmassa oikeudessa tapauksessa Gregg vastaan Georgia. Oikeus hyväksyi uuden lain, ja kuolemanrangaistuksia pystyttiin taas antamaan.[1]

William Henry Furman pääsi vankilasta vuonna 1984.[6]

• Hall, Kermit L. (päätoim.): The Oxford Companion to the Supreme Court of the United States. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195176612.
• Clancy, Martin & O’Brien, Tim: Murder at the Supreme Court: Lethal Crimes and Landmark Cases. Prometheus Books, 2013. ISBN 9781616146481.
• Epstein, Lee & Walker, Thomas G.: Constitutional law for a changing America. Rights, liberties, and justice. Kalifornia: CQ Press, 2013. ISBN 9781452270401.

• Furman v. Georgia LII / Legal Information Institute. (englanniksi) Alkuperäinen päätös.