Macrianus Major

Fulvius Macrianus, usein Macrianus Major (suom. Macrianus vanhempi, k. 261) oli roomalainen kenraali ja usurpaattori. Hän palveli keisari Valerianuksen armeijassa ja toimi muun muassa virkailijana (rationibus Augusti) Egyptissä. Hänellä oli luultavasti Junia -niminen vaimo.[1]

Macrianus Major

Macrianus oli Valerianuksen upseereita sotaretkellä persialaisia vastaan idässä (procurator arcae et praepositus annonae in expeditione Persica).[1] Roomalaiset kärsivät kuitenkin suuren tappion Carrhaen lähistöllä kesällä 260, ja Valerianus joutui persialaisten vangiksi. Sen jälkeen Persian kuninkaan Sapor I:n joukot hyökkäsivät Vähään-Aasiaan ryöstellen aluetta. Macrianus ja pretoriaaniprefekti Ballista (tai Callistus) kokosivat Rooman armeijan rippeet ja järjestivät ne uudelleen taisteluun persialaisia vastaan Kilikiassa. Macrianus ja Ballista onnistuivat ajamaan persialaiset provinssista, jolloin Sapor päätti palata takaisin Persiaan.[2]

Keisarin kaappauksen jälkeisessä sekasorrossa syntyi useita kapinoita eri puolilla valtakuntaa: Illyriassa Ingenuus ja Regalianus huudettiin molemmat keisariksi, ja myös Galliassa Postumus nousi kapinaan keisari Gallienusta vastaan, joka oli noussut isänsä vangitsemisen jälkeen yksin hallitsijaksi. Hän oli laillisena keisarina kuitenkin kaukana lännessä eikä pystynyt tekemään paljoa valtakunnan itäosien ongelmille, joten alueen armeija päätti huutaa voittoisan kenraalinsa Macrianuksen keisariksi. Tämä kuitenkin kieltäytyi kunniasta vedoten ikäänsä ja terveyteensä. Sen sijaan hän nimitti poikansa Macrianus nuoremman ja Quietuksen keisareiksi, luultavasti ennen 17. syyskuuta 260. Uudet hallitsijat tunnustettiin keisareiksi idässä ja Egyptissä, ja pian myös kolikoita lyötiin Macrianuksen ja Quietuksen kunniaksi.[1]

Vuonna 261 Macrianus lähti poikansa Macrianus nuoremman kanssa kohti länttä Gallienusta vastaan. Hänelle uskolliset joukot kuitenkin kukistivat Macrianuksen armeijan kenraali Aureoluksen johdolla Illyriassa syksyllä 261, ja sen jälkeen Macrianuksen omat sotilaat murhasivat komentajansa. Pian myös Quietus ja Ballista saivat surmansa idässä, surmaajana Palmyran Odaenathus.[1]

Lähteet
  1. Christian Körner: Usurpers under Gallienus (Usurpers in the east: The Macriani and Ballista) 6.12.1999. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 4.3.2009. (englanniksi)
  2. Alaric Watson: Aurelian and the third century, s. 28–29. Routledge, 1999. ISBN 0-415-07248-4. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.