Fumimaro Konoe

Konoe syntyi Tokiossa aatelisen Atsumaro Konoen ensimmäisenä poikana. Konoet kuuluivat vanhaan ja perinteikkääseen japanilaiseen Fujiwara-aatelissukuun. Konoe sai Japanin ylähuoneen edustajapaikan vuonna 1916. Valmistuttuaan 1917 Kioton keisarillisesta yliopistosta hän toimi sisäministeriössä. Konoe osallistui ensimmäisen maailmansodan päätteeksi järjestettyyn Pariisin rauhankonferenssiin 1919 ja ryhtyi myöhemmin liikealalle.

Konoen poliittista uraa edisti 1900-luvun alkuvaiheessa pääministerinä toiminut Saionji Kinmochi, joka piti Konoeta suojattinaan. Konoen poliittisen uran alkua pidetään maltillisena ja hänen 1920-luvun kantavana poliittisena linjauksena oli pyrkimys rajoittaa sotilaiden ja militaristismielisten hallinnossa pitämää valtaa. Ylähuoneen varapresidentiksi Konoe nimitettiin 1931 ja ylähuoneen presidentiksi 1933.

Japanin pääministeriksi Konoe valittiin ensimmäisen kerran 3. kesäkuuta 1937. Valinnan taustalla vaikuttivat Konoen aiemmin ansaitsemat kannukset maltillisena poliitikkona. Marco Polon sillan välikohtaus Kiinassa heinäkuussa 1937 ajoi Konoen muuttamaan kantaansa sallivammaksi militaristien kannattaman politiikan suhteen. Armeijan poliittisen painostuksen alaisena Konoen hallitus antoi keisarilliselle armeijalle vapaat kädet Kiinan ongelmien suhteen. Marraskuussa 1937 Konoe ilmoitti Japanin tavoitteeksi uuden järjestyksen luomisen Aasiassa. Tavoitteena oli saattaa Kiina taipumaan nopeasti rauhaan, mutta epäonnistuttuaan rauhanponnisteluissaan Konoe luopui pääministerin virasta 4. tammikuuta 1939.

Konoe valittiin toisen kerran pääministeriksi 21. heinäkuuta 1940. Hänen johtamansa hallitus järjesteltiin uudelleen 18. heinäkuuta 1941. Konoen kolmas hallitus pyrki aikaansaamaan Yhdysvaltain kanssa neuvotteluratkaisun Yhdysvaltain aloittamaan, pääasiassa öljytuotteita koskevaan kauppasaartoon, joka uhkasi Japanin laivaston operointikykyä Aasiassa ja armeijan sodankäyntikykyä Kiinassa ja mahdollisuutta ylläpitää tehokasta uhkaa pohjoisessa Neuvostoliittoa vastaan siltä varalta, että Neuvostoliitto olisi uhannut Sahalinilta tai uhannut Japanin hallitsemia alueita Kiinassa. Konoen hallitus valmistautui neuvottelujen epäonnistumisen varalta myös Yhdysvaltain vastaiseen sotaan. Kolmen vallan sopimus Italian ja Saksan kanssa akselivaltioihin tarjosi Japanille tukea mahdollista Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan Mantšuriassa. Maat olivat käyneet rajasodan Mongoliassa 1939. Akselivallat tarjoisivat Japanille Konoen suunnitelmissa diplomaattisen liittolaisen, joten Japani ryhtyi Saksan ja Italian liittolaiseksi.

Toisen pääministeriytensä lopussa Konoe yritti löytää ratkaisua ulkoasiainministerinsä Yōsuke Matsuokan kanssa Yhdysvaltain kauppasaartoon olemalla valmis tekemään myönnytyksiä Kiinassa, mitä vastaan Japanilla oli ollut sota käynnissä jo vuodesta 1931 alkaen. Konoen hallitus valmistautui etenemiseen etelään ja sotaan Hollannin Itä-Intiassa, Ranskan Indo-Kiinassa, Filippiineillä, Burmassa ja Singaporessa julistamalla liikekannallepanon sekä luomalla perustan sota-aikaiselle hallintokoneistolle Shin taiseille. Konoen johtaman viimeisen hallinnon erityisenä saavutuksena voidaan pitää Konoen lokakuussa 1940 luomaa poliittisten puolueiden kattojärjestöä Taisei yokusankaita, joka lopetti Japanissa parlamentarismin ja teki yhteishallituksen, sotakabinetin, mahdolliseksi. Etelään hyökkäyksen varmistamiseksi Japani solmi vielä viisivuotisen hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa 13. huhtikuuta 1941. Saksan hyökättyä 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoon aloitti Japani etenemisensä etelään heinäkuussa 1941.

Rooseveltin hallinnon ulkoasiainministeri Cordell Hull ei pitänyt kompromissia Japanin kanssa mahdollisena, ja Konoen rauhanyritykset kariutuivat. Tämän seurauksena Fumimaro Konoen oli luovutettava paikkansa pääministerinä ja armeijasta vastaavasta ministeristä, Hideki Tōjōsta tuli hänen seuraajansa, mikä lopulta johti päätökseen Japanin hyökkäämisestä Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941.

Vuonna 1944 Konoe alkoi kannattaa rauhanneuvotteluja Yhdysvaltain kanssa Tyynenmeren sodan päättämiseksi Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kanssa. Hän vei Moskovaan ulkoasiainkansankomissaari Vjatšeslav Molotovin luo rauhanvaltuuskunnan, jonka tarkoituksena oli pyytää Neuvostoliittoa välittämään neuvotteluissa Yhdysvaltain kanssa. Molotov ei ottanut Konoen johtamaa rauhanvaltuuskuntaa vastaan. Konoen esitti keisarille helmikuussa 1945, että Japanin olisi suotuisaa pyrkiä rauhaan pikaisesti. Japanilaiset kokivat antautumisehdot hyvin raskaiksi, ja sota pitkittyi.

Japanin ilmoitettua antautumisestaan 15. elokuuta 1945 muodostettiin 17. elokuuta 1945 uusi Naruhiko Higashikunin johtama hallitus, jonka varapääministeriksi tuli Konoe. Konoen tehtäväksi tuli suunnitella Japanin perustuslakiin tarvittavia muutoksia, jotta demokraattiset ajatukset saataisiin juurrutettua Japaniin. Konoen tehtävänä oli myös avustaa keisari Hirohitoa Japanin demokratisoimisprosessissa.

Yhdysvaltain miehityshallinnon johtaja, kenraali Douglas MacArthur halusi Konoen oikeuteen vastaamaan sotarikoksista ja määräsi hänet kiinniotettavaksi 6. joulukuuta 1945. Kuultuaan tästä Konoe teki itsemurhan myrkyttämällä itsensä. Testamentiksi jättämässään kirjeessä hän selitti tekoaan kertomalla, ettei olisi kestänyt häpeää olla tuomittavana yhdysvaltalaisten johtamassa tuomioistuimessa.

Konoe oli Japanin 79. pääministerin Morihiro Hosokawan isoisä.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fumimaro Konoe Wikimedia Commonsissa