Fukushiman prefektuuri

Fukushiman prefektuuri sijaitsee Japanin pääsaarella Honshūlla Tyynen valtameren rannikolla Tōhokun alueen eteläosassa. Se rajautuu kuuteen muuhun prefektuuriin: etelässä Ibarakin, Tochigin ja Gunman prefektuureihin, lännessä Niigatan prefektuuriin ja pohjoisessa Yamagatan ja Miyagin prefektuureihin. Fukushima sijaitsee noin 200 kilometriä Japanin pääkaupungista Tokiosta pohjoiseen. Prefektuurin pinta-ala on 13 781 neliökilometriä, ja se on Japanin prefektuureista kolmanneksi suurin. Länsi-itäsuunnassa se on noin 166 kilometriä leveä; etelästä pohjoiseen on matkaa 133 kilometriä.[5]

Pohjois-eteläsuuntaiset Ōuvuoret ja Abukumavuoret jakavat prefektuurin kolmeen alueeseen, joiden ilmasto, kulttuuri ja talous eroavat toisistaan. Alueet ovat idästä länteen Tyynenmeren rannan Hamadōri, keskiosan Nakadōri ja sisämaan Aizu.[5] Rannikon Hamadōri rajoittuu Tyyneen valtamereen ja on lauhkein ja tasaisin alue, kun taas Nakadōri on prefektuurin maatalouden ydinalue ja sisältää pääkaupunki Fukushiman. Vuoristoisella Aizun alueella on useita järviä, ja alueen talvet ovat kylmiä.

Fukushiman prefektuuri jakautuu 13 kaupunkiin ja 46 muuhun kuntaan, joista 31 on maaseutukaupunkeja ja 15 on kyläkuntia. Kunnat kuuluvat 13 piirikuntaan, joilla ei ole hallinnollista merkitystä.[2]

Kaupungit

Kunnat piirikunnittain

Koillinen Japani, johon Fukushiman prefektuurikin kuuluu, oli varhaishistoriansa aikana pitkään Japanin keskushallinnon vallan ulottumattomissa. 300-luvulla Länsi-Japaniin syntynyt Yamato laajensi valtaansa vähitellen itään ja pohjoiseen, mutta Honshūn koillisosat tunnettiin syrjäisyytensä vuoksi nimellä Michinoku, ”teistä kaukainen maa”. Lopulta 600-luvun puolivälissä Taika-uudistusten myötä Fukushiman alue tuli osaksi Mutsun provinssia, ennen muita Japanin koillisosia. Saman vuosisadan aikana buddhalaisuus levisi Mutsuun, ja myöhemmin 800–1100-luvuilla uskonto kukoisti alueella jättäen jälkeensä useita muistomerkkejä, kuten Enichi-jin temppelin Aizussa ja Shiramizu Amida-dōn Iwakissa.[6]

Kun Minamoto-klaani oli perustanut ensimmäisen shōgunaatin Kamakuraan nykyisen Tokion eteläpuolelle vuonna 1192, se palkitsi kolme sotilasjohtajaansa Aizun, Daten ja Sōman läänityksillä. Nämä suvut alettiin tuntea nimillä Ashina, Date ja Sōma. 1300-luvulla Ashina-klaani rakennutti Kurokawan linnan (myöhemmin Tsurugan linna, nykyään Aizu-Wakamatsun linna) Aizuun, ja sisällissotien hallitsemalla Sengoku-kaudella 1400–1500-luvuilla Ashina- ja Date-klaanit nousivat paikallisiksi voimatekijöiksi. Date Masamune voitti Ashina-klaanin taistelussa vuonna 1589, mutta Japanin yhdistäjä Toyotomi Hideyoshi poisti Date-klaanin Aizusta, ja hänen seuraajansa, uuden shōgunaatin vuonna 1603 perustanut Tokugawa Ieyasu, asetti kaksi sukuklaaniaan (Aizu-klaani ja Shirakawa-klaani) hallitsemaan Mutsun aluetta.[6]

Japanin avauduttua 1800-luvun puolivälissä Tokugawa-shōgunaatti kaatui. Keisarinvaltaa kannattavien klaanien ja shōgunaattia puolustavien klaanien välisessä Boshin-sisällissodassa Aizu-klaani taisteli Tokugawa-suvun läheisenä liittolaisena viimeiseen saakka uudistajia vastaan. Tsurugan linna kaatui kuuden kuukauden taisteluiden jälkeen. Uusi Meiji-hallinto lakkautti aiemman feodaalijärjestelmän ja perusti Mutsun provinssin läänitysten tilalle vuonna 1871 kolme prefektuuria, jotka olivat Fukushima, Wakamatsu ja Iwamae. Nykyinen Fukushiman prefektuuri perustettiin vuonna 1876 kolmen aiemman prefektuurin yhdistyessä. Pääkaupungiksi otettiin Fukushima, ja prefektuurin hallintorakennus pystytettiin Fukushiman linnan paikalle.[5][6]

Prefektuuria kohtasi luonnonkatastrofi vuonna 1888, kun Bandaivuori purkautui ja surmasi 500 ihmistä. Hibara- ja Nagasejoet tukkineet maanvyöryt ja kivet saivat purkauksen yhteydessä aikaan Bandain tasangon, jossa on runsaasti soita ja järviä.[6] Japanin teollistuessa Meiji-kaudella prefektuuri sai kuitenkin osansa uudesta vauraudesta. Rautatie Tokiosta Sendaihin Fukushiman pohjoispuolella avattiin vuonna 1887, ja sen myötä Daten alueesta tuli merkittävä silkin viejä. Jōban-rautatielinjan rakentaminen 1800-luvun lopussa toi vuorostaan teollisuutta prefektuurin rannikkoalueille; Iwaki nousi merkittävä hiilentuottajaksi. Energian tuotantoa varten prefektuuriin rakennettiin myös lukuisia vesivoimaloita, joista Japanin suurin, vuonna 1959 valmistunut Tagakuran vesivoimalaitos sijaitsee Tadamin kauppalassa. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi myös ydinvoimalaitosten rakentaminen prefektuurin rannikkoalueelle.[6]

Rannikkoalueena Fukushiman talous on perinteisesti keskittynyt kalastukseen ja elintarviketeollisuuteen, mutta alue tunnetaan myös mm. ydinvoimaloistaan, erityisesti vuoden 2011 maaliskuussa paljon tuhoa aiheuttaneen Tōhokun maanjäristyksen jälkeen. Maanjäristys ja sitä seurannut tsunami saivat aikaan vakavan ydinonnettomuuden. Vuoristoinen sisäosa on maatalousvaltaisempi. Pääkaupunkialueella on elektroniikka- ja ohjelmistoteollisuutta.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fukushiman prefektuuri Wikimedia Commonsissa

• Fukushiman prefektuurin internetsivut (japaniksi)